Olemme kotona. Kotona on hyvä,mutta Herättäjäjuhlilla oli tänään parempi ! Tarkoitan tällä vain sitä kun vertaan eiliseen. Elämäni ensimmäisen nestevajauksen koin tyhmyyttäni, samoin Matti. Kahvia joimme päivän mittaan monta kupillista, mutta vettä vain yhden pienen vesipullollisen. Yhteensä. Kokemattomuuttamme emme veden tarvettamme ymmärtäneet ja olo oli illalla sen mukainen. Melkein emme jaksaneet jalkapalloakaan katsoa. Nestevajaus hiipii kimppuun ovelasti kuin synti.
Hyvät yöunet kuitenkin saimme nukutuksi ja aamulla varasimme runsaati vettä ja laihaa kattimehua reppuun. Samoin osasin nyt käydä järkevästi päivän varustuksen läpi ja juhlakentälle sitä tuli vain yksi kevyehkö repullinen. Hatut unohtuivat kotiin.
Kaikki juhlilla kuultu ja nähty oli hyvää. Järjestelyt olivat täydelliset ja talkooväki uutteroi. Sanan ja veisuus anti ruokki .
Ystäviä näimme jo eilen jolloin oli epävirallinen kokoomus: Pyrtsi, mami,mt, Thomas, mie ja ukkokullat. Ainakin. Hölkänen ja jukkasakari vilahtivat. Tiitiäinen kävi tapaamassa.
Tänään tapasin ensikerran miehen joka tunnisti minut silmälaseista, siis 1944
Myös pikkumummo sai nyt hahmon, halasimme oikein kunnolla useampaan kertaan.
. Lämmin syli oli myös ystävälläni PekkaV:llä, Matteuksella ja koko Pyrtsin perheellä. Se kimppahalaus tehtiin eilen.
Juhania en onnistunut näkemään vaikka se oli tärkeimpiä odotuksistani Lapualle. Körttipastilleja kyllä ostin ja nautin ne lähes kaikki itse. Toki hiukan vein tuliaisiksi mökille pikku-tytöille.
Kokoontumisessa olivat myös seppos, Pena, Mörtti, mami, meme. PekkaV, Mauno. Jos jonkun jätän muistamatta, ole armollinen.
Paljon lahtelaisia ja padasjokisia näin, mikä oli ihmeellistä sillä juhlaväkeä oli enemmän kuin missään aikaisemmissa juhlissani. Mikä lie väkimnäärä kaikkiaan, selviää myöhemmin.
Nyt olen uupunut ja onnellinen. Ilo ja kiitollisuus Juhlista on päälimmäisenä. Kaikki väsymys on unohtunut.
Vantaan juhlien odotus on alkanut.
