Herännäiskeskustelun mahdollisuudet

[Leena]

Mietittyäni tätä ja seurattuani milloin minkäkin aiheen tukahtumista lyhyeen varovaiseen kommentointiin, tutustuttuani körttiläisyyden perusajatuksiin, en pidä herännäiskeskustelua mahdollisena.

En tahdo sanoa, ettei körttifoorumi voisi siitä huolimatta olla mahdollinen ja tervetullut. Tänne pääsee leikkimään seuraleikkejä, kertomaan kuulumisia, ja kenties keskellä yksinäisyyttä kohtaamaan päivittäin samat tutuiksi tulevat ihmiset. Siten Körttifoorumilla on erittäin tärkeä diakoninen syy ja kutsumus olemassaololleen täällä on mahdollista myös pitää blogia, siis kirjoittaa valmiille alustalle pitkiä tekstejä silloinkin kun ei viitsisi tai näkisi mielekkääksi avata omia kotisivuja tai julkista blogia.

Sen sijaan keskustelu tukahtuu. Hengellisten asioiden kunnioitus syvästi yksityisinä, "omassani kyllin on" -ajattelu, hienotunteisuus toista kohtaan ja pelko tunteiden kuumenemisesta pysäyttää ilman muuta. Seuratuvassa on kuitenkin mahdollista pitää omia hartaushetkiä. Sitäkään ei tule nähdä tarpeettomana.

Ajankohtaisesti kuitenkin itse koen, ettei tämä riitä minulle. On valitettavaa, että UTR-sivusto on rakennettu kirkon nuorten aikuisten parissa tehtävää työtä varten ja sen osaksi, omin oma saattaa löytyä Kirkonkellarista ( jonka tilaaminen onkin Tenppu ja Kuinka se tehdään!). .

En voi polkea jalkaa ja vaatia herännäisyyttä muuttumaan minulle mieluisaksi, kyllä sen on mentävä toisin päin.  Tulee etsiä ne samasta kiinnostuneet joskus muualta. Voihan tänne kaikesta huolimatta poiketa kertomaan millainen on säätila täällä tänään   sellaistakin tekee joskus mielellään. Eli jos minä vähäksi aikaa kerään Docensin kainalooni ja katoan, en ole kyllästynyt enkä vihastunut. Oikein kauniita syyspäiviä!

[malla]

Samoin sinulle Leena kauniita syyspäiviä. 

Olisin mielelläni mukana tälläisissäkin aiheissa mutta koen että minä en taida oikein osata keskustella näistä.
Ehkei ole tarpeeksi tietoa, taitoakaan, ajatuksia.

Siksi monesti keskityn täällä ollessani noihin "päivittäisiin aiheisiin"

[malla]

Niin ja kiitos Leena sinulle monista hyvin valaisevista kirjoituksistasi täällä.
Joskus joku ei aina ole heti ensilukemalla minulle avautunut mutta olen toisinaan sitten sitä asiaa tavannut useampaan kertaan ja löytänyt monia helmiä kirjoitustesi sisältä.

[vn]

Samoin 

[Pena]

Minä en pidä keskustelua mahdottomana. Sitä on vain työläs kaiken aikaa siivota omista ja muiden syrjähtelyistä. Joskus viisas vastaus johonkin aikaa sitten esitettyyn kysymykseen löytyy ihan toisesta ketjusta. Hankalaahan sellainen keskustelu on seurattavaksikin saati osallistuttavaksi! Ei kuitenkaan ihan mahdotonta.

[Leena]

Kysymys ei ollut omista aloitteistani täällä, vaan useista muista. Omat totesin paremmin yleiskirkollisiksi.

Se ei puolestaan tarkoittanut etteivät juuri heränneet kävisi uskollisimmin oman seurakuntansa messuissa. Samastahan keuhkosin pari vuotta sitten, että pitääkö juuri Malmin kirkkoon mennä. Kirkkoherra kun poikkesi seuroissa puheenvuoron pitämäs,  kuinka Jeremiakin neuvoi edistämään sen kaupungin etua, johon Herra heidät asutti, ja otin sen kirjaimellisesti. Seurasi siellä seuroissakin tyrmistynyt äänettömyys. Pk-seudulla vietetään joka lähtöön herätysliikkeiden omia messuja, mutta sillä kertaa veli oli väärällä foorumilla.

Edellisen kerran otin tätä esille kai viitisen vuotta sitten rippikeskustelussa.

Juuri ne syyt joita mietin, omassani kyllin on, hienotunteisuus toisia kuten eri uskontulkintojakin kohtaan, kristosentrisyys, evankelioinnin ja tyrkytyksen kokeminen vieraiksi, jo raamattunäkemystenkin vaihtelevuuden kunnioitus saattavat pysäyttää vakavat aloitteet. Viisveisaaja niitä on tuonut paljon, ja kerran  Pena itsekin totesi kuinka heitämme kotikummitukset kehiin koska keskustelu on hankalaa.

Mietin syksyllä eikö siis koko foorumilla ole mitään merkitystä, ja nopeasti muistin vähän menneitä. Juuri silloin kun olin sairaimmillani, etten päässyt ovesta ulos,  juuri Körttifoorumilla oli suuri arvo. Taisin itse aloittaa nuo hyvät yöt ja hyvät huomenet ja päivän ajatukset peräti. Eikö diakonaalisella sivustolla ole itseisarvoa, peräti suurta, ajateltaessa yksinäisiä tai sairaita? Kurinalaisuuden puute aihepiirin sisällä johtuu juuri siitä, että lyödään vähän leikiksi, ettei mene liian syvälliseksi. Kuunteluun ja mietiskelevään kulttuuriin ei tauda keskustelu lähtökohtausestikaan sopia, eikä siinä ole mitään vikaa.

[Riitta-mummi]

Kyllä minäkin kaipaan takavuosien syvemmälle luotaavia keskusteluja ja muutamia persoonallisia , aina impulsseja antaneita keskustelijoita kuten Atanasia, Jampe, Sanneli, Tiitiäinen, ja monia joita en nyt muista mainita. Erityisesti muistan Sarai´ta ja Sofia-vauvaa, joille toivottavasti kuuluu nyt pelkkää hyvää.

Leena, lääkärinä uskalsi puhkaista "paiseen " ja se on kunnollisesti nyt hoidettava. Onneksi Seppo on taas tällä mantereella.

Vaikka koen nykyään itseni jotenkin "sekakansaksi", en oikeaksi " juutalaiseksi "  jollaisia ennen viime kesää kovasti peräänkuulutettiin,
olen halunnut pitää yllä seurustelun sakramenttia niin monin muodoin kuin suinkin, poislukien korkeammat opilliset pohdinnat.
Kysely on minusta hyvä keino saada keskustelua aikaan. Se, sekä selvittelee ajatuksia, että ruokkii monasti muitakin kuin  kysyjä-vastaajia.

Toisaalta kun kysymykset loppuvat ja uskonelämä alkaa kirkastua, jää jäljelle " hyvääpäivää-kirvesvartta" viestittely.
Jos katsomme foorumin alkuaikoja, hakemalla vanhimmat sivut esiin, huomaamme sen nuorekkaan innostuksen, joka on ilm. pohjannut
tiettyyn tuttavuuteen Herättäjäjuhlien tai  Aholansaaren  tai  kotipaikkakuntien " sisäpiiriläisyydellä " ,  jota kuin kirosanaa käyteltiin nyt myöhempinä vuosina meistä jotka tämän foorumin rakkaalla avustuksella olemme saaneet tulla tutummiksi toisillemme.

Jos katsomme aloitusten saamien vastausten määriä, tai lukijoiden määriä, näemme , että ikiaikaiset aiheet. abortti, naispappeus, kysymykset körttiläisyydestä, ovat saaneet suurimman kiinnostuksen.

Ne nuoret jotka n. 9 vuotta sitten täällä viihtyivät, ovat nyt ilmeisesti face-book-tyylisissä kanssakäymisissä. Tähän foorumille olemme jämähtäneet me yksinäiset , sairastelevat ja me jotka rakkaudesta körttiläisten tyyliin haluamme jatkaa niillä avuilla kuin meille on annettu.

Olen tietoinen, että runsas kirjoitteluni voi antaa väärän kuvan " muka -vaikuttamisesta". Voin vakuuttaa, että olen täysin vailla kunnianhimoa. Valtaa pitävät ne joille se suodaan.

Voin kyllä jäädä lukijaksi. Tämä ei tarkoita, että haluaisin kerjätä kiitoksia, vaan soisin uutta elämää foorumille.
Lukijoita näyttääisi välillä olevan enemmän paikalla kuin koskaan aiemmin, jopa yli 50 yht´aikaa.

[vn]

Mielelläni komppaan edellisiä kirjoituksia, ymmärrän kyllä mistä puhutaan, mutta itse en osaa siihen
sanoa sen kummemmin. Halu on kirjoittaa ja jutella, mutta usein menee metsään ja asian vierestä.
Ja jos ajatellaan körttiläisyyttä sinänsä ja mitä siihen ja sen ilmenemismuotoihin kuuluu, niin aika
tietämätön olen. Ymmärtääkseni sama Vapahtaja ja Elämän antaja on, ja tiellä kuljetaan samaan
suuntaan.
Mutta miten nämä Sanat, ajatukset, kokemukset, tuntemukset täällä puetaan rakentaviksi
keskusteluiksi, niin siinäpä se.
Laulussa sanotaan: "Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on"

[öppiäinen]

Asiakeskustelu kiinnostaisi, mutta en näköjään osaa, eikä oikein ole aikaakaan.

Mitä nuorempiin tulee niin arvelen Riitta-mummin olevan oikeassa: Facebookit sun muut sellaiset ne vie. Se on nähty muillakin foorumeilla.

[Pena]

Sellainen herännäisyyteen - kuulemma - liittyvä asia kuin savolaisten ja pohjalaisten korostusten erot, kiinnostaisi minua. Väitetään, että lännessä ollaan käytännöllisempia ja asiallisempia seurojen pidossakin. Idässä siedetään tämän mukaan paremmin hiljaisuutta ja jahkailua, itsekseen kakistelua, veisuukirjan selailua. Siihen voisi liittää myös mystiikan hiipimisen seurapuheisiin. Onko tässä perää? Vertailu ei tietenkään onnistu ilman omia kokemuksia. Onko kukaan ollut toisella puolella Suomea seurapenkissä kummastelemassa, millaista meno siellä päin on. Kaupunkikörttiläisyys taitaa olla vielä oma lajinsa. Meillä Kymissä on inkeriläismummojen tuoma erikoishenkäyksemme. Heidän paimenensa, Kolppanan eläkeläispappi puhuu kauniisti, mutta tuskin erityisesti herännäisyyden äänenpainoilla.

[seppos]

Sellainen herännäisyyteen - kuulemma - liittyvä asia kuin savolaisten ja pohjalaisten korostusten erot, kiinnostaisi minua. Väitetään, että lännessä ollaan käytännöllisempia ja asiallisempia seurojen pidossakin. Idässä siedetään tämän mukaan paremmin hiljaisuutta ja jahkailua, itsekseen kakistelua, veisuukirjan selailua. Siihen voisi liittää myös mystiikan hiipimisen seurapuheisiin. Onko tässä perää? Vertailu ei tietenkään onnistu ilman omia kokemuksia. Onko kukaan ollut toisella puolella Suomea seurapenkissä kummastelemassa, millaista meno siellä päin on. Kaupunkikörttiläisyys taitaa olla vielä oma lajinsa. Meillä Kymissä on inkeriläismummojen tuoma erikoishenkäyksemme. Heidän paimenensa, Kolppanan eläkeläispappi puhuu kauniisti, mutta tuskin erityisesti herännäisyyden äänenpainoilla.

ON

Idän ja lännen välillä on eroa, joka väestön sekoittuminen vuoksi pienenee jatkuvasti. Molemmilla puolilla on käyty ja eron huomaa muustakin kuin murteesta, mutta se on rikkautta ja rakkautta.

[seppos]

Jatkan vielä edelliseen, että meillä on alusta alkaen ollut tämä viihdeosasto ja sitten tuo asiallisempi osasto eli seuratupa. Molemmille on sijansa.

[1944]

Pena otti kantaa hyvästi asialliseen aiheeseen. Asuin 18 v Savossa ja kykenin menemään vain isoihin seuroihin, jotenkin pysyin "oppimattomana". Lähinnä minua olivat savolaiset metsästäjät, jolloin opin hyvin nopeasti pitämään suuni kiinni. Minunlainen huumori, mitä yritin viljellä, ei tullut ymmärretyksi, siis oliko puheissani huumoria lainkaan. Kotiseuroissa en siis ollut. Kolppanan mummoista olen lukenut monia kirjoja, pitivät kunniakkaalla tavalla puolensa kahta työkaluoppia vastaan.

[PekkaV]

   Seuraamme tähteä
Tästä on hyvä lähteä
ja jatkaa...

                                    

[Viisveisaaja]

 
Musta oli mielettömän kivaa käydä Languksen jossain muisto seuroissa / päivillä Savossa. Jossain luolakoppeloiden takamailla yöllä oltiin jossain pienellä hautuumaalla ja veisattiin.
Olin ihan innoissani ja töpinöissäni.
Sitten kun savolaiset tapansa mukaan tulivat juttelemaan ja kovasti kyselemään.

Kyllähän se eripaikkakuntien tai maan maanosien erot on rikkautta.
Savolaisuudessa on hyvät puolensa, kuten Pohjanmaalaisuudessa.
Etelän körteissä on omat puolensa.

Leenan huoleen, että varsinaisesta herännäisyydestä ei pääse juttelemaan, niin voinee olla perä.
Kuitenkin juuri tuolla Paavon kotiseuduilla kyllä ihmiset paljonkin siitä juttelivat.
Tietysti poikkitieteellinen keskustelu vaatisi joitain Juhaneja ja muita sitten.
Ranta ei muistu etunimi mieleen paljon pitää ääntä herännäisyydestä, kun oliko Minna Ruutunen on äitiyslomalla.

Onneksi mua ei kiinnosta niin keskustella aiheesta enään, kun aiemmin sitä mietin ja kääntelin päässäni paljonkin.
Pienimuotoiset seurat ilman mitään merkkipuhujia tai nuorisokuoroja on ihan parasta.