Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XII

[Riitta-mummi]

Luin Viikilän kirjaa Akvarellejä Engelin kaupungista kolmisen viikkoa nautiskellen kirjan hienostuneesta tyylittelystä sopivin annoksin.

Tätä kirjaa ei parane hotkaista kuin viihderomaania, eikä se sitä olekaan.

Viikilä piirtää erikoisella tavoin Engelin persoonaa päiväkirjamerkintöjen kautta. Niihin sisältyy perhekuvioiden pohdintaa ja joitakin unia, joista erikoisin on suuren valaskalan mätkähtäminen Suurtorille johon se räjäytetään.
En ole vielä tajunnut mihin Viikilä tällä viittaa. Ehkä se aikanaan selvenee.

Kielen tuottama nautinto on suuri. Kuinka joku osaakin muodostaa sanoista sellaista
kieltä jota ei juuri kuule missään muualla. Se luo Engelistä mystisen hahmon jolla oli suuri visio Helsingistä.

Uskoisin Viikilän tällä olevan seuraavan Finlandia-palkinnon saaja, ehdokas ainakin.

[Leena]

Löysin ilmaiskorista Brunetti-tarinan, pidin telkkasarjasta, eritoten kun nämä venetsialaiset puhuivat saksaa      . Kirja on joko kehnosti käännetty tai niin, kehnosti käännetty. Guido Brunetti on hauska hahmo mutta kielen kömpelyys ja töksähtelevyys tökkii niin kiusaavasti, että saattaa jäädä kesken. Donna Leonin kirjat ovat käsittääkseni ihan hauskaa ja onnistunutta kerrontaa ja juuri Venetsian maiseman kulttuurin elintapojen taustaan istutettuina hyvin pidettyjä. Sääli tätä.

[Leena]

Sukuperintönä kulkee Ilias ja Odysseia. Aloitin Iliasta, se on ollut vain kirjahyllyn koristeena ihan turhan pitkään, se siirtyy kohta minulta sisarentyttärelle. Tykkään. Otto Mannisen suomennos.

[Leena]

Sukuperintönä kulkee Ilias ja Odysseia. Aloitin Iliasta, se on ollut vain kirjahyllyn koristeena ihan turhan pitkään, se siirtyy kohta minulta sisarentyttärelle. Tykkään. Otto Mannisen suomennos.

Eipä ihan siirry, hurja vie ellei kukaan muista. Tää pitää oikeastasn lausua ääneen, mutta tempo ja kuvat ja muutamat ilmaukset ovat jotain tavatonta.

[Pena]

Jostakin on jäänyt mieleeni Odysseian ilmaus: Nausikaa helo-olka. Se ei taida olla Mannisen suomennosta. Antiikin runomittojen seuraaminen luontevalla suomella on hankalaa.

[mt]

Eipä ihan siirry, hurja vie ellei kukaan muista. Tää pitää oikeastasn lausua ääneen, mutta tempo ja kuvat ja muutamat ilmaukset ovat jotain tavatonta.

Olin 70-luvun alkupuolella opettajana keskikoulussa, kun tv:stä tuli Odysseus-sarja. Edellisenä iltana oli ollut vuorossa jakso, jossa kykloopin silmä puhkaistaan. Lähes kaikki oppilaat katsoivat sen. Otin viidennen luokan äidinkielen tunnille mukaan Saarikosken tuoreen suomennoksen ja panin yhden karskinpuoleisen kaverin lukemaan saman kohdan ääneen. Meinasi jäädä lukematta, sen verran kovaa tekstiä Saarikoski oli kirjoittanut. Kysyin, kumpi on tehokkaampi kuvaus, elokuva vai teksti. Teksti voitti yksimielisesti.

Mt

[Leena]

Jostakin on jäänyt mieleeni Odysseian ilmaus: Nausikaa helo-olka. Se ei taida olla Mannisen suomennosta. Antiikin runomittojen seuraaminen luontevalla suomella on hankalaa.

Here helo-olka on kohdattu vasta toistaiseksi. Eli jumalatar Hera ja tuo lisäkoriste kaiketi kuvastaa olkapäittensä kauneutta mitä se sitten on juuri Homeroksella ollut. Juuri tietyt adjektivoinnit ovat tässä kirjallisesti niin kiinnostavia, on jos mitä jalkanopsaa joka kuvaa saman kuin nopsajalka mutta soinnillisesti kääntyy noin päin ja mitallisesti ei toisin toimisi. On kyllä täytynyt hullaantua Homerokseen kuten kielellä leikittelyyn kääntäjän ja yllätyin kuinka pidin nimen omaan näistä. Täällä on ihan valtavia kielikuvia.

Meillä oli kuvakirja jossa kerrottiin tämä tarina, tai siis minulla ja siskolla, perinteiset kreikkalaiset profiilikuvat ja sirltä jäi ainut runomitallinen pätkä lapsen mieleen:  Tullos Odysseus oiva sa kunnia kuulu ahkaijein laivoin laskeos kuulemahan sulolauleloamme, kun hän tahtoi kuulla seireenien laulua ja sidotutti itsensä siihen mastoon.

[juhani]

Mökillä tartun Tuomas Kempiläiseen. Kirjanmerkki on nyt luvun 'Ajalliset vaikeudet on kestettävä iankaikkisen elämän toivossa' kohdalla. Kristuksen seuraamisen ihanne asetetaan ehdottoman korkealle, mutta vaatimus esitetään hyvää tekevän lempeästi.

Körttiläisillä on Kempiläisensä.

[Pena]

Sinun täytyy vielä maan päällä kestää monta koettelemusta ollaksesi harjoitettu. Silloin tällöin saat kokea lohdutusta, mutta runsasta täydellisyyttä ei anneta. Rohkaise siis itsesi ja ole väkevä sekä töissäsi että kärsimisessäsi sitä, mikä on luonnollesi vastahakoista. Näin Tuomas kirjoittaa luvussa 'Iankaikkisen elämän ikävöiminen ja luvatun palkan ihanuus'.

[donpate]

Luettu Pentti Kirstilän Hanhivaara ja saalistajat. Ei tällaista hömppää kannattaisi ottaa edes loma lukemiseksi. Ei muuta kuin kohti uusia vastoinkäymisiä, otetaan haaste Reijo Mäeltä dekkarista Nuoruustango. Olen näitä Vareksia lukenut aina väliin, vaikka niitä tulee tv:stä kun. Mielummin luen kuin katson.

[maisakai]

Löysin ilmaiskorista Brunetti-tarinan, pidin telkkasarjasta, eritoten kun nämä venetsialaiset puhuivat saksaa      . Kirja on joko kehnosti käännetty tai niin, kehnosti käännetty. Guido Brunetti on hauska hahmo mutta kielen kömpelyys ja töksähtelevyys tökkii niin kiusaavasti, että saattaa jäädä kesken. Donna Leonin kirjat ovat käsittääkseni ihan hauskaa ja onnistunutta kerrontaa ja juuri Venetsian maiseman kulttuurin elintapojen taustaan istutettuina hyvin pidettyjä. Sääli tätä.

Muistan saman tunteen jostakin Donna Leonista: käännös tökki. Muistaakseni oli vielä tunnetun ja tunnustetun kääntäjän aikaansaannos, ja mietinkin, oliko kiireessä kyhätty pakkokäännös vai mistä johtui. Joskus on joku kirja jäänyt keskenkin surkean käännöksen takia. Brunettteja en ole koskaan lukenut alkukielellä englanniksi. Ehkä kannattaisi kokeilla, tulisikohan erilainen tunnelma. Saksaa en soisi Brunettin suoltavan. 

[Pena]

Muistan kaikenlaista omituista ja tarpeetonta. Yksi sellainen lause on parodia huonosta kääntämisestä: 'Serkkusein Arbuthnot, lienetkö toipilas?'

[Leena]

Muistan saman tunteen jostakin Donna Leonista: käännös tökki. Muistaakseni oli vielä tunnetun ja tunnustetun kääntäjän aikaansaannos, ja mietinkin, oliko kiireessä kyhätty pakkokäännös vai mistä johtui. Joskus on joku kirja jäänyt keskenkin surkean käännöksen takia. Brunettteja en ole koskaan lukenut alkukielellä englanniksi. Ehkä kannattaisi kokeilla, tulisikohan erilainen tunnelma. Saksaa en soisi Brunettin suoltavan. 

Se oli hyvin huvittavaa keskellä kaupunkia jossa puhutaan oikeastaan vain italiaa.
Harmitti käännös, olisiko veikkaus deadlinehommasta oikea.

Freudin Psykoanalyysin perusteet oli niin mahdoton että kun vaikersin analyytikolle hän sanoi ettei siitä saakaan selvää, pitää lukea alkukielisenä. Kuvittelin että vika on täällä päässä ja teksti ihan okei, mutta ei se ole.

Kyllä hyvä kääntäjä tekee arvotyötä, jäisi moni kirja joko lukematta tai kielitaito kehittyisi huimasti.  mukavaa että kääntäjiä on!

[myyrä]

Tilasin Pekka Jalkasen "Kalpeat sotilaat - lääkkeet ja huumeet sodassa". Melko uusi kirja (2011) vaietusta aiheesta. Saan sen varmaan huomenna postista. Olen lukenut siitä arvosteluja ja ne on olleet positiivisia. Minua kiinnostaa tosipohjaiset sotakirjat jostain syystä. Vaikka isä ja kaikki sukulaismiehet ja kummisetäni (jatkosodassa kapteeni) oli sodissa, niin kukaan hengissä selvinnyt ei puhunut niistä halaistua sanaa. Toinen eno jotain. Tosin tämä kirja kertoo kai lähinnä sotainvalideista ja varsinkin kahdesta heistä.

Moni tietää sellaisen aineen kuin Pervitin. Se oli metamfetamiinia, joka on yksi kaikkein koukuttavimmista huumeista. Tuhoaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.

[mt]

Muistan kaikenlaista omituista ja tarpeetonta. Yksi sellainen lause on parodia huonosta kääntämisestä: 'Serkkusein Arbuthnot, lienetkö toipilas?'

Taisi olla Kersti Bergrothin pakina, jossa hän kuvaa mm. sitä, miten suomentajien lapset suomennosten kielestä päätellen puhuvat.

En tosin löydä kyseistä kirjoitusta hyllystäni, mutta on se siellä joskus ollut.

Mt