Oikeastaan tämä tapahtui eilen, kun haimme kaupasta viimehetken ruokatäydennykset. Kaupan kassalinjaston toisella reunalla oli 20m kassajonot, ja suunnistin toisen reunan kassoille, josko siellä olisi lyhyemmät jonot. Seuralaiseni palasi jo alkumatkasta vielä hakemaan paahtoleipää, minä löysin varsin lyhyen kassajonon, jolle ehdin jo muutaman ostokseni nostaa. Kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että pian on vuoroni, niin sanoin takanani olleelle rouvalle, että voi ohittaa minut, kun odotan vielä paahtoleipääni. Sitten vaihdoimme muutaman sanan smalltalkia ja totesin sitten sille seuraavalle, että hänenkin kannattaa mennä ennen minua, kun sitä paahtoleipää ei ala kuulua. Tämä nuorimies nosti olutlaatikkonsa hihnalle, ja katsoi taaksepäin ja sanoi minulle, että tuolla se paahtoleipä taitaa tullakin. Niinhän se tuli, oli hakija jäänyt juttelemaan tuttavapariskuntansa kanssa, siksi pieni viive. Vaikka kaupassa oli viimeisen aukiolopuolituntisen akamoinen ruuhka, olivat ihniset iloisia ja hymyileviä, ja oli hauskaa rupatella kevyesti ventovieraiden kanssa.
