Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: opiskelija - 21.11.17 - klo:08:44
-
Hei!
Olen opiskelija ja nyt meillä on valinnaisena aineena tutustumista eri suuntauksiin kirkon alla. Teemme ryhmätyötä Herännäisyydestä ja nyt kaipaisin ihan "rivijäsenten" mielipiteitä tästä.Haluaisimme tuoda esille ihan sitä tavallista näkökantaa tähän tehtävään. Miten koet Herännäisyyden ja ennen kaikkea, mitä se sinulle antaa?
Olisin kiitollinen kaikista kommenteista.. Auttaisitte tällaista vanhaa opiskelijaa tässä asiassa eteenpäin.
Terveisin
Kirkon yhteisöpedagogi-opiskelija
-
Ensimmäinen mikä tuli mieleen on se, että ketkä mahtaa olla niitä jäseniä? Herättäjä-yhdistyksen jäsenetkö? Sinnehän pääsee jäseneksi rahalla, millään muulla ei ole väliä. Toisaalta seuroissa saati tällä foorumilla kävijät kaikki eivät ole jäseniä (en minäkään). Tässäpä onkin ensimmäinen kokemus: jäsenyyttä ei mitenkään kontrolloida. Onko yhdistyksenkään jäsenyydestä milloin viimeksi erotettu joku? Ainaisjäsenyydestäkin voi maksaa, mutta pääseekö siitä mitenkään eroon jos tulee katumapäälle?
Eli kauheen epämääräistä touhua kun ei ole mitään tarkkoja rajoja :)
-
Herättäjäjuhlat ovat kesä kohokohta. Ainoat festarit, joihin osallistun. Tapaan ystäviä, joihin lasken myös sukulaiset ja tuttavat. Näen paljon tuttuja kasvoja ja koen olevani omien joukossa.
Olen osallistunut vapaaehtoistyöhön herättäjäjuhlien rakentamisessa ja kerännyt juhlilla kolehtia.
Toki Jumalan Sanan kuuleminen on se ydin, jonka kuulemiseen me ensisijaisesti kokoonnumme. Ulkona taivasalla on luonto usein lähellä. Ulkoilma, kaksi vuorokautta kokopäiväistä ulkoilua on vuositasolla ainutkertainen kokemus. Jos helteet sattuvat niille päiville, kesä tuntuu oikealta wanhan ajan kesältä.
Kolmannen polven körttinä elän juuriani ja vien herännäisyyden parhainta antia, Armon ikävää eteenpäin.
-
Ensimmäinen mikä tuli mieleen on se, että ketkä mahtaa olla niitä jäseniä? Herättäjä-yhdistyksen jäsenetkö? Sinnehän pääsee jäseneksi rahalla, millään muulla ei ole väliä. Toisaalta seuroissa saati tällä foorumilla kävijät kaikki eivät ole jäseniä (en minäkään). Tässäpä onkin ensimmäinen kokemus: jäsenyyttä ei mitenkään kontrolloida. Onko yhdistyksenkään jäsenyydestä milloin viimeksi erotettu joku? Ainaisjäsenyydestäkin voi maksaa, mutta pääseekö siitä mitenkään eroon jos tulee katumapäälle?
Eli kauheen epämääräistä touhua kun ei ole mitään tarkkoja rajoja :)
Pari pientä kommenttia. Ainaisjäsennyyksiä ei voi enään ostaa ja eroon siitä ei pääse mitenkään jos on sellaisen hankkinut, se on siis nimensä mukaan ainainen. Jäsennyys ei pelasta ketään, eikä meillä ole edusmiestä taivaan portilla. Jäsennyyden kontrollointia ei ole koskaan koettu yhdistyksessä tarpeelliseksi, vaan kaikki kontrollli on jätetty Taivaan Isälle. Jäsennyydestä erotetaan säännöllisesti niitä, jotka eivät maksa jäsenmaksua eli heillä ei ole vuosikokouksessa äänioikeutta, paljon muuhun se ei vaikuta. Toisaalta jäsennyys on tunnusteko halusta kuulua joukkoon.
-
^No ajattelin tuota jäsenyydestä erottamista normaalina minkä tahansa yhdistyksen toimintaan kuuluvana toimena, eli jos tekee yhdistykselle oikein hallaa niin voitaneen erottaa. En minään taivaanporttiasiana tietenkään. Eikä kai sitä niinkään voi määritellä, että körttiläisiä ovat tasan yhdistyksen jäsenet.
-
^No ajattelin tuota jäsenyydestä erottamista normaalina minkä tahansa yhdistyksen toimintaan kuuluvana toimena, eli jos tekee yhdistykselle oikein hallaa niin voitaneen erottaa. En minään taivaanporttiasiana tietenkään. Eikä kai sitä niinkään voi määritellä, että körttiläisiä ovat tasan yhdistyksen jäsenet.
Ei todellakaan, vaan kuten mainitsin, jäsennyytä ei ole koskaan korostettu tai vaadittu. Jäsennyys on enemmän tunnusteko että haluan kuulua joukkoon.
-
Nyt saatiin selvyyttä tuohon jäsenkysymykseen. Mutta olisiko jotain sellaista, mikä näkyy teidän arkipäiväisessä elämässä? Olen itse ymmärtänyt, ettei tässä körttiläisyydessä ole tiukkoja tapoja tai perinteitä, mitä siinä toimivat ihmiset noudattaisivat, kuten esim. vanhoillislestadiolaisuudessa.
Miten seuroissa nuo virret ja puheet toimivat? Onko seuroissa paljonkin väkeä koolla, vai vaihteleeko paikoittain? Nyt nämä aikataulut tekivät minulle kepposen, enkä ehtinyt käymään paikallisissa Siioninvirsiseuroissa ennen tämän työn palauttamista.
-
En ole todellakaan mikään kokenut seurakävijä, mutta sen vähän mitä täällä ei-mitenkään-liikkeen-ydinseuduilla Tampereella olen käynyt niin taitaa enemmän vaikuttaa se, millaiset ja missä järjestettävät seurat on kyseessä. Seurakuntakeskuksessa (siis tavallinen luterilainen seurakuntakeskus) järkättävissä seuroissa kun kirkollisissa ilmoituksissa etukäteen mainittiin muutama tunnetumpi puhuja niin tupa oli täynnä eikä kaikki meinanneet mahtua istumaan. Ja puheet oli liian pitkiä sitten. (Ne puhujat mainostettiin ihan pienellä ilmoituksen lopussa, pelkät nimet ei siis edes sitä että nämä puhuu, ei todellakaan mitään sellaista henkilökultti-mainosta kuin ns. vapailla suunnilla.) Kun ei ole puhujien nimiä niin väkeä voi tulla kourallinen, tai yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja vasta myöhemmin yhdestä selvisi että jaa tuohan on pappi, ei vain ollut siellä mitenkään seurakunnan edustajana paikalla vaan ihan samoin kuin me muutkin, arkiasussa.
Kotiseurojakin joskus vielä on mutta niihin en ole mennyt mukaan. Tiedän kyllä että saa mennä, ei tarvitse olla isäntäperheen tuttuja.
Periaatteessa menojen pitäisi olla aina samat, kuka vain saa puhua, mutta kyllä kun on nuo puhujien nimet ilmoitettu niin vaikea saada muita inahtamaankaan :-\. "Emmää ny kehtaa, antaa ton Urpon puhuu vaan..." (tältä se näin jotakuinkin ulkopuoliselta vaikuttaa). Ei silti, eihän niiden puheiden niin tärkeitä pitäisi ollakaan.
-
Olen Hengellisen Kuukauslehden tilaaja ja lukija. Luonteeltani paikkauskollinen kuin viirupöllö, että lähiseuroissa olen vähikseen käynyt ja Mieslahden kansanopiston miesten päivillä sekä kesän herättäjäjuhlilla tietysti. Toki kaikkiin en ole päässyt, syyt ovat minusta johtumattomat. Herättäjän Israel-matkoilla olen ollut pari kertaa. Olen tyytyväinen siihen, että tämä toiminta on toistaiseksi pysynyt rutiineissa. Israeliin suhtaudutaan niin kummallisella tavalla, että kaikkea on vaikea ymmärtää. Seuraliikkeen sisäinen muutos on ollut yhteiskunnallisen muutoksen mukana hyvin pysyvää. Olen kantojani joutunut tarkistamaan eräissä asioissa, hyvä niin.
-
Israeliin suhtaudutaan niin kummallisella tavalla, että kaikkea on vaikea ymmärtää.
Millaista teillä on tuo suhtautuminen?
Olettaisin, että tuossakin asiassa löytyy monenlaista kantaa. Eivätkä kaikki omaansa lausu edes julki, ainakaan kovin ponnekkaasti. Täällä taitaa foorumillakin joku Israel-ketju olla, mutta ei siihen kaikki kirjoita.
-
Kysyisin aloittaja-opiskelijalta, mikä teillä on työnne deadline-päivä?
Ja linkittäisin tähän tuolta toiselta keskustelualueelta ketjun körttiläinen usko (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4801.0). Vaikka se välillä harhailee muuallekin, ehkä siinä on myös jotain aiheen kannalta relevanttia pohdintaa? Ja, kuten näkyy, kirjoittajilla on keskenään erilaisiakin kokemuksia ja mielipiteitä. Ja se on ihan ok ja ainakin minun kokemukseni mukaan ominaista.
-
Minun seurakuntayhteni alkoi kuin " nuijalla päähän " lyötynä vuonna 1983. Naapurit ohjasivat oman liikkeensä, Kansanlähetyksen joukkoihin.
OK, opin lukemaan Raamattua ja käymään tilaisuuksissa, mutta henkeni ' pani hanttiin' kummalla tavalla.
Vasta vuonna 2007 tutustuin Herännäsisyyteen, ja salattu körtti minussa tuli niin iloiseksi että kävelin suoraan rekisteröitymään jäseneksi.
Lahdessa käy seuroissa n. 60 - 80 vakituisesti, ja ompa joskus ollut tupa niin täys että lisätuoleja on haettu yläkerrasta.
Olen ollut kahvittaja, myyjäisten pitäjänä, jopa puhunut kerran kotiseuroissa.
Tämä Körttifoorumi puhkaisi minussa kirjoittajan. Kyllä koulussakin se oli kivaa, mutta nyt on motiiveja.
Minussa on piillyt kai ite-toimittaja. Sitä on suvussakin.
Meitä taitaa löytyä moneen junaan. Olin nuorena konservatiivi, nyt lapsenkaltainen ja yhä liberaalimpaan päin menossa.
Johtotähti on Kristus.
-
Meidän työn esittely on 29.11, eli ei hirveästi aikaa ole tätä valmistella, mutta minä kaipaisin siihen muutakin kuin kirjoista löytyvää tietoa, myös sieltä vastarannalta ja kriittistä otetta.
-
Kysyit vastarannan ja kriittisen otteen kuulumisia.
En koe olevani vastarannan kiiski, mutta jotain tähän rohkenen laittaa.
Puhutaan "joukkoon rakastamisesta"....näkyykö sitä, mitä se on körttiläisyydessä.
Toista kunnioitetaan, pidetään arvossa, arvostelua kyllä vältetään.
Mutta jos yksinäinen etsivä sielu on liikkeellä...pysähdytäänkö rinnalle...kysytäänkö
rohkaisten "mitä sinulle kuuluu" tms.
Empaattisuus, rinnalla kulkeminen, myötäeläminen, kuuntelu, lohdutus ja rohkaisu, esirukous,
itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, toisten kannustaminen....jne... :eusa_pray: :039:
-
Kiitos vastauksista. Te vahvistatte minun näkemystä Heränneisyydestä. Vielä haluaisin tietää ja udella, miten teidän liikkeessä on lapsia ja nuoria, seuraavatko vanhempiaan, vai löytääkö nuoret teidän toimintanne ihan ominpäin?
-
Kiitos vastauksista. Te vahvistatte minun näkemystä Heränneisyydestä. Vielä haluaisin tietää ja udella, miten teidän liikkeessä on lapsia ja nuoria, seuraavatko vanhempiaan, vai löytääkö nuoret teidän toimintanne ihan ominpäin?
Omalta osaltani voin sanoa, että ovat seuranneet tavallaan vanhempiaan. Kaikki 4 kävivät rippikoulunsa Aholansaaressa ja olivat joka kesä mukanamme Herättäjäjuhlilla. Kyllä se jälkensä jättää. Lastemme vanhemmat ovat itse herännäisyyden löytäneitä eli heillä ei ollut kodinperintöä, mutta pyrkivät antamaan hyvän perinnön lapsilleen.
Tiedän että kaikkia vaihtoehtoja löytyy. Monille riemastuttavat täydet kaksi viikkoa riparilla Aholansaaressa antavat oman kokemuksen liikkeestä.
-
Kaksi aikuista lastani ovat omaksuneet perintöä. Liekö tutkittu, kuinka yleensä? Lahden herättäjäjuhlilla kiersi joku tutkija kyselemässä. En muista, kysyikö hän tätä asiaa.
-
Kaksi aikuista lastani ovat omaksuneet perintöä. Liekö tutkittu, kuinka yleensä? Lahden herättäjäjuhlilla kiersi joku tutkija kyselemässä. En muista, kysyikö hän tätä asiaa.
Lahden juhlilla oli kyselijöitä, jotka liittyivät Hanna Salomäen suureen tutkimukseen, jonka Kirkon tutkimuskeskus on julkaissut.
-
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=julkaisu&tit=Her%C3%A4tysliikkeisiin-sitoutuminen-ja-osallistuminen
-
Kiitos vastauksista. Te vahvistatte minun näkemystä Heränneisyydestä. Vielä haluaisin tietää ja udella, miten teidän liikkeessä on lapsia ja nuoria, seuraavatko vanhempiaan, vai löytääkö nuoret teidän toimintanne ihan ominpäin?
Moni taitaa löytää vanhemmiten omin päin. Siis sellaisista joilla ei mitään körttijuuria ole.
-
Miten koet Herännäisyyden ja ennen kaikkea, mitä se sinulle antaa?
Tässä on nyt vähän ristiriitaa.
Kun mitään virallista valvottua oppiahan ei ole, periaatteessa kai luterilaisen kirkon tunnustus mutta kuka sellaisia lukee. Niin mikä sen sitten rajaa mitä on körttiläisyys? Seuratoimintako siis ne seurat joissa veisataan Siionin virsiä? No entäs jo ei käy seuroissa? Jotakin epämääräisesti rajautuvia korostuksia verrattuna muihin herätysliikkeisiin ym. tietysti voi olla, mutta ei kai nekään kaikilla samoja. "Kantakirjakörteillä" ts. niillä joiden vanhemmat ties kuinka monennessa sukupolvessa ovat olleet körttiläisiä, menee termin alle varmaan paljon sitä mitä nyt yleensä kotoa oppi. Ja se voi olla ihan muuta kuin se mikä minulle ensimmäisen ja viimeisen sukupolven wannabe-citykörtille on tärkeää. Kyllä niitä eroja tämänkin foorumin keskusteluissa aina toisinaan esille tulee.
Pari asiaa on minulle tärkeitä, se että kun jossakin epämääräisessä ja laajassa mielessä kaipaan armoa, niin ettei se ole mistään uskonratkaisuistani kiinni. Tämä on siis ihan ehdottoman ensisijaisen tärkeää. Ja sitten se ettei toisten tekemisiä kummemmin tuomita kun omissakin riittää mutusteltavaa. Nämä on niitä herännäisyyden korostuksia jotka kirjallisuudessakin mainitaan ja jotka minut saivat asiasta kiinnostumaan ja jotka jossakin määrin foorumin keskusteluissa ilmenevät. Mutta toisaalta eihän ne mitään herännäisyyden määritteleviä piirteitä ole ja eri mieltä saa olla ja myönnän ettei kaikki körttiläiset aina niin erityisen muitatuomitsemattomia ole.
-
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
-
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
Tämä taitaa olla se armo, jota nykyajan suomalainen tarvitsee ja kaipaa. Monenlaisia paineita muuttua kelvollisemmaksi tulee suunnalta jos toiseltakin.
-
Tämä taitaa olla se armo, jota nykyajan suomalainen tarvitsee ja kaipaa. Monenlaisia paineita muuttua kelvollisemmaksi tulee suunnalta jos toiseltakin.
Varmaan usein on näin, mutta kyllä tuolle pitää olla jokin muu termi.
Jos termi "armo" otetaan tuohon käyttöön, saadaan ikäänkuin armon alkuperäinen merkitys kadotettua ja näin olemme yhtä asiaa köyhempiä.
-
Uskoisin, että jokainen haluaa tulla kokonaisvaltaisesti kohdatuksi, hyväksytyksi.
Ja kun sellaista saa kokea, siitä on hyvä jatkaa matkaa.
Niin kuin nainen Sykarin kaivolla, Jeesus kohteli täysin eri tavalla kuin muut aikalaisensa, miehet ehkä käyttivät hyväksi ja olivats itten toisaalta kaksinaismoralistisia ja
naiset katselivat tuota nenän varttaan pitkin.
Tai nainen fariseuksen huoneessa, vallan tavatonta miten Jeesus salli sen muiden pyöritellessä silmiään ja ajatellessa mielissään että jos toi olisi profeetta niiin kyllä hän ei antaisi tuollaista tavatonta tapahtua.
Ryöväri ristillä.
Kun kohtaa kokonaisvaltaisen armon se on jotain ihan huikaisevaa.
Siitä jaksaa jatkaa matkaa tarpoen eteenpäin tai kontaten, joskus nousta kuin kotkan siiville.
Armo on Kristuksessa.
Hän oli ristillä puolestamme.
Armo voi tehdä ihmisten kesken vallankumouksen jos se "oikein" saisi vaikuttaa, uskoisin, sellaisena kuin pyhä Jumala sen meille tarkoitti.
Silloin ei olisi velkojan mieliala, ei vanhemman veljen mieliala tuhlaajaveljeään vastaan.
Kiitos vapahtaja hyvä armostasi.
Kaiken kattavasta hyvyydestäsi ihmistä kohtaan.
J akun me itse saamme olla armahdettuja, silloin luonnollinen seuraus siitä on se että me armahdamme ja toivon mukaan olemme "laupiaita samarialaisia" lähimmäisiämme kohtaan.
-
Lainaan vielä itseäni:
"
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
"
Mitä Pena ja muut ovat mieltä, onko tuo väitteeni totta?
-
Minun mielestäni ei voi samaistaa kokonaan. Armon tuntee sellainenkin joka on arka ja ujo tuomaan itseään mitenkään esiin. No, hän on oma itsensä sellaisena.
Hyvä itsetuntemus, jonka tuottaa rehellisyys itsessään ja etenkin Jumalan edessä vapauttaa. Vapaus ei ole itseisarvo, mutta se auttaa moneen.
Kun sanotaan ; Rakkaudessa ei ole pelkoa, en aina jaksa siihen uskoa, mutta vapaudessa ei ole pelkoa tuntuu todemmalta.
Kun hedelmäpuu kukkii, ei jokaisesta kukasta synny hedelmää. Hedelmät eivät ole kaikki samanlaisia. Osa on toukkien syömiä, osa raakoja, osa mätänee.
Hyvälaatuinen hedelmä sopii käyttöön.
-
En pysty luotaamaan nykykörttiläisten käsitystä armosta. Itselleni se merkitsee enemmän kuin pelkkää syntien anteeksi antamista. Kaikki hyvä, mitä en ole ansainnut - mitäpä olisinkaan - on Jumalan armoa.
-
Toki nykykörttiläisyydessä armoon sisältyy paljon erilaisia vivahteita, mutta väittäisin, että se päälinja menee noin, kuin kirjoitin.
Se, että on jokin päälinja, ei estä, että on pieniä eritavoin rönsyileviä sivupuroja.
-
Väittää toki aina voi. Väittämät pitää todistaa pätevästi ennen kuin niistä tulee mielipiteiden sijasta tietoa. Oletko muodostanut käsityksesi kuuntelemalla seurapuheita, lukemalla Herättäjän julkaisuja ja keskustelemalla herännäisyyden edustajien kanssa?
-
Lainaan vielä itseäni:
"
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
"
Mitä Pena ja muut ovat mieltä, onko tuo väitteeni totta?
Minä en usko että se on totta.
Armosta kuitenkin lienee tuolla seuratuvan puolella oma keskustelunsa. Mitä jos nykykörttiläisyyden arvostelun sijaan vastaisit aloittajalle? Mitä körttiläisyys juuri sinulle antaa?
Muoks. onhan noita keskusteluja armosta käyty moniakin:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2165.msg75437#msg75437
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=24.msg171#msg171
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=1010.msg25920#msg25920
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=1149.msg30027#msg30027
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4388.msg186792#msg186792
ja muitakin. Sinne vain jatkamaan, tilaa on!
-
Vilkaisin kysymystä ja se oli kaksiosainen: "Miten koet Herännäisyyden ja ennen kaikkea, mitä se sinulle antaa? "
Penalle: käsitykseni olen juurikin saanut vuorovaikutuksesta nykykörttiläisten edustajien kanssa, niin kirjallisen kuin äänimuodossa olevan aineiston perusteella.
Jos Pena ja Öppiäinen ovat sitä mieltä, että olen väärässä, niin tilanne on siis tällä hetkellä minun esittämääni väitettä vastaan 2 - 1.
Kaikkien edun mukaista olisi, jos väitteeni olisi väärä.
Körttiläisyydessä olen havainnut sellaisen piirteen, että ollaan äärimmäisen herkkiä arvostelulle.
Hyvää löytyy toki myös paljon. Esim. pienimuotoisissa körttiseuroissa tunnelma on kodikas.
Kenties paras anti mitä nykykörttiläisyys muulle kristikunnalle voi antaa on Siionin virret. Jos pitäisi äänestää paras viimeisten muutaman sadan vuoden aikana luotu laulukokoelma, niin luultavasti äänestäisin Siionin virsiä parhaimmaksi, lähinnä sanoituksen tähden.
-
Vilkaisin kysymystä ja se oli kaksiosainen: "Miten koet Herännäisyyden ja ennen kaikkea, mitä se sinulle antaa? "
Entä tuo ennen kaikkea -osuus? Mitä siihen vastaisit?
Mutta siitä toisesta jutusta, ei tällaisesta asiasta voi äänestää. Tarvitaan enemmän perusteluja väitteille.
-
Mitä jos nykykörttiläisyyden arvostelun sijaan vastaisit aloittajalle? Mitä körttiläisyys juuri sinulle antaa?
Niinpäniin.
Ei muuta, kuin itsekukin kehumaan nykykörttiläisyyttä, negatiivisen esiintuominen ei ole suotavaa!
Totuus on kuitenkin se, että nykykörttiläisyys ei poikkea tässäkään suhteessa mistään muusta suunnasta: löytyy paljon hyvää, mutta löytyy myös kääntöpuoli, jolle moni on sokea.
Ja näin saakin olla ja se pitää hyväksyä. Sädekehät kannattaa heittää roskiin, ei niitä tarvita.
-
Mutta siitä toisesta jutusta, ei tällaisesta asiasta voi äänestää. Tarvitaan enemmän perusteluja väitteille.
Jos perut äänesi, tilanne onkin sitten 1 - 1.
Minä olen tätä mieltä, joku muu on toista mieltä.
Samassa veneessä ollaan.
Ei kannata suuttua, jos joku uskoo toisin.
-
Entä tuo ennen kaikkea -osuus? Mitä siihen vastaisit?
En tiedä, kestäisitkö lukea kaikkea sitä, mitä tuohon vastaisin.
-
Uskoisin, että jokainen haluaa tulla kokonaisvaltaisesti kohdatuksi, hyväksytyksi.
Ja kun sellaista saa kokea, siitä on hyvä jatkaa matkaa.
----------------------------
Ryöväri ristillä.
Kun kohtaa kokonaisvaltaisen armon se on jotain ihan huikaisevaa.
Siitä jaksaa jatkaa matkaa tarpoen eteenpäin tai kontaten, joskus nousta kuin kotkan siiville.
Armo on Kristuksessa.
Hän oli ristillä puolestamme.
Armo voi tehdä ihmisten kesken vallankumouksen jos se "oikein" saisi vaikuttaa, uskoisin, sellaisena kuin pyhä Jumala sen meille tarkoitti.
Silloin ei olisi velkojan mieliala, ei vanhemman veljen mieliala tuhlaajaveljeään vastaan.
Kiitos vapahtaja hyvä armostasi.
Kaiken kattavasta hyvyydestäsi ihmistä kohtaan.
J akun me itse saamme olla armahdettuja, silloin luonnollinen seuraus siitä on se että me armahdamme ja toivon mukaan olemme "laupiaita samarialaisia" lähimmäisiämme kohtaan.
Kiitos tästä Malla!
Aamen!
-
Körttiläisyydessä olen havainnut sellaisen piirteen, että ollaan äärimmäisen herkkiä arvostelulle.
Ihan mielenkiinnosta, ketkä ovat vähemmän herkkiä?
No, minähän en väitä edustavani körttiläisyyttä, joten minun käytökseni pohjalta ei kannata körttiläisyydestä tehdä päätelmiä. Mutta vaikka tällä foorumilla niin koska minulle se toinen olennainen körttiläisyyden piirre on toisten arvostelusta pidättäytyminen niin hieman aina yllättää kun täällä kuitenkin ruvetaan arvostelemaan, arvosteltiin mitä suuntaa tahansa. Eli kyllä, olen herkkä arvostelulle, mutta myös niin että hätkähdän kun ruvetaan mollaamaan vaikka karismaatikkoja. Se nyt ei vain vastaa minun käsitystäni siitä, kuinka Kunnon Körttiläisesti käyttäydytään.
Se on eri asia sanoa, miten tässä-ja-tässä liikkeessä tehdään/ymmärrretään tämä-ja-tämä asia väärin kuin kertoa omaa kokemustaan, miksi se-ja-se porukka ei minulle itselleni sopinut. Jälkimmäistäkin sorttia keskusteluissamme on esillä (mm. Riitta-mummin kertomuksen omista kokemuksistaan viidesläisyyden parissa).
-
Niinpäniin.
Ei muuta, kuin itsekukin kehumaan nykykörttiläisyyttä, negatiivisen esiintuominen ei ole suotavaa!
Totuus on kuitenkin se, että nykykörttiläisyys ei poikkea tässäkään suhteessa mistään muusta suunnasta: löytyy paljon hyvää, mutta löytyy myös kääntöpuoli, jolle moni on sokea.
Ja näin saakin olla ja se pitää hyväksyä. Sädekehät kannattaa heittää roskiin, ei niitä tarvita.
Höh, et nyt lukenut mitä kirjoitin.
Jos kysytään, mitä jokin asia antaa, eikö silloin ole asiallista kertoa, mitä se asia antaa? Ei se ole sädekehän kiillotusta, vaan vastaus kysymykseen.
Kyllä kääntöpuolenkin esille ottamista pyydettiin. Mutta kieltämättä olen ihmetellyt, kun sinulla niin usein on se kääntöpuoli vain esillä, että mitä sinulla on sitten se hyvä puoli jota arvostat. Siitä niin harvoin puhut että kummastelen miksi jaksat roikkua mukana (jollet sitten vain evankelioidaksesi ja meitä muita oikeaan ohjataksesi). No nyt mainitsit Siionin virret, se on ymmärrettävä syy kyllä.
-
"
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
"
Ymmärrän että tämä on johtanut siihen että koen että "joukkoon rakastaminen",
toisten tukeminen, rinnallakulkeminen, esirukous....on ehkä vähentynyt...
Siis, muuallakin kuin körttiläisyydessä.
-
Tuo Öppiäisen mainitsema evankelioinnin kohteeksi joutumisen pelko on eräs körttiläisyydessä vahvasti asuva piirre.
Körttiläisyyden piiristä löytyy muutakin hyvää luettavaa, kuin vain Siionin virret.
Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja luultavasti körttiläisyyden piirissä myydään.
Kallis Hunajanpisara-kirjanen on eräs aarre, joka löytyy myös körttiläisyyden piiristä.
Yleensäkin kirjat, jotka käsittelevät Paavo Ruotsalaista ja hänen aikansa herännäisyyttä, ovat mielestäni tärkeää suomalaista hengellistä aarteistoa.
Körttiläisyyden juurien tutkiminen voi olla hengellisessä mielessä äärimmäisen antoisaa, huomattavasti antoisampaa, kuin esim. viidesläisyyden juurien tutkiminen, siitäkin huolimatta, vaikka nykyviidesläisyys lienee lähempänä Paavon ajan körttiläisyyttä, kuin nykykörttiläisyys.
-
Kehaisen tässä vielä körttiläisyyden hienoa historiaa, johon kannattaa tutustua.
Esim. Jonas Laguksen tekstit, Paavo Ruotsalaisen elämänkerrat, ........
On kuitenkin hyvä pitää mielessään, että nykykörttiläisyydellä ja Paavo Ruotsalaisen ajan körttiläisyydellä uskonkäsityksen osalta ei ole kovin paljoa yhteistä.
-
Tuo Öppiäisen mainitsema evankelioinnin kohteeksi joutumisen pelko on eräs körttiläisyydessä vahvasti asuva piirre.
En minä pelkoa maininnut.
-
En minä pelkoa maininnut.
OK, eli korjaan lausuntoani jättämällä 3 ensimmäistä sanaa pois:
Evankelioinnin kohteeksi joutumisen pelko on eräs körttiläisyydessä vahvasti asuva piirre.
-
Pilkkujako työ viilaatte, vai onko tässä jostain isommasta jutusta kyse... ? :eusa_angel: :039:
-
Pilkkujako työ viilaatte, vai onko tässä jostain isommasta jutusta kyse... ? :eusa_angel: :039:
Tämä menee herännäisyyden sijasta ihan henkilökohtaisiin asioihini, mutta minulle on tärkeää, ettei minun väitetä sanoneen jotain mitä en ole sanonut, tai olevan jotain sellaista mieltä mitä en ole. Siis ihan omia juttujani vain, ilman yleisempää merkitystä. Mikä nyt kellekin on tärkeää ja mikä silkkaa pilkunviilausta.
Kaikki vastenmielisyys ei ole luonteeltaan pelkoa. Pitäis tiskata, ei huvita, mutta en minä hommaan tarttumista silti pelkää.
-
Nöyrä kiitos.. Jatkan näiden parissa ja toivottavasti saan osani tästä ryhmätyöstä tehtyä. Ja toivon myös, että onnistun oikeasti järjestämään itseni oikeaan aikaan ja paikkaan, ja kokemaan käytännössä nuo Siionin virsiseurat. Voisi olla kokemuksena hiukan erilainen, mihin olen tottunut.
-
Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta sinulle, opiskelija. :039:
-
Nöyrä kiitos.. Jatkan näiden parissa ja toivottavasti saan osani tästä ryhmätyöstä tehtyä. Ja toivon myös, että onnistun oikeasti järjestämään itseni oikeaan aikaan ja paikkaan, ja kokemaan käytännössä nuo Siionin virsiseurat. Voisi olla kokemuksena hiukan erilainen, mihin olen tottunut.
Siioninvirsiseurojen ajat ja paikat löytyvät täältä: https://www.h-y.fi/aluetyo
-
Körttiläisyydestä puhutaan avarana herätysliikkeenä. Jaana ja Tapani Rantalan mielestä liikkeen avaruus tarkoittaa elämän syvän moninaisuuden tunnustamista. Jokainen vastaa omasta elämästään.
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/nykyajan-kortit-jaana-ja-tapani-rantala-kunpa-olisi-rohkeutta-olla-uuden-puolella/
-
Nyt potiessani kunnon räähkää olen enimmäkseen ajatustyöläinen . Makoillessani tuli mieleen kaksi nimimerkkiä foorumin menneiltä vuosilta jotka tulivat itselleni läheisiksi ja rakkaiksi.
Nimimerkki JuhoMa kuoli jo liki kymmenen vuotta sitten. Hänestä minulle koitui iloa ja ystävyyttä arjen kristittynä. Perinnetietoa sain vaikkapa juhannusjuuston tekemiseen.
Hänen kirjoituksiaan ei enää löydy, ne lie poistettu pyynnöstä tai nettisovellusta uudistettaessa. Nimimerkin haku tuotti joitakin 'jälkeenjääneiden' keskusteluja hänestä.
Toinen ystävä-nimimerkki on LarsMikael, jolla nimimerkillä ei hänen ajatuksiaan voi lukea. Kuitenkin paljon löytyy vaihtamansa nimimerkin;vaivattu sielu kirjoituksia.
Liekö oma vaivaisuus ja lisääntynyt vajavaisuus elävöittänyt oudon kaipuun noihin aikoihin jolloin heiltä sain kysellä, ja kuulla viisaita neuvojakin.
Toivon jälleennäkemisen riemua Suurissa Juhlissa !
-
LarsMikael on myös jo maalliset vaivat ohittanut.
-
Ja kuinka moni nuori onkaan karistanut Körttifoorumin pölyt jaloistaan sitten alkuaikojen?! Moni, liian moni, mutta ei tarpeeksi moni. Uutta nuoruuttaan elävät vanhukset täällä ovat takertuneet kuin täi tervaan, eivät pääse avarammille vesille, Jumalan viljavainioille. Rämpivät täällä kuin pohjattomalla suolla, yrittävät pyristellä, mutta eivät löydä ulospääsyä Körttifoorumin labyrintistä. Jumala meitä auttakoon! Annetaan Hänen hoitaa asiansa, kuten Paavo sanoo Viimeisissä kiusauksissa.
-
Hyvin kirjoitit :039:
-
Hyvää loppiaista!
En aikonut kirjoittaa...mutta tuli pakko....
Mitä ovat ne avarammat vedet, Jumalan viljavainiot?
Onko jotain ennen iankaikkisuutta Taivaan kodissa jotain muuta koettavissa
jo täällä ajassa?
Moni ystävä on ylittänyt virran, oma vuoro tulossa.
-
Mitä ovat ne avarammat vedet, Jumalan viljavainiot?
Onko jotain ennen iankaikkisuutta Taivaan kodissa jotain muuta koettavissa
jo täällä ajassa?
Hengen hedelmien nauttiminen on uskovalle mahdollista. Moni lankautuu eikä näe luomakunnan runsautta, takertuu menneeseen tai toivoo huomiselta parempaa. Armon vilaukset jäävät kiireessä huomaamatta.
-
Varmasti näin! :109:
Hengen hedelmät on Jumalan teko meissä aivan täysin.
Ja uskon että tämän kokeminen ei välttämättä ole kiinni paikasta, ajasta,
olosuhteista, eikä meidän itsemme puutteellisuudesta, syntisyydestä, ahtaudestakaan...
Armo on avara, kaikille mahdollinen...Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä...
Enkä usko että tämä körttifoorumikaan on este, kahle ja seitti avaraan Jumalan Rauhan
ja Ilon kokemiseen.
Tällä hetkellä muistan ulkoa vain yhden laulun...
Kari Haapalan sanoin: Minne Tie vie sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin,
minne Tie vie sinne mennä tahdon, etsin Mestarin jäljet taas jostakin...
Hän löytää minut, on löytänyt monta kertaa, ja kantaa yhä edelleen.
-
Kokemukseni herännäisyydestä ja körteistä ovat kirkastuneet hiljaisen kansan rauhalliseksi matkanteoksi ystävien joukossa.
Yksilöinä olemme erilaisia mutta yhteisö edustaa vähään tyytyvää, koreilematonta
menoa.
Hurmahenkisyys ei ole körttien juttu, mutta ilo on. Ilokin on sisäistä iloa ei amerikkalaistyylistä yliammuttua hymyilyä.
-
Lainaan vielä itseäni:
"
Nykykörttiläisyydessa ymmärtääkseni pääsääntöisesti ymmärretään sana "armo" = "lupa olla se, mikä olet".
"
Mitä Pena ja muut ovat mieltä, onko tuo väitteeni totta?
kutakuinkin...
-
Kokemukseni herännäisyydestä ja körteistä ovat kirkastuneet hiljaisen kansan rauhalliseksi matkanteoksi ystävien joukossa.
Yksilöinä olemme erilaisia mutta yhteisö edustaa vähään tyytyvää, koreilematonta
menoa.
Hurmahenkisyys ei ole körttien juttu, mutta ilo on. Ilokin on sisäistä iloa ei amerikkalaistyylistä yliammuttua hymyilyä.
se on totta...
-
...ja nimenomaan ystävien kanssa matkantekoa...
-
On ollu sua ikävä, mutta nyt helpottaa.
-
kutakuinkin...
Armo on siinä, mitenkä mennään taivaaseen. Taivaaseen ei mennä - sinne otetaan
-
Armo on siinä, mitenkä mennään taivaaseen. Taivaaseen ei mennä - sinne otetaan
Just.
-
Armo on siinä, mitenkä mennään taivaaseen. Taivaaseen ei mennä - sinne otetaan
Yhteiskunta rakentuu noin. Toivoen ja työtä tehden, rukoillen ja uskoen ainoastaan voi päästä seuraavalle levelille yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Jumalaan uskominen on paralleeli. Päättäjät ottavat osaavan ja nöyrän huomaansa. Eduskuntaan ei mennä, kansa sinne ottaa. Kansa kaikkivaltias.
Vertikaalinen uskonto on kimpassa hallitsijan kanssa. Valtion ja kirkon pyhä allianssi. Se on kornia. Valtio hyötyy kirkosta, vaikka kirkon pitäisi palvella totuutta. Mutta! Niin tekee myös valtiorakenne, joka luo edellytyksen yhteiselämälle, estää anarkian.
Jumala on kuitenkin yläpuolella. Siksi uskonto käy edellä.
Kirkko palvelee totuutta, valtio etsii sitä.
Kirkko on äiti, valtio on isä.
-
Pekkavn on ajatelut asian oikein päin.
Siis minusta.
Armon alla itse olen ja sen mukaan. En ole opettaja tai pappi.