Päättyi sitten juhannus osaltamme. Kyllä söin, tavaton. Toisinaan sieltä lähti hyvinkin huojentuneena kotiin kun pois pääsi mutta tilanne on tietysti muuttunut kun ei tarvitse pelastaa jälkeläisiä merihädästä eikä juosta etsimässä pitkin maisemaa eikä keksiä tekemistä eikä pelata loputtomia pelejä liikuntasalissa. Lapsuus oli varsin lumoavaa aikaa muttei mielestäni tuolla. Vahtimista oli liiaksi.
Eivätkä enää ole murrosikäisiä Lapsi Neljäkin vaikuttaa ikäistään varttuneemmalta nyt kun löytyi hänelle jo elämänuran tapainen jota voi ryhtyä uurtamaan.
Tietysti jokainen joulu kuten juhannuskin on sillä tapaa vaikea kun ei tiedä pitkäänkö me vielä saamme olla yhdessä. Taas on yksi takana.
. Ovat ihmeen terveitä mummo ja vaari mutta ihmisen ikä ei voi kestää loputtomiin vaikka vaikka. Mummo on satavuotiaaksielävää sukua.
Tämä aika laillansa on kiinnostavaa kun jälkeläiset tulevat pesänrakennusikään. Pidämme suuresti Vävyehdokas Ykkösestä. Hän on sopeutunut meihin ja viihtyy.
Sommittelen jo miten mahdumme kun kaikeiti heitä ilmestyy lisää, toinenhan jo olisikin, joskin pidättyväisempi Lapsi.
