Tuosta "pitääkö musiikissa olla jokin sanoma", riippuu ihan siitä missä mielentilassa ja mihin tarkoitukseen musiikkia kuuntelee. Esimerkiksi tanssiessa ei ole väliä mistä musiikki kertoo, tanssin ja musiikin on vain tarkoitus tukea toisiaan ja välittää katsojalle sitä kautta jokin tunnelma tai tarina.
Itse kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mielialan mukaan, enkä voi sanoa vihaavani minkäänlaista musiikkia. Omia suosikkejani ovat Egotrippi, Zen Café, Don Huonot, Mew, CMX, Eppu Normaali, Poets of the Fall, Nightwish, The Crash, Semmarit ja tottakai Miksu, Jyrä ja Löytty näin körttipuolelta. :] Klassista kuuntelen myös varsin paljon, kiinnostus siihen on herännyt oman soittoharrastuksen myötä, ja täytyy sanoa että loppujen lopuksi hienoimmat musiikkielämykset olen kokenut kuuntelemalla elävää sinfoniaorkesteria.
Yleisesti minuun kai tehoaa hieman melankolinen, suomalainen tai ulkomaalainen rockmusiikki. Hyvä kappale aukeaa vasta useamman kuuntelukerran jälkeen, ja saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. :] Sanoituksia kuuntelen aika tarkasti, mutta musiikki nousee silti pääosaan. Jos haluan joskus rentoutua tai kaikki tuntuu menevän pieleen, laitan levyn soimaan ja makaan vain hiljaa viltin alla. Musiikkia kuunnellessa kaikki muut ajatukset unohtuvat ja mieli vaeltaa jossain valveen ja unen välitilassa...
Hih, meniköhän terapian puolelle... :]