Mitä pelastus on?

[Pirska]

---
Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?

Luin kerran Herättäjä-Yhdistyksen kustantamaa kirjaa, jossa saarnattiin synnistä ja minä tulin synnintuntoon ja kaipasin armoa. Saanen huomauttaa, että tämä synnistä saarnaaminen ei ollut mitään ylhäältä päin osoittelua eikä "kauheaa paasaamista".

[Pena]

Synnistä voi saarnata joko vihaisesti tai surullisesti. Jälkimmäinen osuu minusta syvemmälle ihmisen sieluun ja sydämeen.

[juhani]

kyllähän niitä on eri tapoja...

[öppiäinen]

Kävipä tuossa syksymmällä niin, että pappi saarnansa ihan sivuosassa totesi, millaiseen elämään meidät ihmiset on tarkoitettu, mitenkään syyttelemättä että ette elä niin (edes sillä nykyaikaistetulla meitittelymuodolla "emme useinkaan elä näin"). Ja sekös vähän kolahti, siis kyllähän minä tiesin etten elä siten, mutta siinä kirkon penkissä (oikeammin tuolissa) kun sen kuulin niin meinasin ruveta poraamaan. Oli tehokasta saarnaa synnistä vaikkei kaiketi ollut tarkoitus olla.

Mutta se pelastus, eipä sen sisältö näytä olevan itsestään selvää korkeasti oppineille teologeillekaan. Tässä Pauliina Kainulaisen blogikirjoituksessa sitä pohditaan samaan tapaan kuin itseäni on mietityttänyt. Linkkasin tuon kolmannen kommenttisivun, koska siinä on Antti Kurkolan vastauksessa jotain mitä kysyin. Etenkin nuo sanat "jo nyt, ei vielä".

[Jampe]

Kävipä tuossa syksymmällä niin, että pappi saarnansa ihan sivuosassa totesi, millaiseen elämään meidät ihmiset on tarkoitettu, mitenkään syyttelemättä että ette elä niin (edes sillä nykyaikaistetulla meitittelymuodolla "emme useinkaan elä näin"). Ja sekös vähän kolahti, siis kyllähän minä tiesin etten elä siten, mutta siinä kirkon penkissä (oikeammin tuolissa) kun sen kuulin niin meinasin ruveta poraamaan. Oli tehokasta saarnaa synnistä vaikkei kaiketi ollut tarkoitus olla.

Tuossapa se nähdään; -sana satuttaa itsessään. Ei se tarvitse tehosteekseen "sinäeteläoikein" -boostausta eikä mitään muutakaan "juurisinä" -boostausta.

Sanassa itsessään on voima.

[öppiäinen]

Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.

Mutta jos ne kontrastin ainekset on kuulijassa itsessään jo olemassa? Ei niitä silloin tarvitse puhujan puheessaan enää ottaa esiin. Voisiko se puhuja ehkä hetkeksi sulkea suunsa (vaikka niin tekisi mieli julistaa vaikka sitä armoa) ja kuunnella, mitä valkoisen kanssa sopivasti kontrastoivaa kuulijalla on sydämellään. Ei se välttämättä kaikilla ole sama juttu! Eli se pelastuskin voisi olla eri kuulijoille eri asia; eri asioihin tarvitsevat armoa.

Parempi kai muutenkin olisi olla armon tekijä kuin siitä puhuja? (Jos tekijä kuulostaa kovin omavoimaiselta niin sanottakoon pidemmin että se väline, jota käyttäen armollisia tekoja maailmaan ilmestyy.) Ettei keskeistä olisikaan oma tarve päästä kertomaan, joka tarve vielä niin helposti lipsahtaa oikeassa olemisen uhoksi. (Mites tämän toteuttaisi nettipalstalla, joka niin pitkälti kuitenkin on juuri sanojen käyttöä.)

[Riitta-mummi]

Jos hiukan yksinkertaistan ajatusta, niin eikö pelastuminen ole samaa kuin henkiinjääminen.  Jos olemme hukkumassa tai kuolemassa vaikkapa väkivaltaisesti, mutta emme kuolekaan, olemme mielestäni pelastuneita.

[öppiäinen]

Jos se onkin vain ("vain"   ) sitä, että röörit puhdistuvat tukkeutumistaan niin että Jumalan rakkaus pääsee lävitseni esteittä virtaamaan lähimmäisille?  Jos moiseen tarvitaan uskoa niin uskollekin on jotain käyttöä, mutta eipä sen kovin monimutkaista luonteeltaan tuohon tarvitse olla eikä varsinkaan oikeiden oppilauselmien totenapitämistä.

Tuo (iankaikkinen) iankaikkinen elämä ja syntien anteeksisaaminen eivät nyt oikein nappaa - jos olen toista ihmistä vaurioittanut niin eipä se paljon lohduta että joku ulkopuolinen osapuoli minulle sanoo että okei saat anteeksi. Mutta tämä nyt on ehkä jokin vaihe jossa olen menossa ja kaipuu voi toki ajan ja matkan myötä muuttua toisenlaiseksi. Hyvää matkaa muillekin   .

[myyrä]

Tuo (iankaikkinen) iankaikkinen elämä ja syntien anteeksisaaminen eivät nyt oikein nappaa - jos olen toista ihmistä vaurioittanut niin eipä se paljon lohduta että joku ulkopuolinen osapuoli minulle sanoo että okei saat anteeksi. Mutta tämä nyt on ehkä jokin vaihe jossa olen menossa ja kaipuu voi toki ajan ja matkan myötä muuttua toisenlaiseksi. Hyvää matkaa muillekin   .

Matka jatkuu...hyvää matkaa! Poistun takavasemmalle.

Siunattua uutta vuotta!

[tim1965]

Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?

Minun mielestäni ja kokemukseni mukaan nimenomaan saa synnintuntoon ja kaipaamaan Jumalalta armoa Jeesukseen vedoten. Jopa raamattupiirissä kun kerran puhuttiin eräästä aiheesta sain kokea, varmastikin Pyhän Hengen todistaessa omalletunnolleni, olevani syyllinen erääseen vakavaan syntiin, jota en ollut ennen oivaltanutkaan. Niinpä siinä samassa hiljaa itsekseni rukoilin Jumalaa pyytäen anteeksiantoa Jeesuksen sovintovereen turvautuen.

[malla]

Saa olla vapaa synniestänäs Vapahtajan ansion johdosta.
Saa levon teoistaan.
On sydämen ilo ja rauha.
Suurenmoisia asioita.

[vaivattu sielu]

"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...

[öppiäinen]

Joo ei taida koskea minua tämä juttu.

[Riitta-mummi]

"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...

Joka päivä kun muistaisi toivoa ja kiittää.

Voi kuinka ihanaa että ole taas jaksanut muistuttaa tarkeimmästä. Voimia, uskonrauhaa ja iloa!

terv. Riitta

[Riitta-mummi]

Joo ei taida koskea minua tämä juttu.

Katso Jumalan Karitsaan joka ottaa pois syntimme.  Älä katso syntejäsi. Kaikki ovat syntisiä. Pidä toivoa yllä.