Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 13.05.12 - klo:00:39
-
Tervehdys!
Olen pitkästä aikaa täällä piipahtanut muutamana päivänä.
Nyt rohkenen muutaman sanan kirjoittaa ja kokeilla sujuuko tämä...ja miten.
Joskus täällä kyselin Jaakko Löytyn virsikirjasta, eipä oikein löytynyt, tosin taisin vähän luovuttaa etsimisessä.
No nyt on sitten saatavilla Kootut laulut 1, ehkä siinä on samoja lauluja kuin virsikirjassakin,
täytyy vaan hommata jostain.
Mutta otsikkoni laajaan aiheeseen....
Luultavasti "rikas elämä" pitää sisällään myös vastoinkäymiset ja oikean suhtautumisen niihin....
eikä esim. siten kuin meikäläisellä...kun jotain pientä vastoinkäymistä tapahtuu, niin pinna palaa pahemman
kerran...pitäisi olla hetki hiljaa...laskea kymmeneen...ja jäädä odottamaan miten Jumala auttaa eteenpäin.
-
:) Pinna palaa jokaisella ja itselleenkin kannattaa olla armollinen.
-
Dietricus Docens on hyvin virkeä tänään ja lähettää terveisiä. Jos tulee vastoinkäymisputki on pyrittävä säilyttämään kiitollinen mieli ja sen sijaan että kysyy miksi minulle nyt näin kävi tekee hyvää kysyä: Kun nyt kävi näin niin mitä tahdot minun tässä tilanteessa tekevän?
Se on hyvää psyykkausta hän toteaa. Etenkin kun odottaa hirttotuomion täytäntöönpanoa tai muuta.
Jokainen suuttuu, liekö tuo niin vaarallista. :kahvi:
-
Olen usein lainannut Olavi Kareksen sanoja: "Rikas elämä on juhlaa ja tuskaa."
Olen jopa onnittelusanat 80-vuotiaalle aloittanut noilla sanoilla. Se oli mielestäni sopivin tapa aloittaa onnittelu paljon murheita ja tuskaa viime aikoina kokeneelle. Toivoin, että hänelle kääntyisi elämäässään nyt se juhlan puoli.
-
Kiitoselämää
Kun oppii sanomaan
elämälle kiitos,
kiitos kaikesta, minkä sain,
saan vihan tilalle rakkautta,
kaunan tilalle lempeyttä,
katkeruuden tilalle tyytyväisyyttä,
onnettomuuden tilalle onnea,
surun tilalle iloa
ja voimattomuuden tilalle
voimaa!
Marleena Ansio
-
Det fanns dagar som vindens fläkt
starka, varma, solljusa dagar.
Och det fanns andra i smärta skrivna,
av sorg och lidande sönderrivna,
men alla, alla av Herren givna.
Tämä on hautajaisruno. Saimme sen kuitenkin hääonnitteluna vähän muuteltuna. Mennyt aikamuoto oli muutettu nykyiseksi: Det finns dagar ... Olemme käyttäneet sitä usein eri tarkoituksiin.
-
Harjoittelen Fransiskus Assisilaisen rukousta, ja sepä olikin haaste, se.
"Tee minusta rauhasi välikappale, niin, että sinne missä on vihaa toisin rakkautesi, missä joku minua vastaan rikkoisi, sinun anteeksiantosi, missä riitaa, auttaisin yksimielisyyteen, missä epätoivoa, auttaisin toivomaan, missä epäilystä, rohkaisisin uskomaan, missä olisi masennusta, toisin lohdutuksen, missä pimeyttä, toisin sinun valosi
Niin, etten niinkään toivoisi lohdutusta kuin taitoa lohduttaa toisia, en pyytäisi itselleni ymmärrystä kuin yrittäisin ymmärtää muita, en etsisi rakkautta, kuin rakastaisin muita
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan anteeksi löytää anteeksiannon, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
.........................
Minulla on tästä muutama erilainen italiankielinen versio, ja vähäisen laulajan pakkoitalian ynnä sanakirjan avulla koetin kasata, mitä niistä yhteensä suomeksi syntyy. Aika moni on kuullut tämän, minäkin, minä kuulin kylläkin "keskiaikaisen nunnan rukouksena". No, tulipa oikaistua se väärinkäsitys. Ja tekemistä lopuksi elämää. Tällä on hyvä aloittaa päivä, se löytyy Foorumilta pätkittäin kuvitettuna italiankielisenäkin. Niin, että kun sitten tulette kylään Assisiin, osaatte jo... :003:
-
"Tee minusta rauhasi välikappale, niin, että sinne missä on vihaa toisin rakkautesi, missä joku minua vastaan rikkoisi, sinun anteeksiantosi, missä riitaa, auttaisin yksimielisyyteen, missä epätoivoa, auttaisin toivomaan, missä epäilystä, rohkaisisin uskomaan, missä olisi masennusta, toisin lohdutuksen, missä pimeyttä, toisin sinun valosi
Niin, etten niinkään toivoisi lohdutusta kuin taitoa lohduttaa toisia, en pyytäisi itselleni ymmärrystä kuin yrittäisin ymmärtää muita, en etsisi rakkautta, kuin rakastaisin muita
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan anteeksi löytää anteeksiannon, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
No näinpä on, tätä kun pystyisi edes vähän toteuttamaan, elämään todeksi.
Haluaisin oppia kuuntelemaan, olemaan rinnallakulkijana.
Tommy Hellsten on kirjoittanut paljon elämän paradokseista, kuten yhden kirjan nimikin
"saat sen mistä luovut" kertoo.
-
Aika moni on kuullut tämän, minäkin, minä kuulin kylläkin "keskiaikaisen nunnan rukouksena".
Ei kai tämän tekijästä varmoja ollakaan. Miksi pitäisikään olla? Rukous on syvällinen ja tosi.
-
Vastoinkäymiset ovat aina ikäviä ja vastenmielisiä. Ei niitä kukaan pää pystyssä kohtaa (oikeasti). Jos voisi, niin ne jättäisi pois.
Jälkeenpäin katsottuna asia on kuitenkin niin että sellainen ihminen jolla ei ole ollut elämässään juurikaan vastoinkäymisiä, on hyvin usein ylpeä, itseriittoinen eikä kykene tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Niinkuin sanotaan; "Kyllä elämä opettaa hiljaa kulkemaan" eli askel lyhentyy pakotettunakin enkä tällä tarkoita fyysistä askelta vaan henkistä asennoitumista asioihin, ympäröivään maailmaan ja itseensä. Omien vastoinkäymisten ja epäonnistumisten kauttaa voi kasvaa ymmärrystä muitakin kohtaan.
Jos aina paistaisi, emme kohta pitäisi sitä minään. Vaikea, vastenmielinen, mutta kiistämättä hyvin hyödyllinen koulu ovat vastoinkäymiset. Tosin on olemassa sellaisiakin, jotka vastoinkäymisissä ainoastaan kovettuvat lisää, tai ainakin pinta kovenee.
En minä vaikeuksia nyt "rikkauksiksi" kutsuisi, mutta jollain tapaa hyödyllisiä ne näyttävät kuitenkin olevan.
-
Vastoinkäymiset ovat aina ikäviä ja vastenmielisiä. Ei niitä kukaan pää pystyssä kohtaa (oikeasti). Jos voisi, niin ne jättäisi pois.
Jälkeenpäin katsottuna asia on kuitenkin niin että sellainen ihminen jolla ei ole ollut elämässään juurikaan vastoinkäymisiä, on hyvin usein ylpeä, itseriittoinen eikä kykene tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Niinkuin sanotaan; "Kyllä elämä opettaa hiljaa kulkemaan" eli askel lyhentyy pakotettunakin enkä tällä tarkoita fyysistä askelta vaan henkistä asennoitumista asioihin, ympäröivään maailmaan ja itseensä. Omien vastoinkäymisten ja epäonnistumisten kauttaa voi kasvaa ymmärrystä muitakin kohtaan.
Jos aina paistaisi, emme kohta pitäisi sitä minään. Vaikea, vastenmielinen, mutta kiistämättä hyvin hyödyllinen koulu ovat vastoinkäymiset. Tosin on olemassa sellaisiakin, jotka vastoinkäymisissä ainoastaan kovettuvat lisää, tai ainakin pinta kovenee.
En minä vaikeuksia nyt "rikkauksiksi" kutsuisi, mutta jollain tapaa hyödyllisiä ne näyttävät kuitenkin olevan.
Aamen
-
Ei kai tämän tekijästä varmoja ollakaan. Miksi pitäisikään olla? Rukous on syvällinen ja tosi.
Käsittääkseni ollaan kyllä. Fransiscus Assisilaiselta säilyi ainoastaan noin 120 sivua tekstiä, ja ne jotka kuuluvat hänen nimiinsä on jäljitetty huolella. Hänellä oli jo veljestö, joka tallensi tekstit, joskin hänen koettaessaan lopettaa uskonsodat käännyttämällä suuri sulttaani kristityksi - turhaan - muuan veli Elias siirsi käytännön vähemmän köyhyyttä ihannoivaksi, eli veljestöllä oli koko määrä omaisuutta, kun Fransiscus vihdoin palasi kotiin. Fransiscuksellahan oli seuraajia, mutta jo pitkään oli nuristu äärimmäisen köyhyyden ihannointia vastaan. Fransiscus lähti omille teilleen, asui kuitenkin veljestön lähistöllä, ja oli kuollessaan vaikeasti sairas. Il Canti della Creatures, kai oikeastaan "luomakunnan laulu" tunnetaan "Aurinkolauluna " on saneltu eräälle niistä, jotka seurasivat edelleen Fransiscusta. Hän osasi kyllä kirjoittaa, mutta oli liian sairas tehdäkseen sen enää itse.
Koska elettiin jo 1200-lukua, on myöhemmän tutkimuksen ollut kohtalaisen helppoa erottaa tarinat tapahtuneista. Jostakin syystä olen itse hyvilläni, kun tiedän kuka jonkin tekstin kirjoitti. Se elää aivan toisin, jos tuntee tekijän, ja tekijä elää, kun tuntee hänen tekstinsä. Ihminen, joka kuolemaisillaan, tavattomissa kivuissa, sanelee jotakin "Aurinkolaulun" kaltaista, on minulle enemmän kuin vaikka nyt ammattikirjailijan lämpimässä ja hyvinvoivana naputtelema yhtä kaunis rukous. Ehkä Bonhoeffer vakuutti, koska hän sekoamisen partaalla, koko ajan itsemurhaa vastaan kamppaillen jaksoi kirjoittaa muutaman viimeisistä runoistaan, "Menneisyys" ja "Kuka minä olen". Halusin tietää, kuka kumma päätyy tuohon, ja mitä tietä.
Se mikä minua jäi matkassa hieman häiritsemään, oli tavaton kiire. Oli hienoa nähdä se kaikki kauneus, mutta usein olisin kuullut mielelläni enemmän paljosta. Noh, onhan kirjoja.
-
"Muista pyhittää lepopäivä".
Tämä usein minulta unohtuu...
Päivät ja viikot on välillä yhtä putkea, päivästä päivään, viikosta viikkoon.
Nyt kun olen työttömänä ns. eläkeputkessa, työssäkäyntirutiinikin on poissa,
viikonloput toivat vaihtelua, katkaisivat arjen rutiinin.
Ihminen tarvitsee lepoa, nykyäänkin, vaikka on tilanteita niinkin päin että vapaapäivät ovat
rasittavia ja pääsee työhön lepäämään.
Työ ja harrastus saattavat tälläisella varsinaisen päivätyön päättäneellä mennä tasaisen
harmaaksi massaksi, ei ole enää mustavalkoista, vaihtelevaa.
Työn ja harrastuksen raja on hämärtynyt....
Mutta silti: Muista pyhittää lepopäivä! Tämä käsky ei ole poistunut, vaan on yhä voimassa.
Aiemmin tässä ketjussa otin esille vastoinkäymiset.
Tänään tuli taas sellainen...siksi kun minua piti muistuttaa "Muista pyhittää lepopäivä"!!!
-
Muista pyhittää joku päivä lepopäiväksi.
Minusta ei sen tarvi aina olla juuri Sunnuntai, mutta joku päivä viikosta tulee saada olla rauhassa.
Mietin taas tuota rikas elämä teemaa ja vaikea on aina luottaa Jumalaan, että hänellä on hyvä taahto myös minua kohtaan ja hyvin kaikessa sen takia aina lopulta käy, vaikka kun tulee vastoinkäymisiä meinaa alkaa masentuminen.
Kun vaan pitää mielensä positiivisena, niin kyllä asiat parhaitenpäin lopulta kääntyvät.
Sen kun muistaisi, niin astetta rikkaampaa elämä olisi,
-
Tulkaa Leenan ekumeeniseen luostariin ja majataloon Assisiin sitten, siellä voi levätä ja harjoitella kaikkea. Ehkä jokunen Siionin virsikin on siihen mennessä kääntynyt italiaksi. Tavoite on. Katselkaa Isä Matteon tutkimuksia, niin näette vähän paikkaseutua. Se on kuvattu Umbriassa, Gubbion kaupungissa, jossa hän kesytti paikallissuden. :kahvi:
Suunnitelma etenee... Umbrian suomalaiset ovat tohkeissaan... Menemme katsomaan taloja...
-
Otsikosta tuli mieleen: Siihen aikaan kun Tapani Ruokanen oli Kotimaa-lehden päätoimittajana lehteä markkinoitiin aikakausilehtien tyyliin. Mainoskuoressa oli "kyllä" ja "ei"-kuoret. Kyllä-kuoressa luki: Haluan rikasta elämää, tilaan Kotimaan. Ei kuoressa: En halua rikasta elämää, osallistun vain arvontaan. Tuo oli mielestäni jotain niin hillitöntä että minulla on kuori vieläkin tallella.