Kirjoittaja Aihe: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)  (Luettu 2323 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 77
Tervehdys Körttifoorumilaiset Ystävät ja Kylänmiehet sekä Naiset! :kahvi:

Maailmalla kulkeissani olen saanut vierailla melkoisenkin mielenkiintoisissa paikoissa ja tutkailla Historiallisesti merkittäviäkin paikkoja tässä ajassa. Mikä olisikaan mieluisimpia paikkoja kuin Kansankirkkomme pyhäkot ja Hengellisyyden tyyssijat , joilla tarkoitan kotokirkkoamme. :)
Tapakristillisyyteen kuuluu käydä sanan ääressä ja toteuttaa Kristityn vaellusta myös tässä ajassa. En kuitenkaan tunne seikkaperäisen tarkasti kotokirkkoni historiaa enkä tiedä paljoa tuon vanhan rakennuksen/pyhäkön historiallisista vaiheista. :017:

 Kotokirkolla tarkoitan tässä sitä Kirkkoa missä mieluiten haluat käydä muulloinkin kuin pyhisin ja johon tunnet erityistä mielenkiintoa.  :eusa_angel: :eusa_clap:

Minulla on ollut tarve käydä Kirkossa arkisinkin kun omasta mielestäni voin käydä hiljentymässä ja vähän muistelemassa edesmenneitä ihmisiä jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä ja rakkaitakin.  :eusa_pray: :icon_rolleyes:
Tapanamme on sytyttää kynttilä heidän muistokseen ja sitten käydä tarkastelemassa kauniita alttarimaalauksia jotka taideteoksina ja Kirkkohistoriallisesti ovat korvaamattomia aarteita sekä autenttisia kuvauksia 2020 vuotta vanhoistakin tapahtumista.  :) :icon_cool: :icon_rolleyes:

Menneellä viikolla eksyin Turun Tuomiokirkkoon jossa samanaikaisesti oli koululaisryhmä tutustumassa Kirkkoon. Onnekseni heillä oli oppaana Kirkon puolelta sen vahtimestarina toiminut henkilö joka vakuutavalla tavalla kertoi tarkkaavaisille kuulijoille melkoisen osan Kirkon Historiasta. Itselleni jäi mieleen vain murto-osa tuosta menneisyyden havinasta mutta se vakuutti minut että haluaisin kuulla lisää tuosta aiheesta kautta vuosisatojen.  :icon_surprised: :icon_wink: :kahvi: :) :'(

Kirkkomme on rakennettu 1300 - luvulla ja sen paikka on olla Piispankirkko, mikä aikaisemmin sijaitsi Aurajoen rannassa silloisessa Koroisissa, mutta siirrettiin ilmeisesti tarpeesta lähemmäksi Turun Linnaa.
Kirkko rakennettiin ensin puukuoriin ja sitten kivimuurit muurattiin vahvistamaan seinämiä tarkkaan asemaan ja ilmansuuntiin niin että sen pyhin osa sijoitettiin kohti itää, josta myös aurinko nousee. :017: :kahvi:

 Traagista oli Turun Palon aikaan kun paitsi koko Turku tuhoutui tuossa palossa, niin myös Kirkon kattoa oli tuolloin avattuna josta kipinät sinkoilivat pyhäkköön ja sytyttivät koko Kirkon puiset sisustan jolloin se tuhoutui melkoiselta osin. Tässäkohtaa käy sana toteen ja sitten että ei mikään ole ikuista tai voi kestää ikuisesti, paitsi Rakkaus.  :eusa_clap:

Kirkon suojelijana katsotaan olleen useita pyhimyksiä joista tärkein oli Pyhä Maria sekä Pyhä Henrik. Muitakin pyhimyksiä on useita kuten Pyhä Katariina. 1300 - Luvulla Suomeen tuotu Kristinusko lienee ollut Katollinen oppi ennen 1550 - lukua ja Lutherin Uskonpuhdistuksen aikaa. Turun Historiassa on mielenkiintoista Eerik XIV ja Kaarina Maununtyttären elämänvaiheet. Kuningas Eerik Rakastui tuohon kauniiseen ja miellyttävään Kaarinaan jonka kerrrottiin rauhoittavan Kuningasta läsnäölölllaan. Kuningas kerrotaan olleen mieleltään epävakainen itsevaltias joka saattoi tuomita kenet tahansa kuolemaan pyövelin toimesta , jollei henkilö miellyttänyt häntä . Useita tuon ajan henkilöitä saavat kiittää Kaarinaa siitä ettei pikaistuksissa annettua tuomiota pantu käytäntöön koska Kaarina sai Eerikin perumaan kuolemaantuomioiden käytäntöönpanon pelkällä miellyttävällä käytöksellään. Riitti että Kaarina ilmestyi paikalle ja Kuningas Eerik leppyi. Tästäkö sanonta, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. :017: :icon_lol: :kahvi:

Kuninkaan elämä lienee ollut vaihtelevaa ja Suku lienee ollut pahin. Eräässä käänteessä Eerik XIV ja Kuningatar Kaarina syöstiin vallasta  Juhana Herttuan toimesta sekä heidät aasetettiin tyrmään tai vankeuteen jolloin alemmasta säädystä Kuningattareksi korotettu Kaarina menetti valtansa vaan ei päätään pyövelin toimesta. Tuolloin elettiin Ruotsinvallan Kulta-aikaa jolloin Suomeen oli perustettu useita Kartanoita ja kaarinankin kohtalona oli siirtyä Turun Linnasta tuolloiseen kartanomiljööseen LIUKSIALAN KARTANOON jossa eleli eristyksissä hovista ja Juhanan halitessa TURKUA  ja RUOTSI-SUOMEA.  :) :'( :107: :kahvi:

Tässä on vain pieni osa Historiaa Turun Tuomiokirkosta ja sinne Kirkkoon haudatuista Tuon ajan Aatelisista sekä Ylimyksistä. Kirkkoon lattian alle hautaaminen lienee lopetettu 1728n- luvulla ja siihen liittyy hautaustoimen aloittaminen Kirkkomaahan. Vainajat saattoivat turmella Kirkon ilman kun Jne....

Kotokirkkomme Historia on tämän jutun aihe ja kysynkin millaiset ovat Historiikit Kirkossamme joissa saamme vierailla ja käydä harjoittamassa hartaustilaisuuksiamme. Toivottavasti kiinnostus Vanhoja Pyhäkköjämme kohtaan sekä niiden Historia lisääntyivät tämän JUTTUNI johdosta.... Olisi mukava kuulla Kotokirkostasi ja sen Historiasta kautta vuosisatojen.  :kahvi:

Pyhäinpäivän Armo ja Rauha Olkoon kaikkien teidän kanssanne , sekä Ilo ja Rakkaus lisääntyköön elämässänne.
Herran päivä se on tänäänkin.... :eusa_angel: :eusa_clap: :eusa_pray: :kahvi:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #1 : 02.11.19 - klo:02:34 »
Luinko kehnosti, mene ja sano. Osaa niin tässä muutakaan, muttamutta.

Harvalla lienee semmoista ” kotokirkkoa” ihan käydenpoikkeaman päässä. Olen itse muuttanut niin monesti, jotta mistä pyhätöstä olisi kertomani. Kotkan kirkko se kaiketi olisi. Sen piirsi Italiasta vaikutteensa napannut, einyt ihan nevöhööd mutta googlettamalla- löytyy- arkkitehti. Suomalaistyttö, pieni olletikin,  sitä osasi vierastaa. 

Niinpä oli sitten ensimatka Umbriaan kotoisa, kun löytyy pariovista ruusuikkunaan kaikki mahdollinen renessanssikrumeluuri. Paitsi sitä ehtaa renessanssia, ei siis ollut täysin pitelemätön se piirtäjä.  Puukaupunkiin, silloin vielä toki, ja tehdaspaikkakunnan profiiliin se estetiikastaan huolimatta on aina  syntymäkotkalaisen silmään särähtänyt kuin kirot korvaan,  eli olisi paremmin viihtynyt kaltaistensa joukossa. Oli toki taustalla Kotkan Lyseo ja Kaunisharju se nyt vaaleaksi siveltynä kaunis toki, vastapäätä sitten Vuorelankulma, vanha arvokas kivitalo, mutta niin toista mallia kuin kaikki kivirakennukset ja se, mikä siellä säästyi toimekkailta kauppiailtamme.  Sota ei meiltä virnyt, nimittäin, mitään.  Kyllä se oli ihan tunnettu liikemies, jonka haudalle ei edes hyttynen .....

Jouluisin siellä sopii patsastella, kun pääsee ihan enkelitaivaan - tunnelmaan. Kaunis alttaritaulu, monta karmeampaa saman tekeleen karkeammasta versiosta on nähty esimerkiksi Joensuussa, josta ei kirkko suuria rumene.

Mutta sepä siitä. Siellä minut konfirmoitiin. Sinne vein ylioppilasruusuni, sankarihaudoille. Muuten en viihtynyt, en sisällä jos nyt en niin missään kirkossa, se on sitten toinen tarina. Ei se m sille sopinut, oli jokseenkin tavallinen mielipide, seurakunnan nuoriso karttoi ja karkasi Metsolan tai Ruonalan kirkkoihin, elkei ihan sovittu että Kotkan kirkkoon mentäisiin. Rainerma oli mitä oli, mutta sana oli miehellä hallussa, oliko sana Jumalasta tiennevät nuo kaksi keskenään.

Mikäli rovasti Lemmetyinen vaihtoi saarnavuoroa, oli Kotkan kirkon ympärillä tavallista enemmän säpinää.

Eli sopiihan tuota käydä katsomassa, jatkuvasti yhtä tyhjää kuin tehtäessä.
« Viimeksi muokattu: 02.11.19 - klo:02:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #2 : 02.11.19 - klo:02:51 »
EttäKaunisharju tietää IPad.  Kaunishan se Kotkan Lyseon Lukio on, kun keksivät jotta maalataan seinät ja ainoana jotenkuten, johon  se tyhjyyttään koliseva tiilikolossi joten kuten siis kai istuu... Mutta en minä tiedä noista tyyleistä nii sanoo, myä vaa ei siit tykätä eikä tykätty vissii nii koskaa. Vanhoi mummoi käy, ketkä ei pääs pussil enää mihkää. Joka tiätää kaikkee eikä joutunnu kattelen lapseen saattaa tykätäkkii. Mist miä senkää tiijän.

Eikä se Joensuun kirkon alttarikuva kerro joulust vaa pääsiäisestä vaikka huano piirrustus onkii. Kotkas on ollu osaava miäs sil kohti vaikka se on pikkasen rajaava, jouluu on paha tuijottaa juhannukseen. Sillai. Se ristil kuvattu Jeesus ei olis tarttennu ku piirrustusopetust nii siit olis tullu joteskii... niinku jokapyhänen.

Mut siin on nii ruma kirkko Kotkan jälkee, et kyl miä käsitin, miks väki just siäl ramppaa ortodoksisen kirkon ovis.  Takas ne tulee kuiteski. Se on lukukerrat, ku sinne sopeutaa.
« Viimeksi muokattu: 02.11.19 - klo:03:02 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #3 : 02.11.19 - klo:10:59 »
^Joensuun kirkkoko ruma  :icon_eek:

Sehän on juuri sellainen mistä ihmiset tykkää.

Meillä on täällä seurakunnassa kolme kirkkoa. On myös kolme kpl jotain sellaista kuin kirkkopiiri, ja ilmeisesti on kirkko per kirkkopiiri, ja jokainen seurakuntalainen olettaisin asuinpaikkansa mukaan kuuluu johonkin näistä kirkkopiireistä. Minulle tosin ei ole koskaan kerrottu, mikä se kirkkopiirini olisi, vaikka kolmas on jo osoitteenikin tässä seurakunnassa. Eli mikä niistä olisi se kotokirkko. Kaikissa kirkoissa olen käynyt eivätkä ole toinen toistaan mieluisampia. Yhteen aikaan suosin sitä, jossa messu alkoi vasta kello 12, oli aamu-uniselle se armollisin vaihtoehto. Ovat sellaisia modernimpia kaikki ja sellaisesta enemmän tykkäänkin (kuin vaikka Joensuun kirkon tyylistä). Ja välillä naapuriseurakunnankin puolella olen käynyt, siellä kun on kirkko kätevästi kulkureittieni varrella odottamassa.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #4 : 02.11.19 - klo:11:45 »
Ensimmäistä kirkkoa, kastekirkkoa ei minulla ole. Oli sota-aika kun synnyin ja minut kastettiin Vaalimaalla Häsän talon pihalla yhdessä jonkun poikavauvan kanssa. Kalle Tanska kastoi.

Lappeenrannassa, jossa synnyin vaikka syntymäpaikaksesni on merkitty Virolahti äidin mukaan. Isän kirkonkirjat taisivat olla vielä Viipurissa. Siinä aivan syntymäsairaalan vieressä Linnoitusessa on Ortodoksinen kirkko. Ei meillä silloin siinä käyty vaan komeassa venäjänaikaisessa punatiilikirkossa. Myöhemmin olen käynyt useita kertoja juuri ortodoksikirkossa. Basso-koiranikin juotin ja voitelin pään tämän kirkon vesikourusta. Se olikin Basson elämän toiseksiviimeinen päivä.

Kärkölän kirkko on konfirmaatiokirkkoni. Siellä ei usein käyty kun ei ollut kulkupeliä omasta takaa kuin yksi naistenpyörä ja matkaa on yli 10 km. Leena-ystäväni vihkiäisissä olin ja toisenkin naapurin tytön myös.
Kärkölän hautasmaalle on Leena haudattukin äitinsä ja isänsä hautaan. Siellä kävin keväällä.

Olen käynyt Lahden vanhassa puukirkossa luokkakaverin konfirmaatiossa, mutta en muita käyntejä montakaan muista.

Kun vanha puukirkko purettiin, messu-toiminta ja vihmimiset toimitettiin Kirkkokatu 5 salissa. Siellä olin erään näyttelijäystäväparin häissä, ja myöhemmin kymmeniä kertoja körttiseuroissa.

Ristinkirkko valmistui 1978 ja minusta tuli elävä seurakuntalainen 1983. Siellä on ollut joitakin palvelutehtäviä, tekstinlukua ja muutakin alttarin ääressä.

Omaksi kotikirkoksi muodotui Mukkulan kirkko. Tämä nykyinen ' piruntorjuntabunkkeri' valmistui 1993. Siihen asti seurakunta kokoontui siinä Mukkulankadun toisella puolella olevan Turusen kaupan takatiloissa. Nyt paikalla on pubi.

Mukkulan kirkossa on lämminhenkisyyttä sen modernista ilmeestä huolimatta. Urut
ovat renesanssiurut. Musiikkikirkkona paljon tätä onkin kiitetty.

Matti on toiminut kirkkoväärtinä ja minä piirineuvostossa ja aikaisemmin aina Matin väärtivuorolla luin tekstit.

Jälkikasvusto on käynyt Talvirapahtumissa, minä Yhteisvastuun merkeissäkin ja nyt Martta käy toista vuotta Iipassa., Rakas kirkkoni, rakas seurakuntaväki, monta rakasta pappia monta edemennyttäkin.

https://www.youtube.com/watch?v=lHqEfXMDVW4&t=22s

kartalta näkyy Huvikatu, vastapäätä kirkkoa. Siinä on koti.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #5 : 02.11.19 - klo:14:01 »
 Korjaus edelliseen.
Näkyy jääneen koneelle aamuhartauden virsi, ei silti paha, mutta tässä Mukkulan kirkosta:

https://www.lahdenseurakunnat.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot-ja-kappelit/mukkulan-kirkko

https://www.lahdenseurakunnat.fi/kuvia-mukkulan-kirkon-tiloista
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #6 : 02.11.19 - klo:16:29 »
Minun lapsuuteni kirkko on Keravan kirkko. Siellä käyn aina mielellän, kun olen paikkakunnalla. Se ei rakennuksena merkitse minulle mitään erityistä, mutta  kokoontuminen, messu on se mitä sieltä odotan.
Lapsuuteeni kuuluu jonkinmoisena osana myös Raahen kirkko. Se on kaunis Stenbäckin suunnittelema harmaakraniittikirkko. Sen alttaritaulu on erityisen rakas; Jeesus tyynnyttää myrskyn. Sitä aihetta en missään muussa kirkossa ole alttaritauluna nähnyt.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Raahen_kirkko
Siellä kävisin ihan kirkkonsa itsensäkin takia. Siellä on sellaisia muistoja. Siellä oli lapselle paljon katseltavaa. Sillä on laivan pienoismalli ja parvien kaiteet muistuttaa laivan kannen kaiteita.

Nykyinen kotikirkko on rakas. Sinne ei pääse ihan noin vain. Kesällä kirkko on auki silloin, kun likeisen hautausmaan työntekijät ovat töissä. Olen taas pian sinne lähdössä. Täällä on pyhäinpäivänä iltakirkko, jossa sytytetään vainajien muistoksi kynttilät.
Pyryharakka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #7 : 02.11.19 - klo:17:37 »
Googlasin aiheen, ja löytyi muutamia. Kumma että useat ovat K-alkuisten kuntien kirkoissa. Keravaa ei näissä ainakaan heti ole:

https://www.google.com/search?q=alttaritaulut:+Jeesus+tyynnytt%C3%A4%C3%A4+myrskyn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjcwoq47MvlAhXhyKYKHfN0AucQ_AUIEigB&biw=1093&bih=526

Kuvia tulee linkitä paljon, alttaritaulut alkupäässä. Mm. Kokkola, Kärkölä ( ! ) ja Kuivaniemi on mainittu. En ole tuota Kärkölän yläkirkkoa tiennytkään.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #8 : 03.11.19 - klo:11:30 »
Tässä on osoite, josta pääsee katsomaan Keravan kirkkoa. Siellä on myös panoramakuvaa kirkonmäeltä, kirkkosalista ja alasalista. Tuo osoite ei toimi linkin tavoin. Se pitää kopioida ja siirtää osoitekenttään. Siis mikäli haluaa nähdä Keravan kirkon.  :003:

https://www.keravanseurakunta.fi/keravan-kirkko
Pyryharakka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #9 : 03.11.19 - klo:12:05 »
Selvä piruntorjuntabunkkeri Keravallakin.  :icon_rolleyes:

Googlaamani Kärkölän vanhan kirkon taulu ei olekaan Kärkölän kunnasta, vaan Pusulan Kärkölän kyläkirkon alttaritaulu. Empä moista tinnytkään. :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #10 : 03.11.19 - klo:14:12 »
Rippikirkkoni Alahärmässä on kivestä tehty kerta entinen puukirkko paloi poroksi.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #11 : 03.11.19 - klo:15:44 »
Selvä piruntorjuntabunkkeri Keravallakin.  :icon_rolleyes:

Piruntorjuntabunkkerit rulettaa  :076: :096: (Siinä ne manailee kun ei pääse piireihin. En löytänyt etsimääni hymiötä.)

Eli joo, omaa silmää miellyttää pelkistetty arkkitehtuuri eli se "bunkkeri". Ja betoni. Etenkin uudempiin bunkkereihin on sitä paitsi yleensä jo tehty esteetön pääsy. Turhan paljon lämmitettävää tilaa kyllä tuossakin keravalaisessa silti.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: KOTOKIRKKOMME MENNEISYYS JA HISTORIAN HAVINAA (Jutustelua)
« Vastaus #12 : 03.11.19 - klo:18:19 »
Kiitos kanssasisaruudesta .
 Iloitkaamme bunkkereissa ! Talviasussa, kun lumi tarttuu tiilien saumoihin ja usein kattaa koko kaartuvan seinän, kirkkomme on minusta taideteos.

Sisätilat ovat karut, mutta suuri aula sohvaryhminen on kuin hotellin ( majatalon ) lobby.
Erikoiset sakraalit symbolit, lohkareet, täyttävät modernin kirkkotaiteen kriteerin, vaikka onhan niitä paljon hienompiakin. Omiaan vaan rakastaan, kuten sammakkokin nuijapäitään.

Tästä sainkin aasinsillan linkittää äsken seuroissa erään puheen jälkeen veisattu SV 66. Siihen paikkaan se teki voimavaikutuksen.

Voi mihin raukka juoksisin sopinee nytkin: https://www.youtube.com/watch?v=5J12LxCVID0


1. Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.

2. Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
murtaisit kuivan korren.

3. Lähteenä ole janoisen,
leipänä nälkäiselle,
kun eksyn korpeen syntien,
vie kodin kynnykselle.
Runkona oksaa ravitse,
sauvaksi tule heikolle.
Lain tuomiosta päästä.

4. Jo sydän kylmä sulata
ja aurinkona loista,
sokean ole valona,
vangitun kahleet poista.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.

5. Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta.
Yön varjot saartaa sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi.
On suuri ikäväni.

 

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, VK 1986, J. Ikola 2015
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)