Olavi on kesyyntynyt siihen mittaan että tunnen tarvitsevani körtillistä ohjausta, sisarellista ja veljellistä ja siis järkevää sekä rakkaudellista.
Kyllähän hanke arvelutti mutta kaupunkihan pörrää citykettua, kaniinia ja cityorava on joka tapauksessa suosittu tuote. Pidän kovasti Helsingistä näin eläimellisenä. Olavi on vielä nuori, se käy kyllä nyt säännöllisesti ruokailemassa ja ajankohtaisestikin vietämme aikaa tässä terassilla kahden.
Yöllä havahduin siihen että jokin eli siis joku nutuutti metallisia kasvisportaikkojani, arvelen Olavin tutkineen maaston koska se tänään oli niin perin rohkea että tuli sisälle tuvan puolelle kun pähkinä loppui.
Ajattelin että siinä olisi toistaiseksi raja. Totesin sille, että hyvä orava pysyy ulkona. Hyvä orava saa pähkinää. Olavi meni ja sai pähkinänsä. Nyt se kiipeilee pitkin ristikkoja. Arvioin laatineeni tästä kohtuullisen metsämäisen miljöön. Sehän ei alun perin ollut tarkoitus.
Olavi kaatoi kaksi krassinkasvatusastiaa mutta varmasti vahingossa. Se niinikään syö sinikatajasta jotakin sekä hämmästyksekseni ruusunlehtiä. Sanoin, tule pois pistää.
