Ai niin hyvin tärkeä, minulla oli lyhyen aikaa pystykorvauros Aku, se oli ihan reppana, koska se oli häjysti epileptinen. Ei sen kanssa voinut metsässä kulkea, sai niin usein odotella ja kohtauksissa kannella. Hommasin karkeakarvaisen mäyräkoiran Hemmon, minkä Aku ehti opettaa näppäräksi supien, kettujen, mäyrien ja minkkien kolojen löytäjksi. Hemmolla oli melkein 150 koiran taistelua vastustajiensa kanssa. Siis ihan kohti, päin, että vuoti verta. Luotti täysin minuun haavojensa hoitajana, basibact-pulveria kului monta pikku pulloa.
