Juu, noin se on.
Ja kun itsellä on avoimia kipuja, haavoja, menetyksiä, suruja, akuutteina niin ei silloinkaan osaa paljon muuta kuin surra ja itkeä.
Aika joka asialla auringon alla.
Se lienee se kultainen sääntö että tee se lähimmäisillesi kuin toivoisit itsellesi tehtävän.
Ja sano samoin ja asennoidu samoin toisiin kuin tahtoisit itseesi suhtauduttavan, sanottavan, asennoiduttavan.
Elämässä vaihtelee monenmoiset periodit ja intervallit, myös tunne-elämän kirjossa.