Mitä pelastus on?

[öppiäinen]

Nonniin senhän kertoo Iso Katekismus, miksi en sitä aiemmin äkännyt: "Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan."

Iso Katekismus on kyllä niin hyvä, että monen saarnan voisi korvata lukemalla suoraan sitä ääneen. Kun en tuota äskeistäkään hyvin tiennyt, vaikka vaikka peräti tunnustuskirja väittää että kylläpä tiesin.

Tuo iankaikkinen elämä ei niin minua kiinnosta, mutta sitä voisin kyllä miettiä, mitä Perkeleen valta on tässä nykyisessä elämässäni. Erinäisiä sen ilmentymiä tuleekin mieleen.

Yksi keskeinen kysymys jää kuitenkin Lutherin määritelmässä vastaamatta: Alkaako se Perkeleen vallasta vapautuminen jo nyt? Ei tässä oikein jaksaisi odotella. Käännöksen verbimuoto antaisi olettaa, että kyseessä olisi vähittäinen prosessi eikä mikään kerralla toteutuva vapautus Alkukieltä en osaa kunnolla.

[Riitta-mummi]

Tuohon viimeiseen podintaasi muistuu vertaus Raamatusta.  Siinä kerrotaan jotenkin näin: Kun olet saanut siivotuksi riivaajan huoneestasi, kohta on sata samanlaista tullut puhdistettuun huoneeseen. Huonostipa muistin sanasta sanaan , mutta jotenkin näin.

Tuhansien juonien mestari keksii aina uutta. Kyllä se on jatkuvaa taistelua ja synnintuntoa. Viimeiset kiusaukset oikein pelottaa. Kun muistaisi silloinkin huutaa apuun Jeesusta.

[öppiäinen]

Voisihan se olla tuskan ja taistelun sijaan myös naureskelua ja huumorintajua. Ettei ihan niin vakavasti ota itseään. Voisiko sen jättää vasta siihen että kun huomaa kompastuneensa niin lohdutetaan että "no, sellaista sattuu", eikä jo heti kun rupeaa kävelemään niin lannistetaan lupauksella "kompastut kuitenkin".

En taida viitsiä jos pitää kuolemaan asti odotella ennen kuin mitään tapahtuu. Ei se ole mikään kunnon ilosanoma, ei tarpeeksi iloinen. Jos mää olenkin evankelinen (en kyllä jaksa niitten oppinipotusta)?

[Riitta-mummi]

Ihme kyllä, minulla on säilynyt ilo ja huumorimieli  synnintunnoista ja taisteluista huolimatta. En lienekään aito körtti kun en ole perinnekörtti. Mutta oppi on parasta mihin olen tutustunut. Ja juuri armosta eläminen, ilman omia hengellisiä töitä, muita kuin Kristuksen puoleen kääntyminen, on ilon oikein pintaan tuonutkin.

Olen täällä monesti kertonut että nuorena olin tosikko ja konservatiivi, nyt vanhana vain lapsellinen liberaali.
Vapauteem Kristus vapautti meidät.

[Pena]

En taida viitsiä jos pitää kuolemaan asti odotella ennen kuin mitään tapahtuu. Ei se ole mikään kunnon ilosanoma, ei tarpeeksi iloinen. Jos mää olenkin evankelinen (en kyllä jaksa niitten oppinipotusta)?

Joskus tuntuu, että herätysliikkeiden opit ovat kierrätystavaraa. Nykyisissä körteissä on paljon sellaista mitä kertovat evankelisten ennen vanhaan olleen. Kenelle sitten on heränneiden mustanpuhuva maailmankielteisyys siirtynyt?

[juhani]

... moderneille evankeelisille ja kansanlähetykselle

[Mansipaani]

Mustaa tarvitaan maan päällä ollessa, mutta ei pelkkää mustaa. Surua ja synnintuntoa tarvitaan, mutta myös armoa ja ilontuntoa. Taivaassa sitten vasta poistuu kokonaan se musta. Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.

[seppos]

Mustaa tarvitaan maan päällä ollessa, mutta ei pelkkää mustaa. Surua ja synnintuntoa tarvitaan, mutta myös armoa ja ilontuntoa. Taivaassa sitten vasta poistuu kokonaan se musta. Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.

Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin. Annetaan toisten hoitaa omat vikansa.

[öppiäinen]

Minulla on varmaan vääränlainen synnintunto kun se ei tunnu syyllisyytenä vaan kipuna ja jonkin verran häpeänä. Siitä kun tunnen olevani niin huonosti toimiva ruumiin osa (sen Kristuksen ruumiin tietty), mutta ei tunnu siltä että omasta syystäni vaan sen perisynnin syystä, eli kysymyksessä on kuin tarttuva tauti jonka vain sain ja parantaja olisi tarpeen, ja siinähän sitä olisi pelastusta jo.

Ja paitsi etten syyllisyyttä tunne niin en myöskään suurempaa iankaikkisen elämän kaipuuta. Kyllä se kuolemanjälkeinen homma jotenkin järjestyy, ei minun tarvitse sitä funtsia. -Täällä jossakin ketjussa joskus joku puhui sensuuntaisia että kun sanotaan että Jeesus on vastaus niin ainakin jossain lähetyskentillä olisi syytä pysähtyä miettimään sitäkin, mikä olikaan kysymys.

Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?

[öppiäinen]

Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin.

Vikoihin keskittymisessä, joo. Vaan luulenpa että noin muuten voisi olla hyvä keskittyä muuhunkin kuin vikoihin. Ollaan me kumminkin aika hienoja luomuksia myös 

Jos tässä sanon että haluaisin muuttua paremmaksi, tarkoitan tietenkin että paremmaksi kuin nyt olen, en sitä että paremmaksi kuin naapuri. Luulen että tämä joskus ymmärretään väärin, ts. nimenomaan muut kuin se paremmaksi muuttumista haluava itse tämän väärin ymmärtävät.

[Mansipaani]

Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin. Annetaan toisten hoitaa omat vikansa.

Ajattelin ihan yleisellä tasolla, en ole sitoutunut mihinkään liikkeeseen enkä herätysjärjestöön.

[seppos]

Ajattelin ihan yleisellä tasolla, en ole sitoutunut mihinkään liikkeeseen enkä herätysjärjestöön.

Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, vaan se oli yleinen huomautus meille kaikille. Se vain osui juttusi perään.

[Mansipaani]

Minulla on varmaan vääränlainen synnintunto kun se ei tunnu syyllisyytenä vaan kipuna ja jonkin verran häpeänä. Siitä kun tunnen olevani niin huonosti toimiva ruumiin osa (sen Kristuksen ruumiin tietty), mutta ei tunnu siltä että omasta syystäni vaan sen perisynnin syystä, eli kysymyksessä on kuin tarttuva tauti jonka vain sain ja parantaja olisi tarpeen, ja siinähän sitä olisi pelastusta jo.

Ja paitsi etten syyllisyyttä tunne niin en myöskään suurempaa iankaikkisen elämän kaipuuta. Kyllä se kuolemanjälkeinen homma jotenkin järjestyy, ei minun tarvitse sitä funtsia. -Täällä jossakin ketjussa joskus joku puhui sensuuntaisia että kun sanotaan että Jeesus on vastaus niin ainakin jossain lähetyskentillä olisi syytä pysähtyä miettimään sitäkin, mikä olikaan kysymys.

Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?

Tunteistahan pelastuksessa ei ole kysymys vaikka ne ihmisyyteen kuuluukin. Olen silti sitä mieltä -ihan henkilökohtaisesti vain- että pelastuksen voi tuntea rauhana omatunnossa. Tuo on jo paljon että tuntee tarvitsevansa parantajaa.

Raamatusta löytyy paljon lakia ja synnistä tuomitsemista, ja oman syntisyyteni tulin tuntemaan Raamattua lukemalla.

[Mansipaani]

Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, vaan se oli yleinen huomautus meille kaikille. Se vain osui juttusi perään.

Oukei, ajattelin vain kun lainasit mua.

[malla]

Jeesuksen seurassa saa olla turvallisella mielellä tämän ajan ja vaihteluiden keskellä.
Hän on aina sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti.