Kveekarit ja herännäisyys

[llwyd]

City-lehden keskustelupalstalla minua kiehtoi tuo nimimerkki. En kehdannut kysyä, onko nimimerkki LLWYD vai ILWYD. Molemmat nimimerkit voisivat olla iiriä tai kymriä tai gaeliä tai jotain muuta kelttikieltä. Eli mitä on nimimerkin takana?

Ja tähän voi sitten vastata vaikka ketjussa "Keitä te ootta?". Ei kuitenkaan sotketa tähän kveekarikeskusteluun.

Notta sinne pistin vastauksen.

[mies valaan vatsasta]

Jännä juttu ettei meidän koulun uskontokirjamme tunne sanaa "kveekari", eikä käsittele aihetta ollenkaan vaikka sen tärkein sisältö on erillaiset kristilliset liikkeet Suomessa.

Mistä tulikin mieleeni: Miten paljon näitä Liberaalikveekkareja on Suomessa. Se tuli tuossa edellä jo selväksi että konservatiivejä on selvästikkin aika vähän, mutta kuinka suuri on liberaalien kannatus ja mitkä ovat sen ydin alueet?

Nii, ja onhan tämä ollut hieno  keskustelu. Olen ainakin itse oppinut valtavasti kveekareista, ainakin siihen nähden etten aikaisemmin edes ollut kuullut koko liikkeestä. llwydin ehdotus samanlaisesta ketjusta jossa olisi mukana ateisti kuulosti minusta hyvältä. Tai miksei vaikka jonkun toisen suomalaisen herätysliikkeen jäsen?

[Salis]

llwydin ehdotus samanlaisesta ketjusta jossa olisi mukana ateisti kuulosti minusta hyvältä. Tai miksei vaikka jonkun toisen suomalaisen herätysliikkeen jäsen?

Olen kovin pessimistinen ateistien panoksesta tällaiseen keskusteluun. Sitä on jo yritytetty City-lehden keskustelupalstalla.

[Johannes]

llwydin ehdotus samanlaisesta ketjusta jossa olisi mukana ateisti kuulosti minusta hyvältä. Tai miksei vaikka jonkun toisen suomalaisen herätysliikkeen jäsen?

Olen kovin pessimistinen ateistien panoksesta tällaiseen keskusteluun. Sitä on jo yritytetty City-lehden keskustelupalstalla.

Niin olen minäkin. Ja sitten semmoinen, että jos tänne tulee paljon ulkopuolisia keskustelu-aiheita, niin niille mieluummin oma palsta, ettei mene puurot ja vellit sekaisin. Siis silloin, kun asioita käsitellään ei-herännäisyyden näkökulmasta. Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, mutta foorumin pointtihan on herännäisyys ja siksi mieluummin oma alue, jos foorumille otetaan useinkin ulkopuolisia keskustelijoita. Sinällään kannatan vieraiden tuomista mukaan.

[de profundis]

llwydin kommenttiin, ja vähän muuhunkin:
nämä tapetilla olevat eettiset kysymykset ovat paitsi opillisia, myös perin juurin käytännöllisiä. Siis siinä mielessä, että ihmisethän niiden kanssa elävät. Uskonnollisissa(kin) yhteisöissä ja yhteyksissä voidaan keskustella eettisistä kysymyksistä ja niiden kanssa elävistä ihmisistä ikään kuin ne olisivat kuriositeetteja, joiden tiimoilta voidaan painiskella ja käydä oikein-väärin -keskustelua. Kyseessähän ovat kuitenkin oikeat ihmiset ja heidän oikeat elämänsä. Homoseksuaalin tai avioliitosta eronneen ihmisen on mahdotonta suhtautua tuomitsevaan tai yhteisöstä sulkevaan mielipiteeseen vain yksittäisenä, tapetilla olevana eettisenä kysymyksenä.

Ikimuistoisimpiin itse kohtaamiini kommentteihin kuuluu konservatiivista äärilaitaa edustavan (entisen?) hyvän ystäväni toteamus siitä, kuinkä he miehensä kanssa "eivät usko, että joudun helvettiin". Jotenkin siinä tuli ikävä niitä aikoja, jolloin ystävyydessä ei vielä ollut sitä ulottuvuutta, jossa pohdittiin pokerinaamalla toisen joutumista kadotukseen. Olisi varmaan pitänyt tokaista, että en minäkään usko heidän joutuvan ikuiseen tuleen, vaikka toisten tuomitsemisen ja tuomarin osaan asettumisen uskonkin olevan syntiä.

Kolkolta myös kalskahtavat nämä "love the sinner but hate the sin" -kommentit. Käytännön elämään käännettynähän se on suunnilleen: "Rakastamme sinua lähimmäisenämme, mutta perheesi, syvä ja vilpitön rakkautesi puolisoosi sekä oikeastaan se, kuka olet, on meille kauhistus". Yritä siinä sitten olla itkemättä. En aina onnistu, voin vakuuttaa.

[llwyd]

Kolkolta myös kalskahtavat nämä "love the sinner but hate the sin" -kommentit. Käytännön elämään käännettynähän se on suunnilleen: "Rakastamme sinua lähimmäisenämme, mutta perheesi, syvä ja vilpitön rakkautesi puolisoosi sekä oikeastaan se, kuka olet, on meille kauhistus". Yritä siinä sitten olla itkemättä. En aina onnistu, voin vakuuttaa.

On todella groteskia kun näin ajattelevat ihmiset pitävät itseään hyvinä kristittyinä. Miten kauaksi sitä voikaan ajautua kristinuskon armon ja rakkauden ytimestä? Pitäisi tietysti olla konservatiivien suhteen ymmärtäväinen ja kärsivällinen, mutta kun näkee sen valtaisan kärsimyksen minkä he sokeudellaan viattomille ihmisille aiheuttavat niin ei se aivan helppoa ole. Ja viralliselta kirkoltamme tulee sitten vähintään epäsuoraa taustatukea. Karu on tämä aggression ja tuomitsemisen prosessi, ja varmasti sitä tullaan jossakin vaiheessa katumaan ja pyytämään anteeksi, mutta silloin on jo monen ihmisen kohdalla liian myöhäistä.

[eeva-kaisa]

Kuten arvata saattaa, luen hyvin mielelläni tällaista tekstiä... Tosin en aivan ymmärtänyt, eeva-kaisa, tarkempaa selitystäsi aiheesta nimim. salikselle. Me konservatiivikveekarit uskomme lujasti. että Jumala ja Henki käyttävät ihmisiä välikappaleinaan jakamaan viestiä muille. "Itsensä korottaminen tai henkinen mestarointi" on toki väärin. Mutta yhtä hyvin kuin uskomme Jumalan käyttävän jotain ihmistä välikappaleenaan tuodakseen lohdutuksen sanoman, voi hän käyttää ihmistä välikappaleena opettamaan ja kutsumaan parannukseen muita. Tämän ei nähdäkseni tarvitse tarkoittaa, että kyseinen opettava/parannukseen kutsuva henkilö ikään kuin välttämästi näin tehdessään "mestaroisi henkisesti". Kyse on hänen omasta asenteestan viestin välikappaleena, onko se oikea vai väärä, huomataan kyllä.

Kyllä tämä kuulostaa hyvin samalta kuin itse ajattelen. Meillä on varmasti paljon käsitteellisiä eroja, ja se voi synnyttää väärinymmärrystä, mutta samanhenkiseltä kuulostaa.

Körttiläisyydessä ei kielletä, etteikö ihminen voisi olla toisen (tai joukkojenkaan) hengellinen opettaja tai lohduttaja ja siten Jumalan välikappale. Sen korostamista tai ääneen sanomista vain varotaan, koska jos ihminen alkaisi itse uskoa olevansa erityinen Jumalan välikappale, hän voisi tulla hengellisesti ylpeäksi. Mikään ei silti estä kokemasta toista ihmistä itselleen näin, neuvonantajaksi ja opettajaksi. Toisaalta meillä on aika vahvana se Jeesuksen perinne, ettei ketään saisi kutsua opettajaksi tai mestariksi, koska on vain yksi Mestari. Tältä(kin) pohjalta nousee körttiläinen hengellisen tasa-arvon ajatus. Elämänkokemusta ja viisautta toki kunnioitetaan.

[Jani Kurki]

Shakersit tunnetaan myös keinutuolista. Severi Parko kirjoittaa kirjassaan Makeisrasia (teksti vuodelta 1983):
Siveys, puhtaus ja koruttomuus olivat shakerismin uskonnollisia ihanteita, samoin kuin esinen selkeä rakenne ja tunnollinen käsityö. Tuollaiset ominaisuudet tulevat lähelle funktionalismin estetiikkaa. Sen vuoksi meidän vuosisatamme huonekalusuunnittelijat ovat jumaloineet viime vuosisadan lahkolaisia.
Suomessa sitä sanotaan Joensuun keinutuoliksi.
Körttiläisille lienee tutumpi nakkilalainen.

Kiiitos kaunis tästä tiedonjyväsestä. Olen toki ollut tietoinen siitä, kuinka shakerit ovat vaikuttaneet funktionalismiin ja sitä kautta huonekaluteollisuuteen, mutten tätä ennen tiennyt, että oman olohuoneeni "nakkilalaisellakin" (saati sitten, että kyseessä on juuri körttien suosima termi) on linkki shakerismiin.

Mitä tulee sitten Hra Parkon kommenttiin, "meidän vuosisatamme huonekalusuunnittelijat ovat jumaloineet viime vuosisadan lahkolaisia", enpä oikein siitä jumaloinnista tiedä. He jumaloivat näiden tekemiä huonekalujen esteettistä tyyliä - ja näin tekemällä antoivat alkusysäyksen kehitykselle, josta oli tuleva yksi ironisimmista esimerkeistä siitä, mitä sekularistinen markkinatalous voi tehdä.

Nimittäin shakerit pyrkivät tosiaan yksinkertaisuuteen koko elämässään, koskien siis myös sisustusta - kuten kveekaritkin, vaikka mitään suoraa vaikutusta heihin ei tässä voi nähdä - ja tekivät siis yksinkertaisesti muotoiltuja huonekaluja. Funktionalismin edustajat kiinnostuivat näistä huonekaluista, ja ne vaikuttivat heidän tyyliinsä. He myös tekivät shakerit maailmalle tunnetummiksi, kuin he ehkä koskaan olivat olleet (esim. Suomessa shakerit ovat tutumpia Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoille, kuin teologisen tiedekunnan). Samalla kuin shakerien jo harvat rivit vähenivät vähenemistään koko 1900-luvun, kiinnostus heidän huonekaluihinsa ja niiden tyyliin lisääntyi. Yhtenä viimeisemmistä seuraamuksista on ollut maailmalaajuisen "Shaker Shop", yläluokalle suunnatun huonekaluketjun perustaminen ja leviäminen. Kaupoissa myydään shaker-tyylisiä pelistettyjä, puisia huonekaluja ainoastaan sikarikkaille sopivaan hintaan. Aika kauas on tultu hengellisestä ihanteesta koskien yksinkertaisuutta ja käytettävyyttä huonekaluissa(kin)... Kauppojen pitäjät, tai ainakin asiakkaat, lienevät paljolti tietämättömiä ostaminesa huonekalujen "hengellisestä" alkuperästä, tai jos siitä jotain kuulisivat, tuskin jaksaisivat korvaansa lotkauttaa.

[Jani Kurki]

Kyllä tämä kuulostaa hyvin samalta kuin itse ajattelen. Meillä on varmasti paljon käsitteellisiä eroja, ja se voi synnyttää väärinymmärrystä, mutta samanhenkiseltä kuulostaa.

Körttiläisyydessä ei kielletä, etteikö ihminen voisi olla toisen (tai joukkojenkaan) hengellinen opettaja tai lohduttaja ja siten Jumalan välikappale. Sen korostamista tai ääneen sanomista vain varotaan, koska jos ihminen alkaisi itse uskoa olevansa erityinen Jumalan välikappale, hän voisi tulla hengellisesti ylpeäksi. Mikään ei silti estä kokemasta toista ihmistä itselleen näin, neuvonantajaksi ja opettajaksi. Toisaalta meillä on aika vahvana se Jeesuksen perinne, ettei ketään saisi kutsua opettajaksi tai mestariksi, koska on vain yksi Mestari. Tältä(kin) pohjalta nousee körttiläinen hengellisen tasa-arvon ajatus. Elämänkokemusta ja viisautta toki kunnioitetaan.

Ettei tulisi väärinymmärryksiä, kveekarien historiallisessa perinteessä, ja nykyään juuri etenkin konservatiivikveekarien piirissä varotaan hengellistä ylpeyttä yli kaiken, ja varotaan tuudittautumista pitämään itseään Jumalan äänitorvena. Kukaan ei usko olevansa tällainen automaattinen Jumalan sanan välikappale. Fokus on nöyryydessä, ja siinä, että Jos Jumala katsoo hyväksi jakaa sanaansa jonkun ihmisen kautta - ehkä myös useimmaminkin kuin toisten, vrt. ns. "recorded ministers" - itse ihmiseen ei keskitytä, vaan tuohon viestiin. Ja voi kuinka samaan aikaan nöyriä, mutta voimakkaita saarnaajia olenkaan etenkin Amerikan konservatiivikveekarien keskuudessa tavannut. Siitä on oma yltäkylläisyys tai hengellinen ylpeys ollut kaukana, mutta sanat ovat koskettaneet sisintä.

Historiasta haluaisin myös mainita, että itse asiassa yksi kveekarien kollektiivinen "harhautuma" oli 1700- ja 1800-luvun alussa vaikuttanut ns. "kvietismin aika", jolloin juuri johtuen siitä pelosta, että puhuisi Jumalan nimissä omiaan, monet kokoukset tulivat täysin hiljaisiksi. Tässä mentiin nähdäkseni taas totaalisesti toiseen äärilaitaan verrattuna "hengelliseen ylpeyteen", ja kveekarit syyllistyivät "kynttilän piilottamiseen vakan alle". Mutta tässä kvietismissä on siis juuri konservatiivikveekarienkin tausta.

Balanssi on nähdäkseni tärkeä. Vaikka pidänkin totaalisen "kvietismin" aikaa virheenä (joskaan en niin pahana, kuin syyllistymistä julistamaan Jumalan nimissä omiaan, tullen ylpeäksi ja ruveten pitämään iteseään Jumalan äänitorvena), silti 1700-luvun lopun vaikuttavan kveekarisaarnajan Job Scottin esimerkissä on jotain hyvin puhuttelevaa: Hän nousi kokouksen hiljaisuudessa puhumaan, ja ehti sanoa yhden lauseen, ennen kuin toisen puolivälissä istui takaisin vain ollakseen hiljaa koko loppu kokouksen ajan. Hän oli tuntenut puhuvansa omasta inhimillisestä voimastaan, ei Jumalan voimasta, käsin, ja siksi sulki suunsa.

Mitä tulee kysymykseen jonkun ihmisen nimittämisestä "opettajaksi" tai "mestariksi" - eikä tämä ole mikään körtit vs. kveekarit kilpailu  :wink: - kveekarit ovat olleet ja ovat nähdäkseni vielä körttejä pittäytyvämpiä. Kuten sanoin, meillä on seurakunnan vanhimpia ja "recorded ministereitä". Kuitenkaan tällaisia nimityksiä ei seurakunnan normaalissa elämässä käytetä, lähinnä virallisissa papereissa. Eli kyllä ihanne yhteisestä pappeudesta ylipappi Kristuksen alla toteutuu nähdäkseni aika hyvin. Ja Raamattua me konservatiivikveekarit varomme edelleen kutsumasta Jumalan Sanaksi, vaikka pidämme sitä Jumalan sanoina, inspiroituna kirjana. Näin siksi, että Raamattu itse kutsuu Kristusta Jumalan Sanaksi(!). Olisi Kristuksen halveeraamista viedä Häneltä tämäarvonimi, ja käyttää sitä johonkin toiseen tarkoitukseen.

Körttiseuroissa on kyllä taas yleensä pastoreita, ja körtit kuuluvat ev. lut kirkkoon, jossa vielä kirkkoherroja, rovasteja, piispoja jne. hengellisiä "mestareita"...

ystävyydessä, Jani

[Jani Kurki]

Miten paljon näitä Liberaalikveekkareja on Suomessa. Se tuli tuossa edellä jo selväksi että konservatiivejä on selvästikkin aika vähän, mutta kuinka suuri on liberaalien kannatus ja mitkä ovat sen ydin alueet?

Ehkä kymmenen - kaksikymmentä aktiivia, mutta enemmän sympatiseeraajia.

[Jani Kurki]

Viitateen eräisiin yllä esitettyihin kommentteihin, en haluaisi - enkä aio - aloittaa tämän topiikin alla keskustelua homoseksuaalisuudesta ja kristinuskosta.

Muutama pointti on kuitenkin pakko tehdä:

Jos puhutaan "Kristinuskon uskollisuudesta ydinsanomalleen", tuo ydinsanoma on ensin määriteltävä. Se on maailman eri kristityille kuitenkin aina hieman erilainen, vaikka samanalaista termistöä käytetäänkin. Ja maailman kristikunnan vinkkelistä liberaalia humanismia ja yhtä tulkintaa Lutherin opetuksesta yhdistelevä skandinaavinen/suomalainen versio "kristinuskon" ydinsanomasta ei ole muuta kuin "lahkolaisuutta".

Juuri tästä asiasta olisi paljon hedelmällisempää käydä keskustelua juuri tämän topiikin alla. Näin siis, jos halutaan oikeasti tutustua muihin uskonnollisiin traditioihin, puolin ja toisin, ja ymmärtää niitä.

Minä esim. en ymmärrä, miten joku palstalle kirjoittanut puhui puolisostaan ja perheestään, vaikka sanoi olevansa homoseksuaali. Voisiko joku valaista minulle asiaa, jotta sen ymmärtäisin?

Ja kun aiemmin kehotin välttämään toisien uskontojen tuomitsemisen pelkästään sen perusteella, että mitä mieltä ne ovat tapetilla olevista eettisistä kuvioista, toivoin yksinkertaisesti keskittymään muihinkin, niille itsellekin tärkeämpiin puoliin niissä. Tätä ei nähdäkseni estä se, että joku konservatiivinen kristitty on sanonut pahasti henkilön seksuaaliseta sunntautumisesta.

P.S. Pakko sanoa, mutta minusta on ikävää lukea, että joku käyttää temiä "groteski" viitaten kollektiivisesti kaikkiin kristittyihin, jotka eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan koskien kysymystä homoseksuaalisuudesta. On monia itseään kristittyinä pitäviä - ei mitenkään automaattisesti hyvinä sellaisina - ihmisiä, jotka ovat uskossaan nöyriä sekä vilpittömiä.

[llwyd]

Minä esim. en ymmärrä, miten joku palstalle kirjoittanut puhui puolisostaan ja perheestään, vaikka sanoi olevansa homoseksuaali. Voisiko joku valaista minulle asiaa, jotta sen ymmärtäisin?

Niin, näillä ihmeellisillä homoseksuaaleilla on usein rakastavia puolisoita ja perheitä. Aivan kuten kaikilla ihmisillä. Groteskia on tuomita etukäteen ihminen pelkän mentaalisen olemuksensa takia - ei edes tekoja tarvitse tehdä, kun ollaan jo anteeksiantamassa heidän olemassalonsa. En näe että tälläinen puolustuskyvyttömien vähemmistöjen mielipide-vaino olisi osa kristinuskon ydinsanomaa. Meidän tulee kunnioittaa ihmisiä, mutta ei välttämättä kaikkia heidän mielipiteitään, etenkin silloin kun ne mielipiteet eivät ole ihmisiä kunnioittavia. Mitään tästä kritiikistä en tietenkään suunnannut konservatiivi-kveekarismia vastaan - en tiedä onko suuntauksella edes "virallista" käsitystä näistä asioista, enkä ole kuullut kenenkään konservatiivi-kveekarin esittävän myöskään asiasta yksityisiä mielipiteitään.

Edit: tosiaan tämä kysymys on aika off-topiccia, ja voisi siirtää tuonne yleisen puolelle jossa on ao. ketju. Sinänsä minusta on kiintoisaa tietää konservatiivi-kveekarismin suhtautumisesta eri sosiaalisiin kysymyksiin - ja jopa välillä ilmaista eriävä käsitys, jos sellainen sattuu olemaan. Tuppaan olemaan näissä eräissä kysymyksissä epäkörttiläisen jyrkkä, tai en sitten tiedä onko se jyrkkyys nyt sitten kokonaan epäkörttiläistäkään.

[Pena]

Takerrunpa sanaan groteski. Kristinuskon ydin, sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta, on mielestäni groteski jos mikä: karua puutavaraa, rautanauloja, verta, kovapintaisia miehitysarmeijan sotilaita, kipua, janoa, pilkkaa, kuolemaa... Eipä tuossa ole hienostuneita vivahteita.
Onneksi se työ on täytetty!

[Jani Kurki]

Niin, näillä ihmeellisillä homoseksuaaleilla on usein rakastavia puolisoita ja perheitä.

Homoseksuaalilla toki voi olla perhe (äiti, isä, sikot jne.), mutta puoliso? Tarkoitatko kenties, että homoseksuaali on mennyt naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa (mulla tavalla naimisiinmenohan ei ole edes mahdollistakaan), mutta on silti homoseksuaali?

P.S. Ja niin, eivät ne homoseksuaalit ole niin "ihmeellisiä" monillekaan meistä konservatiivisista kristityistä, kuten "vastapuolen" "propaganda" yrittää todistella. Minäkin olen kävellyt pitkän tien, tavannut monenlaisia ihmisiä, ollut - ja olen - monien kanssa ystävä jne.

[llwyd]

Niin, näillä ihmeellisillä homoseksuaaleilla on usein rakastavia puolisoita ja perheitä.

Homoseksuaalilla toki voi olla perhe (äiti, isä, sikot jne.), mutta puoliso? Tarkoitatko kenties, että homoseksuaali on mennyt naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa (mulla tavalla naimisiinmenohan ei ole edes mahdollistakaan), mutta on silti homoseksuaali?

Puoliso nyt kai voi olla samaakin sukupuolta?