Riitta-mummin mainitsema tanskandokki herätti vanhan muiston. Kävelin Keravalla joskus 70-luvulla. Joku oli sitonut valtaisan kokoisen harmaan tanskandogin lyhyeen, kevyeen pyörätelineeseen kaupan eteen.
Jos se koira olisi päättänyt lähteä, niin se pyöräteline olisi tullut perässä aivan kuin jokin kevyt lelu talutushihnan koristeena.
Oli hauska katsoa, miten jalkakäytävällä kävelevät ihmiset vaihtoivat kadun toiselle puolelle vähän ennen sitä koiraa. Vain minä, joka osasin luottaa koiranomistajan arviokykyyn, kävelin koiran ohi ilman, että se kiinnitti minuun mitään sen kummempaa kiinnostusta. Se makasi lugisiti pyörätelineen vieressä, katse kohdistettuna kaupan oveen.