Joillakin näyttää olevan hyvin negatiivinen elämänkäsitys.
Sitä on liikkeellä itse kuullakin, mutta itselläni tällä hetkellä, tällä kellon lyömänä on elämässäni sellainen keski-ikäisen uudistus rakenteilla. Missä haetaan positiivista näkökulmaa omaan elämään, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. En kiellä sitä että minun omakohtainen suvaitsevaisuuden rajojen, totuuden etsiminen ihmisten persoonasta on hieman erilainen, mutta ei mitenkään niin ainutlaatuinen tapa saada ihmisistä käsitystä. Valitettavasti epäilevänä Tuomaana, tulee kyllä tehty hyvinkin usein myös virhe arvioita, mutta se kasvattaa minua ja on antoisaa. Kun huomaa että en ole todellakaan täydellinen ihminen, missään asiassa, ei missään.
Tietysti on sekin tunnustettava että kun tapa jolla minä ihmisiä välillä tutkin ja annan palautetta. Aiheuttaa välillä myös syviä ”haavoja” ihmisille joita on turha edes pyrkiä enää korjaaman millään anteeksi pyynnöllä. Välillä kärsin siitä aika paljonkin omassa sielun elämässäni. Siihenkin kyllä löytyy ”lääke”… polviumpiot lattiaan, kädet ristiin ja olla hiljaa.
Pidän Hannu Matti Ilmari Lauerman toteamusta: ”Usko, Toivo ja Huijaus”. Yhtenä suurena pohtimisen arvoisena ajatuksena, kun elämän realiteetteja katsotaan ihmisen psyykkiseltä kannalta. Eli kuinka ihminen ja ihmiset voivat ja voidaan kasvattaa, ohjata, tukea sekä johtaa harhaan itseään ja muita ihmisiä.
SV.28
