Keskustelu > Yleinen keskustelu

Kirjoita runo XIX

(1/32) > >>

vn:
Jep, koitan muistaa sanoja
vanhasta ketjusta.
Tässä availen uutta.

Koiran kanssa en tuu juttuun,
tyhmänä laitan kädet suppuun.

Pärekaton muistan sittenkin,
kotimökillä ainakin.
Pihaladon ja peltoladon katot.
Tänään kotimökillä kävinkin.
Menneisyyttä on pärekatot,
melkein ladotkin.
Mutta pihaa haravoin.
Raparperin alkujakin
havaitsin, myös pionin.

Kaivuuhommia kotona,
takapihalla.
Vaihteeksia puskia ylös maasta,
jotain hankittava tilalle uutta.
Onhan tämä vuosittaista
puutarhurin hommaa...
mutta rivitaloasukin...??

Kuistilla istuin pitkään,
hiljentyen, miettien...
maailman menoa...
omaa osuuttani...

Yksi sana vielä puuttuu,
lettutaikina....juu...
osaan itse tehdä,
ja on tosi hyvää!
Siis paistamisen jälkeen,
paistaminen vaikeaa
käsin vanhoin vapisevin...

alku
mahdollisuus
toivo
näkö
kuulo

Riitta-mummi:
Runoon ei tarvita kuuloa,
näköäkin vain auttavasti,
mutta ajatuksia ja
inspiraatiota kyllä.

Toivon uutta
mahdollisuutta
elää runoissa.
Nyt ei vielä ole niin.

Tervetuloa uusi alku,
yllätä ilolla.



täyttä
pyörre
vailla
kirkas
vaalia

vn:
Täyttä potaskaa päässä pyörii
pyörteen lailla sisuksia riipii.
Vailla kirkasta ajatusta
me vaalimme runoutta.

vasta
juuri
taas
toisto
kertaus

Pena:
Juuri pääsin sanomasta,
eikö mennyt perille?
Tarvitaanko toisto,
kertaus,
uusinta?
Onko taas sanottava
sama jonka
vasta äsken sanoin?

Eikö sana kuulu
vai eikö se
tehoa?


opettaa
ohjata
neuvoa
selittää
osoittaa

Riitta-mummi:
On luomisessa saatu ominaisuus
opettaa, ohjata ja neuvoa.

Selitäpä se niille jotka
luulevat ei mitään tarvitsevansa.

Osoittakaa minulle olemisen
parempi tie.



löytö
ystävyys
rikkaus
uni
pelästys

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu