Tänään oli ehkä syksyn paras lintuaamu. Ensin suotornille ajellessani metsäautotieltä lähti lentoon kaksi koppeloa. Olen ne kyllä siellä ennenkin nähnyt. Ukkometson tilanne näyttää huolestuttavalta - niitä ei vaan enää tuolla suunnalla näe. Maasto siellä on kuin Lapissa; kuivaa jäkäläkangasta. Voisi hyvin kuvitella männikköön muutaman poron. Tornille päästyäni kaveri huikkasi hyvät huomenet ja osoitti salaperäisen näköisenä yhtä kuivaa keloa. Jess, pikkuhaukkahan siellä. Aivot löi vähän aikaa tyhjää; mikäs tää nyt on ennenkuin alkoi kirkastumaan. Siellä istui harvinaisuus kaakosta; vanha punajalkahaukka koiras. Nuoren linnun olen muistaakseni nähnyt kolmesti, mutta en koskaan vanhaa. Lintu esittäytyi kohta tornille valuville (tai paremminkin kiipeäville) unisille bongareille upeasti ilmassa ja istumakeloa vaihdellen. Tumman grafiitinharmaa pikkuhaukka punaisine jalkoineen on tyylikäs ilmestys.
Joen rantaan on ilmestynyt myös kohtalaisen hyviä lietteitä, joihin oli tullut kahlaajia. Tyllien, kapustarinnan ja suosirrien joukossa oli myös pirteä pikkusirri joka välillä juosta viipotti hirmu vauhdille pitkin lietettä. Se on mukava pieni pallero; vain västäräkin kokoinen. Joitakin tavallisempia petoja näkyi myös, kurkia ja joutsenia ym. Keltavästäräkkiparvia muutti vähän väliä lounaaseen.
Hienoinen sade hiukan haittasi ja kylmyys vaikka olikin täysi talvivarustus päällä. Takki olisi saanut olla vielä lämpimämpi mutta muuten mukava lintupäivä.
