Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 21.04.16 - klo:22:42
-
Onko muilla tällaista tunnetta?
Jatkuvasti huomaa, että ihmisillä on mielessä vain miten pääsen vähemmällä, eihän tuo minulle kuulu tai miten saan eniten ja mitä minä tuosta hyödyn, eikä sitten rehellisyydestä ole edes muistoa jäljellä. Tähän kuuluu myös korruption kaltaiset tilanteet. Mihinkään ei voi enää luottaa, vaikka suomalaisten korkein arvo on rehellisyys. Valitettavasti sama koskee myös paria oikeuslaitoksen päätöstä. Oletteko te joutuneet tällaiseen kierteeseen?
-
Ei kuulosta tutulta. Ehkä en ole tarpeeksi vanha. Minusta tuntuu, että tuota samaa se on ollut aina.
Edes nuoriso ei vielä vaikuta minusta turmeltuneemmalta, ainakaan sen pahemmalta kuin ns. omaan aikaani. Tuntuu, että vähemmän on sellaisia mörököllejä ja tulevia peräkammarin poikia, joille jo kaupassa asiointi oli mahdottoman jännittävä sosiaalinen tilanne. Työelämä on muuttunut siten, että hölöttäminen on tärkein taito. Mutta ahneus ja halu käyttää tilaisuuksia ja valta-asemaansa hyväkseen ovat ihan samanlaista kuin ennenkin. Nykyään vain on tarjolla erilaisia tilaisuuksia kuin ennen.
-
Tuossa on kyllä tuttua...mutta en rinnasta sitä ikääntyneisiin...vaan nuoriin, vahvoihin,
terveisiin, työelämässä oleviin...
-
Omalla kohdallani arvelen tuon olevan sitä että oma havaintokyky on tullut herkemmäksi.
Nuorempana sitä mennä touhotti mukana niin monessa, ettei yksityiskohtiin pannut painoa. Suuret linjat ratkaisivat näkemyksiäni.
Olen aina ollut naiivin luottavainen, uskonut ihmisen rehellisyyteen. Ei edes pankkityö vienyt uskoa siihen.
Nyt seuraan lähinnä vain lähipiirini ihmisiä ja heihin luotan, mitä nyt rahantarve-asioissa nuoret ' puhuvat omaan pussiinsa'. Ja niitä pusseja riittää. Se, miksi rahat ei riitä on toinen juttu.
Poliitikot ovat menettäneet arvostukseni. Poikkeuksiakin on jokunen. Tämä on meno maailmassa . Kuinka ei voi Yhdysvaltojen kokoisessa maassa olla tämän parempaa pressa-ehdokasta kuin D. Trump ?
-
Paljon on nuoriso muuttunut... parempaan suuntaan. Aikuiset ovat muuttuneet toiseen suuntaan.
-
Mullakin on ollut tuota aika herkästi ihmisiin luottamista elämäni varrella.
Joskus kun on ollut liian avoin, on voinut pettyä.
Mutta vieläkin aika luottavainen olen.
Nuorista olen aina pitänyt, muistakin siis kuin omista nuoristani.
Heidän kanssaan olen saanut käydä hyviä keskusteluja ja edelleen kirjoitan yleensä nuorista, en ainostaan omista nuoristani.
Mutta ymmärrän senkin, että luottamus saattaa mennä.
Tässä yhtenä päivänä jotenkin petyin lapsuuden aikaiseen ystävääni...ja ehkä hänkin minuuun.
Yleensä aika paljon ollaan juteltu, mutta nyt koin, että menee sellaiseksi "valtataisteluksi"...koin, että jotenkin yritti vaikuttaa, että ajattelisin joistakin asioista samaan suuntaan kuin hän ja en vaan voinut niin ajatella ja kokea. Hän puhui kuin ruuneberi ja lopuksi sanoi aikalailla ikävästi.
Toki anteeksi annan, mutta ajattelin, etten halua olla kyllä nyt hetkeen tekemisissä ko henkilön kanssa.
Ja joskus olen ajatellut, että vanhetessa voi tulla hiukan aremmaksi, tai "epäluuloisemmaksi" jos vaikka ikääntyvä asuu yksin...
niin alkaa olla lukkoja enemmän vaikka puuliiterissä ja kun ei enää oikein muistakaan, niin ei aina löydä tavaroitaan niin joillakin voi tulla ensimmäiseksi mieleen sekin, että joku on varastanut ne....vaikka olisivat omilta jäljiltään...
Tälläisiä pieniä haja-ajatelmia.
-
Yhtenä päivänä olin asioilla ja jouduin odottamaan omaa vuoroani niin viereeni istui ikääntynyt ihminen, sanoi, että on melkein 90 v.
Jutustelimme kun aikaa oli.
Sanoi asuvansa vielä yksin, leskenä olleensa yli 5 vuotta.
Kertoili elämästään, että myivät talonsa sivukylältä ja muuttivat vielä miehen eläessä keskustaan ja että hänellä on kesämökki jossa aina kesäisin vielä oleskelee.
Mutta kertoi, että uimaan ei voi mennä, tytär kieltänyt, sanoi että yksi tyttö hällä on ja asuu kaukana.
Kertoili, että tulee toimeen vielä yksin, ilman apuja ja erttä elää päivää kerrallaan, ettei murehdi tulevia, että on tyytyväinen kun vielä itse voi hoitaa asiansa ja asua kotonaan.
Jotenkin tuo ihminen jäi mieleeni, hyvällä.
Ajattelin mielessäni, että haluan joskus muistaa häntä rukoillen ja pyytää hänelle siunausta.
Jotkut kohtaamiset jättävät hyvän muistijäljen.
-
^^
^
Kyllä :039:
-
Kommenttini aiemmin oli aivan liian kapea, liian omakohtainen, liian negatiivinen.
Suoraan sanoen hävettää ja harmittaa. Yritän olla hiljaa, lukea ja kuunnella...
On aika paha oppimisvaje ja asioiden ymmärtämättömyyttä. Tässä iässä pitäisi olla toisin.
Haluan uskoa että kyllä Herra hulluistaan huolen pitää.
:'( :eusa_pray:
-
Paljon on nuoriso muuttunut... parempaan suuntaan. Aikuiset ovat muuttuneet toiseen suuntaan.
Toi on niin totta, vaikka poikkeuksia tietty löytyy.
Ehkä joku politiikka on tehnyt suomalaiset aikuiset niin tosi skeptisiksi systeemiä ja kaikkea kohtaan, kun köyhiltä leikataan ja tuotanto menee jonnekkin halpoihin maihin, niin yhteiskunnan arvot vääristyy.
Mulla on ollut nuoria töissä ja kun niille on antanut vapaat kädet,ns, niin ne kun tekee tyylillään ja innollaan, niin hyvä tulee.
Tietty ensin opettanut mistä kyse ja miten voi tehdä, mut niitten on joku pakko muuttaa ja tehdä sit kuitenkin omilla versioillaan juttujansa ja tykkään siitä, kun tulosta tulee nopeemmin ja paremmin.
Nuoret on idealisteja ja hyvä niin.
-
Nuoret on idealisteja ja hyvä niin.
Samaa minäkin kehun.
-
Nuoret on idealisteja ja hyvä niin.
Samaa minäkin kehun.
Yhdyn kuoroon. Niin minäkin olin, ehkä nykyisin hiukan enemmän realisti. Oli ihanaa olla idealisti.
-
Kommenttini aiemmin oli aivan liian kapea, liian omakohtainen, liian negatiivinen.
Suoraan sanoen hävettää ja harmittaa. Yritän olla hiljaa, lukea ja kuunnella...
On aika paha oppimisvaje ja asioiden ymmärtämättömyyttä. Tässä iässä pitäisi olla toisin.
Haluan uskoa että kyllä Herra hulluistaan huolen pitää.
:'( :eusa_pray:lta.
Vielä ehtii, ennen kuin valmista tulee.
Saman tien kulkija olen. Kaikki ajallinen hössötys piti ensin hössötellä ennen oleellisten kysymysten äärelle ehtimistä.
Ei Jumala lapsellista ja kehittymätöntä hylkää, päinvastoin.
Opinnotkaan eivät ole se oleellisin. Löytöjä voi tehdä, se on ihanaa, mutta ymmärryksen lahja on Jumala.
Olethan minua kymmenisen vuotta nuorempi, urheilullinen muutenkin kuin kuvaruudun ääressä. Nauti elämästäsi, siinä on ainekset kaikkeen ! :039:
-
Yhdyn kuoroon. Niin minäkin olin, ehkä nykyisin hiukan enemmän realisti. Oli ihanaa olla idealisti.
Och samma här.
Olin idealisti ja luulen, että olen vieläkin ainakin toisinaan ja joissakin asioissa.
-
Seppos puhuu asiaa. Realisti ei tuhoa niin paljon kuin naivi idealisti. Realisti huomaa jotta ei kaikki olekkaan vaaleanpunaista ja ruusuista.
-
Sellaiset idealistit taitavat olla niitä tuhoisimpia, jotka näkevät punaista ja maalaavat mustalla.
-
En ole tässä kirjoitellut, että miksi ,,,
-
Sellaiset idealistit taitavat olla niitä tuhoisimpia, jotka näkevät punaista ja maalaavat mustalla.
Koska väreillä on monia merkityksiä, täsmennän. Punaisen näkemisellä tarkoitan vihaa ja mustamaalaamisella uhkakuvien luomista.
-
Koska väreillä on monia merkityksiä, täsmennän. Punaisen näkemisellä tarkoitan vihaa ja mustamaalaamisella uhkakuvien luomista.
Viisauden sanoja.
-
Minun luottamukseni ihmisiin on mennyt, kun olen seurannut kanssaihmisiä kaupoissa, terveydenhuollossa ym. Miten ihmiset huutavat, solvaavat, haukkuvat, riehuvat töissään olevalle toiselle ihmiselle, joskus jopa asiasta, johon poloinen työntekijä ei edes voi vaikuttaa. Itsekin olen töissä, varsinkin puhelimessa, saanut aikamoisia ryöpytyksiä asioista, joihin en ole voinut vaikuttaa. Olen kohdannut törkeitä jonoissaetuilijoita niin kaupan kassalla kuin lasten huvipuistossakin, ylikävelijöitä ruuhkapaikoissa, isot ryntäänsä ahdistavasti selkääni painavia emäntiä herättäjäjuhlien lättyjonossa....en luota toisten reaktioiden kohtuullisuuteen.
Yhdessä harrastuspiirissä mainitsin toiselle osallistujalle, että täällä on niin mukavia ihmisiä. Hän hämmästeli, että eikös ihmiset ylensäkin olen ihan mukavia. Näin varmaan on, mutta ei kannata kuunnella Puskaradiota ( paikallisradion saa soittaa -ohjelma) eikä seurata tiettyjä keskustelupalstoja.
-
Valitettavan tuttua ja yleistä...
Taannoin kirjoitin nuorista vähän negatiiviseen sävyyn...
Rohkenen tähän vielä vähän palata...
Ei koske välttämättä pelkästään nuoria...mutta ei ehkä ikääntyneitä...
Työelämässä on nykyään vaikka minkälaista vastakkainasettelua ja taistelua.
Ajetaan omia etuja, välillä käytetään varsin kyseenalaisia keinoja.
Mielestäni kaikki tällainen on lisääntynyt.
Mutta toisaalta myös, potkujen pelossa ei jäädä sairaslomallekaan.
-
Ikääntymisen myötä asema työelämässä kapenee. Nuorempia on yhä enemmän. Vanhemman liikkumavara kapenee ja syvenee. Pinnalliselta vaikuttava hälinä on nuorten etsintää. He hakevat paikkaansa. Taistelun melske jatkuvien innovaatioidenkin myötä häiritsee työidentiteettinsä jo rakentanutta. "Hiljainen tieto" lilluu omia aikojaan yltäen joskus etsivien tajuntaan.
Kaikki tällainen lisääntyy kunnes kuolema korjaa kylliksi saaneen.
Liikkumavaran syvyyssuunta on maa, ja sieltähän me kaikki olemme tulleet.
Kunnes Hän on meidät viimeisenä päivänä herättävä.
-
En ole tässä kirjoitellut, että miksi ,,,
En näköjään huomannut, että ketju oli jo luvussa 2. Tekstiä, mihin vastasin ei ollut välttämättä minulle tarkoitettu. Mutta kyllä "yskän" ymmärsin, ei saisi vihjata minkäänsävyiseen punaiseen, sosi-alidemokratiaanko?
Körttisessä perinteessä on aina puhuttu politiikassa avoimin kortein, ennen sotia piispat, nyt sitten 70-luvun kasvatit samalla tavalla, mm aaronillinen veli Maarala Hengellisessä Kuukauslehdessä äskettäin haastateltuna. Onko nyt joku uusi suunta syntynyt suur-Helsingin alueelle, että pitäisi olla "tietty" kaava, jonka mukaan saa kirjoittaa, monestihan me vihjailemme, valitettavasti.
Eräitä HK:n kolumnisteja olen takavuosina kovin vierastanut ja ollut jopa eräänlaisessa lukemisoppositiossa. Mutta ei sekään kivaa ollut, jäi muusta paremmasta paitsi.
-
Saahan sitä puoluepolitiikkaankin viitata. Nyt huomasin vasta jälkeenpäin, miten poliittisilta värit kommentissani näyttivät, vaikka se ei tällä kertaa ollut tarkoitukseni. Tätä kiukunpunaista mustamaalaamista ilmenee niin oikealla kuin vasemmallakin, ääripäissä varsinkin.
-
Kyllä.
-
Onko nyt joku uusi suunta syntynyt suur-Helsingin alueelle, että pitäisi olla "tietty" kaava, jonka mukaan saa kirjoittaa, monestihan me vihjailemme, valitettavasti.
Kun itse edustan Juhanin, kalistajan, Mamin, Leenan, (DonPate luulen) ja Sadettan kanssa ainoina suur Helsinkiä (meiltä on 25km keskustaan), niin olen täysin tietämätön moisesta. Toisekseen emme me ainakaan ole keskenämme samaa mieltä joten huoli vaikuttaa turhalta.
-
Me emme ole samaa mieltä... körttiläisyyden katsantokantaan tämä kuuluu.
-
Minulle suur-Helsinki alkaa Tiirismaan korkeudelta :003:. Mutta ihan totta, veli Maaralan haastattelukirjoitus avasi minulta silmät, että olen vanhoilla tiedoilla ollut mukana. Tuntuu tympeältä saada "petankkikuula" nilkkaan vähän väliä. On täällä foorumilla kovia asenteita. Pitäisi itse kunkin katsoa etutaskuunsa, ETTÄ OLENKO AVARAKATSEINEN VAI IHAN SIELTÄ TOISESTA PÄÄSTÄ, että en näyttelisi. Oman paikkani tiedän: olen kirjoittanut sinimustista ja mahdollisesti "punaasista". Siksi Penan kirjoitukseen klikkasin, koska se tuli niin "luilleni".
Missä on esim Leena? Ja monet muut itsensä hätistetyksi kokeneet.
-
Ihmisellä on ikääntyessään taipumus muuttua kriittisemmäksi ja ärsyyntyä helpommin. Näitä molempia edesauttavat sairaudet vaivoineen. Tosin joillekin sen on luontaisempaa kuin toiselle. Itse olen kriittinen.
Jos nuoremmat porskuttavat reippaasti ja ' puhuvat omiaan' on viisasta olla hiilestymättä. Ei kaikki tarkoita juuri minun mielipidettäni vastaan, ei kaikki lipsahdukset ja tölväisytkään tarkoita vain minua. On mielipiteitä yleensä, ja on hyvä taito kestää erilaisuutta.
Jos ei haluamalla halua liata kotipesää, on viisautta kun vaikenee tai väistää. Ei kaikki sekään mitä luullaan ' sisäpiiriläisyyksei' ole sitä sanan ilkeässä mielessä. Toiset löytävät täälläkin toisensa, toiset eivät siitä kerro. Käytöstavoistakin on kyse.
Meitä on täällä avoimia tyyppejä jos on vetäytyviäkin. Mikä on nöyryyttä ja vaatimattomuutta, mikä väärää ylpeyttä, sen arviointi on monimutkainen asia. Siitä saa päätöksen tehdä Luojamme.
-
Körttiläiset ovat olleet tosissaan mukana niin sinimustissa kuin punaisissakin, vuosikymmenestä riippuen. Ajastaan 60-luvun punapappina on juuri julkaissut kirjan Heikki Palmu, tosin kai lähinnä Länsi-Suomen rukoilevainen taustaltaan.
-
Saunon 1-2 kertaa viikossa keskellä Kallion kaupunginosan punavihreää hipsterikuplaa. Puolentoista vuosikymmenen kokemus kertoo, että kantaporukassa on useimpien eduskuntapuolueiden äänestäjiä. Peistä taitetaan joskus rajustikin. Olenkin joskus huomauttanut, että me osaamme kiistellä myös niistä asioista, joista olemme samaa mieltä. Silti välilöissä on pysytty, ja Moskovan koulut käynyt vanha kommunisti ja kokoomuksen oikeimman laidan kulkija saattavat lähteä yhtä matkaa saunakaljalle.
Kirjoitin edellä, että ääniä ovat porukastamme eri vaaleissa saaneet useimmat eduskuntapuolueet, joukossa niin vasemmisto, vihreät kuin ruotsalaisetkin. Kepuakin on äänestetty. Yhdestä puolueesta ei kuitenkaan ole havaintoa, nim. kristillisistä. Syytä en osaa sanoa.
Mt
-
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Hyvä, että viihdyt.
-
Körttiläiset ovat olleet tosissaan mukana niin sinimustissa kuin punaisissakin, vuosikymmenestä riippuen. Ajastaan 60-luvun punapappina on juuri julkaissut kirjan Heikki Palmu, tosin kai lähinnä Länsi-Suomen rukoilevainen taustaltaan.
Olen pikkuisen empiirisesti tutkinut mm. körttiläisyyden ja poliittisen värin yhteyttä. 1960-luvulle asti körttiläisyys oli eteläpohjanmaan kokoomusta ja keskustalaisia olivat muut. Sitten alkoi hyvin paljon jakautua körttiläisten mielipiteet. Olen ollut töissä vuodesta 1993 ja sama paikka. Körttiyhtiössä on kannatusta mm. kok.,kesk,SMP (=persu),sdp,vihreät, vas, mutta ei krist.demokraattia. Kyllä minä tykkään olla moniarvoisessa työpaikassa.
-
Juu, joko pitää häipyä? En tätä tietenkään Juhanilta kysy. Kyllä esim HK-lehti tiettyä väriskaalaa "ylenkannattaa". Saa niin tietysti olla, enhän sellaiseen halua edes vaikuttaa, jos lujille ottaa, voi väistää. Körttisukujen liikkeestä erkaantuneet lapset sitten aikuisina pääsevät ääneen, "vohlan paistia" syömään. Ensin isän ja äidin kodin periaatteet hyläten ja kiljuen joukossa "proletariaatin diktatuuri on demokratian ylin muoto".
-
Ensin isän ja äidin kodin periaatteet hyläten ja kiljuen joukossa "proletariaatin diktatuuri on demokratian ylin muoto".
Tuosta on jo 40 vuotta.
-
Kyllä. Mielipiteet ovat kuitenkin pysyviä, ainakin osalla. Niillä, jotka haluavat esiintyä ja vaikuttaa.
-
Kesken kaiken, kevennys:
Siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun kynttilät maksavat enemmän kuin kakku. :eusa_angel:
-
Kyllä. Mielipiteet ovat kuitenkin pysyviä, ainakin osalla. Niillä, jotka haluavat esiintyä ja vaikuttaa.
Kotkassa, Taisto Sinisalon kotikaupungissa, olen viime vuosikymmeninä tavannut yhden ainoan taistolaista sosialismia saarnanneen miehen. Hän oli niin nori, ettei vielä voinut puhua pysyvistä mielipiteistä. Nyt hänkin on kuulemma kuollut. Esiintymään ja vaikuttamaan pyrkivät vasemmistolaiset ottavat kantaa aikamme kysymyksiin nykyaikaisella tavalla. - Kelkkansa täysin kääntäneistä tunnetuin esimerkki on Björ Wahlroos, joka oman arvioni mukaan on edelleen marksilainen materialisti, mutta vaihtanut proletaareista kapitalistien leiriin.
-
Kesken kaiken, kevennys:
Siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun kynttilät maksavat enemmän kuin kakku. :eusa_angel:
Sanoi Bob Hope. Tällä lausahduksella onnittelimme toisiamme opiskeluaikoina.
-
Pena, Sinä jäit voittajana tantereelle! Minua masentaa tällainen. Tällä foorumilla ei minunlaistani AKS:n, mitä ei tietenkään enää ole, vanhaa rudimenttia tarvita. Johan tuli kirjoitelluksi ihan riittävästi.
Yksinkertaisesti en mahdu punavästiseen körttipukuun.
-
Pena, Sinä jäit voittajana tantereelle!
En minä halua jäädä voittajana millekään tantereelle. Ei minun elämäni ole mikään taistelutanner. Tiukankin keskustelun tarkoitus on päästä yhdessä eteenpäin kohti totuutta eikä katsoa, kuka on kuka.
-
Turhaan sinä, 1944, itseäsi kiusaat. Tänne on pesiytynyt itseriittoisia 'edistyksellisiä', tyyppejä jotka eivät erilaisia mielipiteitä siedä ja toimivat sen mukaan pitääkseen yllä hegemoniaansa. Loppuosa sakista on hiljaa tai peesaa. Eikä tilanne hetkessä miksikään muutu. Ainut mitä voit tehdä, on ottaa välimatkaa ja lopettaa kohdaltasi ko. menon sponsorointi...
-
Pena, Sinä jäit voittajana tantereelle! Minua masentaa tällainen. Tällä foorumilla ei minunlaistani AKS:n, mitä ei tietenkään enää ole, vanhaa rudimenttia tarvita. Johan tuli kirjoitelluksi ihan riittävästi.
Yksinkertaisesti en mahdu punavästiseen körttipukuun.
Valitettava ratkaisu, joka toivottavasti ei ole lopullinen. Toivon, että minun kirjoitukseni eivät ole olleet kannustimena.
Mt
-
Tänne on pesiytynyt itseriittoisia 'edistyksellisiä', tyyppejä jotka eivät erilaisia mielipiteitä siedä ja toimivat sen mukaan pitääkseen yllä hegemoniaansa.
En tunnista tuosta itseäni enkä ketään muutakaan. Erilaiset mielipiteet ovat arvokkaita ja hegemoniat pahasta.
-
:039:
-
Turhaan sinä, 1944, itseäsi kiusaat. Tänne on pesiytynyt itseriittoisia 'edistyksellisiä', tyyppejä jotka eivät erilaisia mielipiteitä siedä ja toimivat sen mukaan pitääkseen yllä hegemoniaansa. Loppuosa sakista on hiljaa tai peesaa. Eikä tilanne hetkessä miksikään muutu. Ainut mitä voit tehdä, on ottaa välimatkaa ja lopettaa kohdaltasi ko. menon sponsorointi...
Antakee armoa
-
Mistähän työ oikeen keskustelette?
Ikää karttuu ja muisti heikkenee, ei kai sille mitään voi... :icon_rolleyes:
-
kommunikointia
-
kommunikoida
viestiä, välittää tietoja, tiedottaa. esim. Eivät pysty kommunikoimaan keskenään ongelmistaan. Kommunikoida jkn kanssa.
kommunikoida
viestiä tietoa tai informaatiota vastaanottajalle verbaalisin tai ei-verbaalisin keinoin
Esimerkkejä kommunikoida sanan käytöstä:
Simpanssit kommunikoivat elein.
http://www.suomisanakirja.fi/kommunikoida
-
Kirjoitin taustoistani toisaalla. PekkaV, ymmärrän anomuksesi körttiläiseksi vitsiksi, joten anomuksesi hyväksyn :003:.
Armonkerjäläinen on musiikkimakuni kuuntelija, oikeastaan vähän liikutuin, kun sellainen yhteytemme selvisi.
-
Ei suinpäin mutta joidenkin hyvin pitkäaikaisten tuttujen kohdalla olen tullut varovaiseksi. Toisaalta on juuri näitä nuoruudesta saakka ystäviä, joista joku putoaa mutta joku jota en pitänyt juuri minään enkä sinalaan ihmisenä jolle olisin kertonut asioitani onkin osoittautunut erittäin luotettavaksi
Yleisellä tasolla sisar soitti ja ihmetteli samaa. Onko tämä aika jotenkin erilaista? Miten kukaan ei enää välitä mistään?
-
Huolestuttavinta on se, että luottamus itseen huononee nopeimmin.
-
Kyllä. Mielipiteet ovat kuitenkin pysyviä, ainakin osalla. Niillä, jotka haluavat esiintyä ja vaikuttaa.
Mutta johan minä lupasin lähteä... :-\. Ja toteen edelleen ettei se ollenkaan johdu sinusta muttei sinun ainakaan minun takiani tarvitse uhitella että mennään sitten kun ei väri kelpaa.
Kommunistin ja IKL: n nuoruusvuosiensa kannattajan ristisiitoksesta nyt vain tuottaannuin tämmöinenkin, mutta enhän minä väitä körtti olevanikaan. Ja kaikin tavoin pysyn poissa. Luen näitä joskus ja kommentoin jos pelkään että jotakuta pahensin.
Mistä siitäkin tunnustan etten vaivaudu jokaisen takia.
-
Mainittakoon vielä, että saattaisin olla kommunisti niillä kokenukdilla itsekin. Vanhemmat ottivat luottavaisin mielin kaksi vanhinta poikaansa vappumarssille, sehän oli turvallinen, ilmoitettu ja perinteinenkin. Kolmikymmenluvulla kuitenkin Pajari " mustapaitoineen" hyökkäsi marssijoiden kimppuun ja pieksi silmittömästi myös lapsia.
Mutta! Oli jotakin, jossa Stalin laski väärin. Jos joku tiesi kuinka vahva on puna-armeija, niin juuri kommunistit koska he majoittivat propagandisteja ennen Talvisotaa. Eikä silloin muusta keskusteltukaan. He tiesivät siitä enemmän kuin oikean laidan kulkijat.
Siitä huolimatta yh: n aikaan yksikään ei epäröinyt siitä joukosta jonka oma sukuni tunsi. Pajari tuli juuri tämän komppaniansa kanssa erinomaisesti toimeen eikä siinä ollut aatteesta kysymys vaan isänmaasta.
"................
12-vuotiaana vastasin puhelimeen ja äitiäni pyydettiin, koska soittaja oli vieras eikä esitellyt itseään, kysyin kuka soitti. Kuulemma eräs erinomaisen tulenpunainen lehti halusi laatia hänestä artikkelin esimerkkinä " kiihkoimperialistisesta neuvostovastaisesta kansakoulunopettajasta" . Olin aivan haavi auki ja kysyin mistä olikaan kysymys.
Oli opetettu pohjoismaat ja lopuksi kerrattu niin että oppilaat saivat kertoa vaikutelmiaan ja sehän meni haaveiluksi " minä kyllä muuttaisin sinne koska...." ja oppilaat kysyivät, ope mihin sinä muuttaisit. Norjaan vastasi ope. Siitä saatiin kerrattavaksi tunturit ja vuonot. Kysyin kuinka se siis on neuvostovastaisuutta. "No kun minä unohdin että Norja kuuluu NATOoon!"
Siitä asti kai tyyten lakkasin näkemästä poliittisia vaihevaihteluita mitenkään uskoon rinnastettavinakaan. Kumpikaan vanhemmistani ei enää liioin kantanut kodinperintöä. Isä totesi huomanneensa ihan omin päin, ettei sosialismi talousjärjestelmänä tule kestämään, äitini, ettei äärioikeistolaisuus johda kuin julmuuksiin. Lopulta äiti ei päästänyt minua edes partioon, siis äiti.
Sen tähden, 1944, suo anteeksi, mutta toisinaan kummastelen kannanottojasi täällä. En tahdo loukata sinua, sen toivottavasti sentään käsität.
-
Ja summa summarum: Sinua pyydetään jäämään, huomaat varmasti, minä pidän sinusta suunnattomasti.
Mutta totean itse tämän foorumin muusta hm tuotannosta jota perin runsaana tulvi, että johan nyt. Minun kanssani ei voida keskustella!
Huomannet ettei puhuttu enää Sinusta 1944. Sitten rouva jonka elämä on tämän palstan mukaan tulvinut ystävää sukulaista ilmoittaa " olevansa yksinäinen". Ja kirjoittelevansa siksi!
Jos joku on selviytynyt synneistänsä hänen laillaan kuiville niin minä en ole. Minua inhottaa.
Poistin osan kirjoitukseta sääntöjen vastaisena henkilökohtaisuuksiin menemisenä.
-
Itse kannatan iikolleja. Olen jopa jäsen .