Tampereen herättäjäjuhlilla juhlaopasta lukiessa, juhlilla kuljeskellessa ja juhliin liittyviä haastatteluja lukiessa saattoi saada sen käsityksen, että herännäisyydessä on vasta vuonna 2018 ryhdytty käsittelemään vuoden 1918 tapahtumia.
Noinhan ei ole.
Otetaanpa esiin, käyttöön ja luettavaksi vaikka Hengellinen Kuukauslehti 8/ 1956. Tuossa lehdessä on Ahti Lampelan yli kolmesivuinen kirjoitus otsikolla Punainen ja valkoinen. Siinä todetaan muun muassa:
- Punainen ja valkoinen eivät enää puhuttele tämän kansan nuorta polvea niin, kuin ne sanat koskettavat v:n 1918 miehiä ja naisia ja kansamme itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ylennyttä polvea...
Lampela muistuttaa Korkeasta Veisusta, jossa on: Minun rakkaani on valkoinen ja punainen...
- Todella: punainen ja valkoinen ovat Herramme Jeesuksen Kristuksen värit, ja niissä voivat yhtyä tämän maan punaiset ja valkoiset, ja loppua veljesvihan kirot. Se tiedetään ystävienkin parissa.
Lampela jatkoi HK:ssa vuonna 1956:
- Kohta vuosikymmen on kulunut siitä, kun seurojen alkaessa ahdistettuun mieleen tuli ikään kuin helpotuksena: Kas, tuossapa ovat Kristuksen värit. Ikkunalaudalla kukki silmieni edessä punainen ja valkoinen verenpisara. Verenpunainen kello näytti ikään kuin suojelevan valkeata sydäntä. Siitä lähtien on punainen ja valkoinen puhutellut sydäntä entisestä poiketen.
Lampelan koko teksti käsittelee kahden jo mainitun värin ( paljolti yhteiskunnallista ) tematiikkaa, historiaa, Kristusta ja Raamattua.
Tuo siis vuonna 1956.
Tampereen herättäjäjuhlat, joissa mainittu asia nostettiin ikään kuin uudeksi asiaksi, järjestettiin siis vuonna 2018.
Että täten.