Leena kirjottaa hienosti.
Voi Sanneli, sie ruokit minun ylpeyttä lopuksi viikkoa... Tai. Joskus mietin sitä että olispa meillä kuten ruotsin kielessä kaksi sanaa ylpeydelle. Meidän ylpeyttä on se högmod, mutta on myös stolthet johon mahtuu nöyryys yhtäläisesti. Isä ja äiti ovat stolta över sitt barn, kun se ensi kerran tarttuu esineeseen... eli ihan nöyrän kiitollisia samalla! Minä kun manailen koko ajan että miksi en opi sanomaan lyhyesti ja nasevasti mitä tarkoitan. Off-topic, mutta olin ni kiitollinen että oli pakko kiittää!
Nämä ovat olleet niin vaikeita, niin pitkäkestoisesti vaikeita, niin epätoivioon asti vaikeita kysymyksiä, että jos nyt jokin sana on edes kullattu omenankara alpakkalautasella, oli kaikki se turhan tuntuinen kamppailu jotakin, joka ei mennyt hukkaan.
