Suurella Paikalla katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan.
Siellä on tilaa. Siellä on valoja. Siellä on kirkkaita värejä, on punaista, on vihreää,
itseasiassa siellä loistaa kirkkaana kaikki sateenkaaren värit.
Siellä vallitsee mitä moninaisin kulttuurien kirjo.
Siellä erilaiset uskonnot ja uskomukset ovat sulassa sovussa keskenään.
Kristillisen kirkon papilla on jonkun toisen uskonnon kotialttari kotonaan: samaan jumalaanhan sitä loppujen lopuksi uskotaan.
Ja papin paikan saa, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan. (I Kun. 13:33)
Erilaiset muiden uskontojen harrastukset ja tavat ovat sopuisasti kietoutuneet kristillisperäisiin harrastuksiin.
Suuren paikan lainsäädäntö on laadittu siten, että se tukee tätä moninaisuuden kirjoa.
Jos omatunto alkaisi jotakuta kolkuttaa, Suuresta Paikasta löytyy paljon hyviä ja nöyriä vierelläkulkijoita,
jotka Suuren Paikan lainsäädäntöön vedoten rauhoittavat ahdistuneen omantunnon vakuuttamalla, että ei tämä
huolestunut ihminen syntiä ole tehnyt ja kehottavat jatkamaan eteenpäin samaa leveää tietä, kuin tähänkin asti
ja jota kaikki muutkin täällä kulkevat.
Suvaitsevaisuus on eräs paikan motoista.
Siellä on valtavasti kulttuuri/harrastustoimintatarjontaa.
Kirjastot ovat täynnä kirjoja kaikilta aloilta.
Myös uskonnollinen tarjonta on laajaa: hindulaisuutta, budhalaisuutta, Koraanin selitysteoksia jne.
Kristillisen kirjallisuuden osastokin kirjastosta löytyy, mutta koska kirjaston kirjatarjonta on niin laaja,
jokainen ymmärtää, että ei tämä kirjatyyppi voi saada mitään erikoisasemaa muiden joukossa ja näinollen
se on suhteellisen suppea. Kristillisen kirjan osasto on tosin saanut kunniapaikan alakerran pommisuojan takanurkasta,
jonne kirjastonhoitaja tulee pyydettäessä avaamaan pommisuojan oven.
Vaikka Suuren Paikan tiet ovatkin laveita ja tilaa on viljalti, ei siellä sentään mitä tahansa suvaita.
Rajansa kaikella. On eräs pieni alue, joka ei mahdu Suuren Paikan telttakankaan suojaan.
Sitä kutsutaan Pieneksi Paikaksi.
Pienessä paikassa katto on matalalla, seinät lähellä toisiaan.
Pienellä Paikalla olo on monesti tukalaa, on ahdasta, Pienen Paikan laki tuntuu monesti sietämättömän tiukalta,
omatunto syyttää, on rauhattomuutta, ahdistusta.
Siellä tuntuu olevan pimeää ja paikan värityskin vaikuttaa varsin niukalta, verrattuna Suureen Paikkaan: mustaa ja harmaan eri sävyjä.
Pienen paikan kirjastot/kirjakaupat ovat kovin suppeita, koska paikan ahtaus on kohdistanut kirjallisuuskysynnän varsin suppealle ja kapealle aihealueelle.
Pieneltä Paikalta on kyllä ovi Suureen Paikkaan, mutta jostain syystä liikenne sinne on varsin vähäistä.
Moni siellä käynyt on palannut takaisin Pienelle Paikalle, ahtaisiin oloihin.
Jokin Suurelta Paikalta salassa oleva asia pitää tuon harmaan kansan lestissään ja jopa tyytyväisenä/iloisena
kaikesta ulkonaisesta harmaudesta ja ahtaudesta ja raadollisuudesta ja tiukkapipoisuudesta ja suvaitsemattomuudesta huolimatta.
Pienen Paikan olosuhteet ovat johtaneet siihen, että siellä harrastustoiminta ei ole kohdistunut kovin moneen eri suuntaan. Siellä kiinnostuksen kohteet ovat varsin vähissä. Oikeastaan kiinnostuksen kohteita siellä on vain Yksi.