Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Miten käytän aikaani

<< < (3/4) > >>

Riitta-mummi:
Koetan pitää nyt paussin Älypää-pelien suhteen. Alkoi tulla ikäänkuin 'työuupumusta'  olisi minullakin. Samat oireet kuin oikeilla työtätekevillä: kyllästymisen tunne, haluttomuus, väsymystä ja hiukan ärtyisyyttä.

Kirjoittaminen maistuu, mutta se pelaaminen on toiston toistoa, ja siksi turhauttavaa.
Muistan aina kun Benkku aikoinaan varoitti tästä netti-koukusta. En minä nettiä syytä, mutta pelejä ja ennenkaikkea omaa kunnianhimoa niiden suhteen. Ennen minulla ei ollut pätkääkään kunnianhimoa, mutta annas´kun alkoi nimimerkki keikkua bodiumilla, niin siellä halusi myös pysyä. Se tiesi paljoa ajankäyttöä niiden parissa, useampia tunteja päivittäin. Aikaahan minulla on, ja nopeuttakin yhä, mutta muut harrastukset jäivät paitsi.

Telkkarista olen tämän kaksi vuotta katsonut vain uutiset, urheilun ja sunnuntaisen Jumalanpalvelukset.

Leikin nyt sanapelejä erään hämeenlinnalaisen kanssa. Siinä omaa luovuuttakin kysytään.
Jonkin ajan päästä koetan miltä pelaaminen tuntuu, onko muisti tallella jne.

Äänikirjat ovat mainioita, niiden parissa lepää.

Riitta-mummi:

Ihminen kaikkine ominaisuuksineen on suuri ja kiinnostava aihe. Ihminen on luotuna kaikkein ylin, sillä hän ajattelee, puhuu ja kirjoittaa. Eläin ei tietääkseni osaa näitä. Ajattelusta en ole aivan varma.

Jos ihmisiä lajittelee, mikä ei ole sinällään suotavaa, sillä kaikki olemme 'vain ihmisiä' ja veljiä keskenämme, ainakin olisi suotavaa ajatella näin.

Miksi erot sitten ovat niin suuret, jotka itsessänikin olen huomannut. Vuosikymmenien mittaan olen muuttunut sekä ulkoisesti, tavoiltani ja käyttäytymiseltänikin, mutta eniten sielullisesti.

Pohja, perintötekijät, kotikasvatus ja kokemukset oli tavanomainen. Ehkä sikäli olin jo alakoululaisena poikkeava että olin kiinnostunut lukemisesta, ja etenkin historiasta.
Tietyllä lailla koin jo lapsena että olen hiukan erilainen. Kaikki me olemme yksilöitä, mutta kaikki eivät välitä samoista asioista, ja minä välitin aika erilaisista asioista kuin useimmat luokkatoverini.
Vartuttuani aloin kiinnostua ulkomuodon asioista, hiusten laitosta, vaatteiden ompelusta, kengistä ja koruistakin hiukan. Se ei ollut niinkään erilaista kuin muillakaan  teinitytöillä. Kuitenkin liikuin enimmäkseen yksin, en juurikaan tyttöporukoissa. Oli minulla kuitenkin kaksi ystävää, joista toinen on yhä elossa, toinen on kuollut.

Työpaikan naiset olivat luku sinänsä, ja siellä vallitsi pinnan alla kova kilpailu siitä Kuka Kukin on tässä Työpaikassa !
Siihen kilpailuun joutui kuin huomaamatta. Keskustelut kulkivat samaa rataa: Oi, kuinka sinulla on tukka hyvin ! Missä kampaamossa se on laitettu. Tai: Voi, kuinka ihana mekko ! Onko se Marimekon ? Samassa pelissä käytiin läpi miehet, lapset, matkat, kesämökit, lomat, ruokakin, tai ainakin ravintolat jossa on hyvä palvelu ja paras lounas.
.
Tämä , kotitöiden lisäksi täytti elämäni liki kolmekymmentä vuotta. Onneksi pääsin pois siitä 'oravanpyörästä' ja aivot pääsivät aloittamaan niille annettua tehtävää, ajattelua.

Jo lapsena olin asioiden ihmettelijä. Pohdin käsi poskella miksi, miksi ja miten... Äiti siitä jo kyselikin:' Mitä tuuma maksaa ?'
Suuri muutos maailmankuvaan tapahtui kun oli neljäkymmentä vuotta vaeltanut 'erämaissa' etsien Luvattua Elämääni.
Kristus kohtasi , ja otti minut omakseen, ja se muutti lähes kaiken , sisällisen.

Kun seuraan ilmiöitä Suomessa, ja hiukan laajemmaltikin, huomaan pinnallistumisen, ja toisaalta väsymisen niihin asioihin jotka ovat niitä pinnallisimpia.
Iltalehdet ovat jakaneet auliisti tilaa ihmisille jotka lähes elättävät itseään kertomalla kaikkein yksityisimmistäkin asioistaan.
Heitä ei ole lukumääräisesti kuin kymmeniä, mutta seuraajia on tuhatmäärin.
Nämä 'idolit' ovat mielestäni haitaksi nuorille ihmisille, kasvamisessa aikuisuuteen. Houkutus tulla samanlaiseksi on jo tehnyt pahaa, aina kuolemantapauksiin saakka. Niissä ovat huumeet ja muut 'nautintoaineet' usein syynä.

Sitten nämä kyllästymiset. Saamme kuulla tai lukea milloin minkäkin alan ihmisistä jotka ovat tehneet äkkikäännöksen. On vaihdettu ammattia, työpaikka, puoluetta aina eduskuntaa myöten. On vaihdettu kumppania tai puolisoa aina väkivaltaa ja murhaankin asti mennen.
Pohdin, ja yritän löytää selkeän kuvan siitä miksi ja miten elämä on mennyt tälle mallille. Jos sanon: Ei näin ollut ennen, osa on samaa mieltä mutta suurin osa ihmisistä ajattelee: Olet kalkkis, revi siitä !

Vaikka mitä olisin, kristittynä näen näissä merkeissä Raamatun ennustaman 'Ahdistuksen Ajan' merkkejä. Koska tulee loppu, sitä ei tiedä kuin Kaiken Luoja itse.

R-m

Riitta-mummi:
Miun kaipaus Karjalaan, jossa ei kehtoni

ehtinnt keinahdella, kasvaa kertomuksiis:

Mutajoen palteet viettivät

hevoshakaan ja kaluvajjaan joss

äijä valmistel kiesit ja reet

Pietarin pajaan raudoitettavaksi ja ielleen

vossikoill myytäviks.

Mite heijän perreel mahtu joulukaa tupaan tulemaa

ko äijä veljeesä kans siel rekilöit tervas.

No, oliha talos tyttärii. Yhtä monta ko Kiven

Jukolas veljeksii. Hyö siin äitiise kans hääräsiit,

tuvan lakasiit, pessiit. Siit uunin lämmittiit,

piirakat ja lihat paisteliit.

Siin olj Joulua, ko lattial pojat olkiis

kieriskelliit ja turkin hihast kuuta kasseliit

 

( runo-kertomus yrittää olla Valkjärven mureella väsätty ja perustuu isäni kertomuksiin lapsuutensa kodista Salokylässä )

 

Riitta-mummi:
Olen vanha. Aloin pari vuotta sitten sen tunnustaa itselleni. Huomasin kömpelyyden lisääntyvän entisten kremppojen pahennuttua, lähinnä nivelien ollessa aina kivuliaat. Nyt olen jäykkä, ja tavarat putoilevat helposti. Aluksi sitä oikein äimistelin, mutta nyt se alkaa olla jokapäiväistä. Kun ruokaa putoilee, tulee sotkua, 'rämmälää' sanovat turkulaiset. Lattiatkin sotkeutuu, mutta meillä käy siivooja. Itse emme enää sitä lajia taida. Vallankin imurointi, joka on ollutkin puolison hoidossa jo vuosikymmeniä, ei käy kumpaisellekaan.

Tällainen lienee tuttua useimmille yli kahdeksankymppisille. Ainakin tutut sanovat samaa. Tuttuja vaan on enää vähän, joten otanta on sattumanvarainen.

Kivut, avuttomuuden tunne, hitaus tuottavat vielä ikävämpiä juttuja. Olen alkanut tulla entistä kriittisemmäksi. En pidä enää juuri mistää tv-ohjelmista, pois lukien uutiset ja muutamat perinteiset urheilukilpailut. Minusta liian moni asia on tyhjää, tyhmää, ja tylsää.

Olen aika ikävystynyt kaikkien muiden, paitsi YLE n tarjontaan. Toden sanoen minua inhottaa se mitä ne syytävät.

Minua ärsyttää, kiusaannuttaa ja hävettää enemmän kuin koskaan aiemmin.

En ole enää se herttainen mummeli joka hoivaili lapsenlapsenlapsia. Keittelin herkkuja, juttelin mukavia ja hemmottelinkin hiukan liiaksi.

Enää en jaksa. Se on kai kaiken ydin. Lääkärikin epäilee jo väsymysoireyhtymää ! Sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja tyttäret kyllä epäilevät väärää diagnoosia.

Voisiko olla näin: Kun ihminen, kuten sanotaan vanhetessaan viisastuu, silloin hän vasta huomaa saman kuin kuningas Salomo aikanaan, Kaikki on turhaa, turhuutta ja tuhkaa.

Uskoni on aina ollut toivovaa, positiivista, toimivaakin niissä puitteissa joihin pystyin. Ehkä olen jo riisuttu hyveistäkin, olen pelkkä Koiranraato raihnainen, kuten eräässä körttien viisussa kirjoitetaan.

Vai olenko vain kaamosmasentunut, jota en ole aiemmin kokenut.

Toivon että Hyvä Herrani antaa minulle vielä muutamia parempia aikoja. Terveyttä en voi saada, mutta vähemmän kivuliaita kuukausia. Ja voihan olla että tämä maailman nykyinen epävarma tilanne minua kiusaa kaikkine ikävine piirteineen.
On myös olemassa sielunvihollinen joka helposti työntää sorkkansa kun hoksaa hyvän tilaisuuden jossakin.

Tiedän kyllä että Kristuksella on voitto kaikista elämän ja ilon vihollisista.  Aamen !

Riitta-mummi

AKUANKKA313:
Käyn siis K35-Kulttuuripajan vertsikoiden työssä ja teen jalkahoitoja kevytyrittäjänä. Harrastan kirjoittamista, karaokea, elokuvia, musiikkia. Tykkään tavata sisarusten perheitä ja lapsia. Katsomme telkkarista jääkiekkoa ja veikkaamme tulosvetoa. Myös Raamattu-piirissä käyn välillä. Osallistun kokemusasiantuntijoiden työvalmennukseen. Isäni kuoli 3v sitten sydäriin. Minullakin on jo sydänoireita kun on näitä kiloja.
Syövästä olen saanut terveen paperit.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu