Siionin virsistä löytyvät nämä mielenkiintoiset huomautukset onneen ja onnellisuuteen:
SV 51:4.
Saata minut kulkemaan
aina hengen köyhyydessä,
että saakka kuolemaan
säilyttäisin sydämessä
sinut, rakkain Jeesukseni,
onneni ja autuuteni.
SV 255:5
Parhainkin onni täällä
on täynnä surua.
SV 303:6.
On arjessansa ihmisten
näin onni ahertaa,
kun levätä myös saa.
Niin teemme, Herra, kiittäen.
-Teppo NuorvaMielenkiintoista on, että onnen myönteisiksi luokittelevista teksteistä katsovat sen olevan sisäisiä asioita.
Tai no, Jeesus sisäisenä vai ulkoisena kokemuksena? Ehken tässä yhteydessä enemmän sisäisenä?
Arki taas on selvästi jotain, mitä ihminen kokee, ei jokin ulkoinen määrite.
Tunteet taas ailahtelee...