Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden? Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?
No jopas. Taas löytyy tekstistä erikoisia konnotaatioita. Liina kuule, nyt en viitsi edes vastata.
Oletko milloinkaan ollut tilanteessa - siis aivan itse - jossa kukaan ei kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta voinut sinua auttaa? Hyppäät nyt kyllä aika monen portaan ylitse. Kirjoitinko siis aivan totta, että jätetään kaikki ponnistelu toisen ihmisen hyväksi sikseen? Kerropa nyt, että mekin saamme tietää, mitä muuta itse teet kuin luet nettiviesteistä neuvoja joita niissä ei ole?
Voimme me tästäkin lähteä, toisaalta. Jätetään nyt ne kidutetut aikuiset ja kiusatut lapset ja kuritetut koirat. Kirjoitetaan niistä ihan erikseen. Kun joudut tilanteeseen jossa saat vaikka niskaasi silkkaa ilkeyttä - kiusaavat töissä, etuilevat kassajonossa, tuuppivat alennusmyynnissä, kaappaavat taksin edestäsi ja ovat sinulle ihan siis kokonaan ilman syytä häijyjä - tutkitko ikinä omia tekojasi? Tästä voisimme keskustella ensin. Ja aivan omana ketjunaan siitä kaikesta, mitä tulee kenties hyväksyä omalle kohdalle, muttei koskaan toisen?
Tekstilähde koski kylläkin lasta ja oli alun perin rabbiinista viisauskirjallisuutta: se oli sitaatti kirjasta, jossa isä joutui sivusta seuraamaan pienen poikansa kuolemaa aikana jona auttamiskeinot olivat pienemmät: Risto Santala: Pieni astia Pyhässä Maassa. Tääl Docens!
Leena taas joutui järkytyksen vallassa olemaan kun hänen piti hyväksyä että oli minulla niitä vaikeita aikoja ja hän muistaa sitaatin väärin se oli Eberhardin kun m inä Aawemaailmasta poikkesin ja päätimme kirjeiden nimenä olevan Widerstand und Ergebnis. Ihmisdil teemme vastarintaa kun kärsimystä ojentaa Jumala me otamme kiittäen sen, säiky emme.
Miten tämä liittyy kiusattuihin lapsiin? Eikö tämä Leena ehdottanut Amnestyyn sitä projektiksi kun hän sinne menisi nyt kun ei voi työssä olla? Eiköhän hän yrittänyt siellä auttaa, että ollaanpa nyt kohdallamme kukin maltilliset.