Itsetunto
Muiden mielipiteet, asenteet ja uskomukset poikkeavat usein omasta itsetunnostani. Itsetunnoltaan vahva uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella niin kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä.
Itsetunto on yhteydessä minä kuvaan. Jos minäkäsitys rakentuu pääasiassa myönteisistä arvioista, myös itsetunto on yleensä hyvä. Itsetunto voi ja saa vaihdella hetkellisesti, mutta se on yleensä suhteellisen pysyvä ominaisuus. Omanarvontunto ei liity vain siihen, millaisia kykyjä tai ominaisuuksia mielestäni omaamme, vaan myös näiden ominaisuuksien arvottamiseen. Jonkun itsetuntoon saattaa esimerkiksi vaikuttaa eniten onnistumistaan tyydyttävien ihmissuhteiden kautta.
Onko ihanne minä ja todellisen minuuden välillä kuilu?
Minä ero-teorian mukaan itsetunto riippuu ennen muuta henkilön ihanne minän (millainen haluaisi olla) ja todellisen minäkäsityksen (millainen uskoo olevansa) välisen eron suuruudesta. William James kiteytti itsetunnon kaavan seuraavasti: itsetunto = onnistuminen / tavoitteet. Huono itsetunto ei siis aiheudu vain itseen liitetyistä kielteisistä määreistä, vaan minäkäsityksen ja ihanteiden välisestä kuilusta, jota on mahdollista kaventaa siirtämällä kumpaa tahansa reunaa.
Itsetuntoon vaikuttavat myös niin kutsutut mahdolliset minuus, eli käsitykset siitä, millaisiksi saatamme tulla. Nämä kuvat voivat olla myönteisiä, esimerkiksi tärkeän tavoitteen saavuttaminen tulevaisuudessa, tai kielteisiä, esimerkiksi pelko syrjäytymiseksi tulemisesta.
Elämä ei aina ole pettymyksetöntä. Heikoimmallakin hetkellä pitäisi asettua itsensä puolelle, kunnioittaa itseään. Itsensä kunnioittamisesta kumpuaa myös muiden kunnioittaminen. Vaikeat elämäntilanteet kaventavat usein näkökenttää. Silloin näkee vain itsensä ja omat epäonnistumisensa ja menetyksensä.
Ihanteet ja tavoitteet ovat tärkeitä elämässä, mutta kohtuus hyvä muistaa. Tyytyväisyyden ja ylpeyden aiheita voi löytää omasta elämästä riittämiin, kun niitä malttaa etsiä.
Kristillinen ihmiskäsitys ja minäkuva
Monilla kristityillä tuntuu olevan ongelmia nähdä oma arvonsa. Heistä tuntuu jotenkin itsekkäältä sanoa - Minä olen arvokas tai - On hyvää ja myönteistä olla minä. Syy tähän on todennäköisesti valitettava väärinkäsitys siitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä.
Raamattu ei kuvaa ihmistä arvottomaksi, vaikka siinä monissa kohdissa osoitetaan ihmisen kyvyttömyys päästä eroon pahuudestaan ja synneistään ja muuttaa itsensä hyväksi. Kuitenkaan nämä kaksi ilmaisua - Minä olen arvokas ja - Minä en voi itse muuttaa itseäni ovat kumpikin oikeita eivätkä ne ole toistensa vastakohtia.
Raamatun mukaan ihmisen arvo ei ole riippuvainen hänen suorituksistaan. Hänen arvonsa on siinä, että hän on ihminen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Koulutus, ikä, sukupuoli, rotu, ulkonäkö, varallisuus, kyvyt eivät lisää tai vähennä ihmisarvoamme. Olemme arvokkaita siksi, että olemme olemassa. Alemmuudentunteiden syy on siinä, että emme usko olevamme muiden kanssa yhtä arvokkaita.
Tunnemme alemmuudentunteita niin kauan kuin punnitsemme ihmisarvon erilaisten ominaisuuksien ja suoritusten perusteella.
Kulttuurimme itsetunto
Suomi oli parikymmentä vuotta sitten mukana kansanvälisessä vertailussa , jossa tarkasteltiin amerikkalaisten ja Euroopan eri maiden ihmisten tunne elämää. Suomalaiset poikkesivat suuresti kaikista muista kansallisuuksista. Heidän tunnekokemuksensa olivat tutkittujen ryhmien piirissä kaikkien negatiivisimpia, ja heillä käytössään eniten ja monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita positiivisia tärkeämpinä. Toisin sanoen heillä oli esimerkiksi vihantunteelle enemmän erilaisia muotoja kuin muilla. Vihaisuus oli heille lisäksi voimakkaampi kokemus kuin oli vihantunne muualla. Kun suomalaiset olivat vihaisia , he olivat hartaasti ja pitkään. Lisäksi viha oli heidän mielestään tärkeämpi tunne kuin ilo.
Positiivisten tunteiden määrä taas oli suomalaisilla vähäisempi kuin muilla kansoilla. He eivät kokeneet positiivisia tunteita kovin voimakkaina eivätkä pitäneet niitä yhtä tärkeinä kuin negatiivisia. Tutkijoiden huomiota kiinnitti erityisesti kateuden voimakkuus suomalaisten keskuudessa. Kateus toista kohtaan oli yleisempää kuin muualla, mutta lisäksi se toimi suomalaisilla suoritusten ja aikaansaannosten lähteenä. Kateus oli motiivi, joka suomalaisen yrittämään enemmän. Tutkimusten runollinen lopputulos oli, että kaukana kylmässä Pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin ja kateellisin kansa.
Ilmaston muutos , kaikessa kaameudessaan voi tämän asian kohdalta olla positiivinen. Pohjola ei ole enää ilmaston muutoksen seurauksena kylmä ja pimeä, vai johtaako muutos sittenkin täydelliseen suomalaisten identiteettimme tuhoutumiseen. Ainakin tämän hetkinen yhteiskunta on mielestäni täyttää vauhtia identiteettimme menettämiseen suuntaan . Kateus ilmeisesti kyllä tulee jäämään.
Tämän pessimismi ja ainaiset varoitukset siitä, miten nauru varmasti ennen pitkään päättyy itkuun, saattavat toimia myös kulttuurin opettamana suojamekanismina. Kun ei ennakkoon odota mitään tai on aina varautunut pahimpaan , ei pettymystäkään voi tulla , vaan ainoa mahdollinen yllätys on positiivinen. Sitä miksi kulttuurimme on omaksunut tämä ilottoman elämän, on vaikea selittää. Asiaa on usein selitetty uskontomme pohjalta.
On kuitenkin muistettava , että yhtä paljon kuin uskonto on muokannut kulttuuriamme, on kulttuuri muokannut uskontoa. Esimerkkinä voidaan katsoa tämän hetkistä kehitystä yhteiskunnassamme, eli kulttuuri muokkaa uskontoa. Sama uskonto on eri kulttuureissa saanut hyvin erilaisia painotuksia.
Esimerkkinä nöyryys ja vaatimattomuus on hyve kaikissa uskonnoissa. Sillä mitä nöyryydellä jossain muussa kristinuskon suunnassa tarkoitetaan, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen itsetunnon nitistämiseen, jopa häpeän tuottamiseen ja nöyryyttämisen kanssa, mitä meillä joskus on pidetty lapsen kasvattamisena nöyryyteen.
Vaikka siis väitteelle suomalaisten heikosta itsetunnosta ei ole perusteita, on suomalaisuudessa jotain joka saattaa olla sukua heikolle itsetunnolle. Mikä on sitten huono itsetuntomme. Henkilökohtaisesti hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Oli ihmisten käsitys minun itsetunnosta niin tai näin.Isän kämmenellä on hyvä olla ja kasvaa.
Lähteet: Liisa Keltikangas - Järvinen . Hyvä itsetunto WSOY
Lähteet: Heiskanen, Tarja ja Salonen, Kristina: Miten hoidan mielenterveyttäni. SMS-Julkaisut 1997.
Helkama, Klaus, Myllyniemi, Rauni ja Karmela, Libkind: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita 1998.
"Se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:4
Aihe: Itsetuntomme (Luettu 2572 kertaa)