Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 23.09.20 - klo:06:27
-
Suurella Paikalla katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan.
Siellä on tilaa. Siellä on valoja. Siellä on kirkkaita värejä, on punaista, on vihreää,
itseasiassa siellä loistaa kirkkaana kaikki sateenkaaren värit.
Siellä vallitsee mitä moninaisin kulttuurien kirjo.
Siellä erilaiset uskonnot ja uskomukset ovat sulassa sovussa keskenään.
Kristillisen kirkon papilla on jonkun toisen uskonnon kotialttari kotonaan: samaan jumalaanhan sitä loppujen lopuksi uskotaan.
Ja papin paikan saa, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan. (I Kun. 13:33)
Erilaiset muiden uskontojen harrastukset ja tavat ovat sopuisasti kietoutuneet kristillisperäisiin harrastuksiin.
Suuren paikan lainsäädäntö on laadittu siten, että se tukee tätä moninaisuuden kirjoa.
Jos omatunto alkaisi jotakuta kolkuttaa, Suuresta Paikasta löytyy paljon hyviä ja nöyriä vierelläkulkijoita,
jotka Suuren Paikan lainsäädäntöön vedoten rauhoittavat ahdistuneen omantunnon vakuuttamalla, että ei tämä
huolestunut ihminen syntiä ole tehnyt ja kehottavat jatkamaan eteenpäin samaa leveää tietä, kuin tähänkin asti
ja jota kaikki muutkin täällä kulkevat.
Suvaitsevaisuus on eräs paikan motoista.
Siellä on valtavasti kulttuuri/harrastustoimintatarjontaa.
Kirjastot ovat täynnä kirjoja kaikilta aloilta.
Myös uskonnollinen tarjonta on laajaa: hindulaisuutta, budhalaisuutta, Koraanin selitysteoksia jne.
Kristillisen kirjallisuuden osastokin kirjastosta löytyy, mutta koska kirjaston kirjatarjonta on niin laaja,
jokainen ymmärtää, että ei tämä kirjatyyppi voi saada mitään erikoisasemaa muiden joukossa ja näinollen
se on suhteellisen suppea. Kristillisen kirjan osasto on tosin saanut kunniapaikan alakerran pommisuojan takanurkasta,
jonne kirjastonhoitaja tulee pyydettäessä avaamaan pommisuojan oven.
Vaikka Suuren Paikan tiet ovatkin laveita ja tilaa on viljalti, ei siellä sentään mitä tahansa suvaita.
Rajansa kaikella. On eräs pieni alue, joka ei mahdu Suuren Paikan telttakankaan suojaan.
Sitä kutsutaan Pieneksi Paikaksi.
Pienessä paikassa katto on matalalla, seinät lähellä toisiaan.
Pienellä Paikalla olo on monesti tukalaa, on ahdasta, Pienen Paikan laki tuntuu monesti sietämättömän tiukalta,
omatunto syyttää, on rauhattomuutta, ahdistusta.
Siellä tuntuu olevan pimeää ja paikan värityskin vaikuttaa varsin niukalta, verrattuna Suureen Paikkaan: mustaa ja harmaan eri sävyjä.
Pienen paikan kirjastot/kirjakaupat ovat kovin suppeita, koska paikan ahtaus on kohdistanut kirjallisuuskysynnän varsin suppealle ja kapealle aihealueelle.
Pieneltä Paikalta on kyllä ovi Suureen Paikkaan, mutta jostain syystä liikenne sinne on varsin vähäistä.
Moni siellä käynyt on palannut takaisin Pienelle Paikalle, ahtaisiin oloihin.
Jokin Suurelta Paikalta salassa oleva asia pitää tuon harmaan kansan lestissään ja jopa tyytyväisenä/iloisena
kaikesta ulkonaisesta harmaudesta ja ahtaudesta ja raadollisuudesta ja tiukkapipoisuudesta ja suvaitsemattomuudesta huolimatta.
Pienen Paikan olosuhteet ovat johtaneet siihen, että siellä harrastustoiminta ei ole kohdistunut kovin moneen eri suuntaan. Siellä kiinnostuksen kohteet ovat varsin vähissä. Oikeastaan kiinnostuksen kohteita siellä on vain Yksi.
-
Toivoisin, että Pienestä Paikasta kuljettaisiin ahkerasti Suuressa Paikassa, sillä siihen tehtävään Pienen Paikan väki on kutsuttu. "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."
-
Toivoisin, että Pienestä Paikasta kuljettaisiin ahkerasti Suuressa Paikassa, sillä siihen tehtävään Pienen Paikan väki on kutsuttu. "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."
Tämä on totta, näin sen tulisi olla.
Tuo kuvaukseni oli näkymä yhdestä näkökulmasta katsottuna ja sen ei pidä oleman ristiriidassa tuon esittämäsi näkökulman kanssa.
Vaikka pieni ja suuri paikka ovatkin tietyllä tapaa täysin erillään ja valtavan kaukana toisistaan, ovat ne kuitenkin maantieteellisesti molemmat samalla alueella.
-
Minulle tuo pieni paikka on sydämeni kammiot. Eikä siellä ole hämärää tai harmaata, vaan valoisaa ja lämmintä. Siellä sujuu rukous ja kuulen Herran äänen.
Jo Kalevi Lehtinen kertoi Kristuksen vapauttaneen omansa Avaralle Paikalle, pois lakikirjan painon alta.
Jumalan sallimat vaivat ja kärsimykset kuuluvat myös Avaraan Paikkaan, ne vahvistavat.
Koko Jumalan luoma Maailma kaikkine väreineen, eläimineen, ihmisten ja ilmiöiden kohtaamisineen on meille täällä ajassa vapaasti nautittavissa.
Sitten Perillä on toisenlaista, parempaa varmaan.
-
Jumalan kartanossa on monta huonetta.
-
Ajattelen, että 'lavea tie' kulkee näköalaa rajoittavien muurien välissä, ja 'kaita tie' korkeilla harjanteilla ja aavojen vesien rannoilla, josta näkee kauas.
-
Sama eri sanoin: Lavea tie on usein puhkottu maiseman läpi autojen mennä, kapeaa/polkua käyttää jalankulkija.
-
Tapasin Turkissa joku vuosi sitten miehen, joka oli asunut monta vuotta USAssa ja jäänyt Turkkiin eläkkeelle. Tavattiin Koca Tepe moskeijassa Ankarassa. Hän selitti, että kristinusko ja islam molemmat vievät pelastetut taivaaseen, kristinusko hevoskärryillä ja islam mersulla.
-
Olipas Kössillä hieno ajatuksia herättävä avaus ja mielenkiintoista keskustelua sen jälkeen. :109:
-
Suurella Paikalla katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan. Siellä on tilaa. Siellä on valoja. Siellä on kirkkaita värejä, on punaista, on vihreää, itseasiassa siellä loistaa kirkkaana kaikki sateenkaaren värit. Siellä vallitsee mitä moninaisin kulttuurien kirjo.
Siellä erilaiset uskonnot ja uskomukset ovat sulassa sovussa keskenään. Kristillisen kirkon papilla on jonkun toisen uskonnon kotialttari kotonaan: samaan jumalaanhan sitä loppujen lopuksi uskotaan. Ja papin paikan saa, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan. (I Kun. 13:33)
Erilaiset muiden uskontojen harrastukset ja tavat ovat sopuisasti kietoutuneet kristillisperäisiin harrastuksiin. Suuren paikan lainsäädäntö on laadittu siten, että se tukee tätä moninaisuuden kirjoa. Jos omatunto alkaisi jotakuta kolkuttaa, Suuresta Paikasta löytyy paljon hyviä ja nöyriä vierelläkulkijoita, jotka Suuren Paikan lainsäädäntöön vedoten rauhoittavat ahdistuneen omantunnon vakuuttamalla, että ei tämä huolestunut ihminen syntiä ole tehnyt ja kehottavat jatkamaan eteenpäin samaa leveää tietä, kuin tähänkin asti ja jota kaikki muutkin täällä kulkevat.
Suvaitsevaisuus on eräs paikan motoista.
Siellä on valtavasti kulttuuri/harrastustoimintatarjontaa. Kirjastot ovat täynnä kirjoja kaikilta aloilta. Myös uskonnollinen tarjonta on laajaa: hindulaisuutta, budhalaisuutta, Koraanin selitysteoksia jne. Kristillisen kirjallisuuden osastokin kirjastosta löytyy, mutta koska kirjaston kirjatarjonta on niin laaja, jokainen ymmärtää, että ei tämä kirjatyyppi voi saada mitään erikoisasemaa muiden joukossa ja näinollen se on suhteellisen suppea. Kristillisen kirjan osasto on tosin saanut kunniapaikan alakerran pommisuojan takanurkasta,
jonne kirjastonhoitaja tulee pyydettäessä avaamaan pommisuojan oven.
Vaikka Suuren Paikan tiet ovatkin laveita ja tilaa on viljalti, ei siellä sentään mitä tahansa suvaita. Rajansa kaikella. On eräs pieni alue, joka ei mahdu Suuren Paikan telttakankaan suojaan. Sitä kutsutaan Pieneksi Paikaksi. Pienessä paikassa katto on matalalla, seinät lähellä toisiaan. Pienellä Paikalla olo on monesti tukalaa, on ahdasta, Pienen Paikan laki tuntuu monesti sietämättömän tiukalta, omatunto syyttää, on rauhattomuutta, ahdistusta.
Siellä tuntuu olevan pimeää ja paikan värityskin vaikuttaa varsin niukalta, verrattuna Suureen Paikkaan: mustaa ja harmaan eri sävyjä.
Pienen paikan kirjastot/kirjakaupat ovat kovin suppeita, koska paikan ahtaus on kohdistanut kirjallisuuskysynnän varsin suppealle ja kapealle aihealueelle.
Pieneltä Paikalta on kyllä ovi Suureen Paikkaan, mutta jostain syystä liikenne sinne on varsin vähäistä. Moni siellä käynyt on palannut takaisin Pienelle Paikalle, ahtaisiin oloihin. Jokin Suurelta Paikalta salassa oleva asia pitää tuon harmaan kansan lestissään ja jopa tyytyväisenä/iloisena kaikesta ulkonaisesta harmaudesta ja ahtaudesta ja raadollisuudesta ja tiukkapipoisuudesta ja suvaitsemattomuudesta huolimatta.
Pienen Paikan olosuhteet ovat johtaneet siihen, että siellä harrastustoiminta ei ole kohdistunut kovin moneen eri suuntaan. Siellä kiinnostuksen kohteet ovat varsin vähissä. Oikeastaan kiinnostuksen kohteita siellä on vain Yksi.
Aamen! Pienen Paikan kurjalle matosäkille kiinnostuksen kohde on yksin Jeesus Kristus.
-
Minua kiinnostaisi kuulla sinulta miten siivoa elämää viettävä körtti voi olla 'kurja matosäkki' ?
Tiedän että meillä kaikilla on perisynti ja ainakin ajatuksen syntiä. Onko siivosyntinenkin 'matosäkki' ?
-
Kalastajana arvostan matosäkkejä. Kurja matosäkki on se, jossa ei ole matoja.
-
Mato kurjan ihmisen kuvana lähtee psalmista 22, jota Jeesuskin lainasi ristillä: Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Koko säkiilseksi paisuttaminen on mielestäni huomionkipeää oman viheliäisyyden liioittelua.
-
Kalastajana arvostan matosäkkejä. Kurja matosäkki on se, jossa ei ole matoja.
Pienen Paikan kurja mato ei kelpaa edes kalastajan ongenkoukkuun. :109:
-
Pienen Paikan kurja mato ei kelpaa edes kalastajan ongenkoukkuun. :109:
Niinhän sitä luulisi. Kalastaja kuitenkin sanoo: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät. - - - Minä teen teistä ihmisten kalastajia."
-
Niinhän sitä luulisi. Kalastaja kuitenkin sanoo: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät. - - - Minä teen teistä ihmisten kalastajia."
Vedätkö verkot körttiseuroissa vai odotatko iltaa?
-
Seuroissa paikataan verkkoon tulleita repeämiä.