Ihmisiä suviyössä

[santtu-62]

Maallisilla ja hengellisillä kesäjuhlilla, tangomarkkinoilla, tanssilavoilla ja jopa pitkäripaisen liepeillä liikkuu ihmisiä, joita yhdistää pohjimmiltaan samankaltainen kaipuu.

Herättäjäjuhlilla haikaillaan kadonnutta kulta-aikaa

Vaimonsa muutaman vuoden takaisesta kuolemasta toipunut, elävien kirjoihin kovan surutyön ja kahden
surukirjan jälkeen palannut ja uuden onnen löytänyt 54-vuotias on seestynyt siinä määrin, että hän lienee mies paikallaan analysoimaan Suomen suvessa vaappuvien onnensoturien sieluntilaa.
Hän ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kun Kirjapaja kasasi kiitetyn Pieni kirja -sarjansa, Martti Lindqvistiltä tilattiin Pieni kirja ihmisestä:

”Ihmisestä kirjoittaminen ei ole ihan helppo homma, sillä kyseessä on melko monimutkainen otus, jonka omituista käytöstä ei kukaan kallonkutistaja onnistu selittämään tyhjiin tai löytämään lajitoverien toiminnalle selityksiä, jotka sopisivat kaikkiin yksilöihin”.

Siihen nähden hän onnistui kirjassaan hienosti. Lempeän oloisen humanistin väitetään suhtautuvan tapaus ihmiseen ymmärtäväisesti.
Aloitamme kirkollisista kesäjuhlista. Martti Lindqvistille tutuimpia ovat Herättäjäjuhlat, joilla hän käy usein, viimeksi Leppävirralla:

”Herättäjäjuhlilla näen paradoksaalisen kaipuun menneeseen, johonkin kadotettuun alkukotiin - aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Seurapuheissa puhutaan paljon kadonneesta kulta-ajasta, siitä mitä joskus oli. Se on alkuviattomuuden, pohjimmiltaan paratiisin kaipuuta.
Toisaalta näen kaipuun jonkin löytämiseen ja toiveiden täyttymiseen; sen ikävän, jota sanotaan taivaskaipuuksi”, Lindqvist aloittaa analyysinsa.

Suurten ja juhlallisten kaipuun kohteiden vastapainoksi hän kertoo huvittavan anekdootin Leppävirralta:

"Lauantaipäivänä oli mieletön ruokajono siellä, missä tarjoiltiin soppaa. Suikalepaistia sen sijaan sai juurikaan jonottamatta"!

Mies mietti, mistä ihmeestä oikein oli kysymys, kunnes hän sai kuulla, että sopan syöjille oli luvattu Hackmanin tehtaan lusikka kaupan päälle. Siinä ihmisten lusikan kaipuussa oli jotain oraalista...

”Tällaisia me olemme. Näin pienillä asioilla kaipuumme ja ahneutemme saa herätettyä”.

http://www.h-y.fi/hk/hk1999/lindqvist.html

Martti Juhani Lindqvist 22.helmikuuta 1945. –  5.huhtikuuta 2004.

[juhani]

körttiläisten juhlilla ei saada soppaa hengellisesti isolla kauhalla vaan lusikoittain...

[Mörtti-57]

  Kesä ja kärpääset tullu. Hyvää juhannusta!

Mitähän vakavia seuraamuksia tällä on maalimanrauhalle ja luannolle? http://www.youtube.com/watch?v=5VuzWcr0YzE

[Mauno]

Saisinpa minäkin Seinäjoen herättäjäjuhlilla lusikalla, edes pikkuisella...

[santtu-62]

Juhannus, kesän antimet , sauna ja lopuksi, Juhannustanssit.  
On muuten aikamoinen jono, jos katsoo ”tulleet puhelut tytöiltä", kun vertaa helluntain ”mykkä” kouluun.
Eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=5x-HflO_wds

ps. Täytyy vaan olla tarkkana ettei  … no katsotaan miten, äijän käy.  

[Pirska]

Mies mietti, mistä ihmeestä oikein oli kysymys, kunnes hän sai kuulla, että sopan syöjille oli luvattu Hackmanin tehtaan lusikka kaupan päälle.
http://www.h-y.fi/hk/hk1999/lindqvist.html

Martti Juhani Lindqvist 22.helmikuuta 1945. –  5.huhtikuuta 2004.

Neljä kappaletta löytyy meidänkin lusikkalaatikosta näitä Herättäjä-Yhdistyksen logolla varustettuja lusikoita. Ovat muuten todella hyviä lusikoita, pysyvät kirkkaina vuodesta toiseen. Äitini minulle neuvoi, että menkää tuonne syömään niin saatte lusikat omaksi.