Voi murheita maailman häilyväisen,
voi kasvoja sodan ja pelon!
Voi voittoja nälän ja sairauden,
voi haurasta hahmoa elon!
Syvyydestä nyt Herraani huudan!
Voi luontoa ihmisen turmelemaa,
voi tehtävää hoitamatonta.
Jo nääntyvät metsät, jo vaikeroi maa,
on jälkemme korjaamatonta.
Syvyydestä nyt Herraani huudan!
Voi valtaa ja mahtia pimeyden;
se vastaani käy kaikkialta.
Myös minussa voitolla voima on sen,
en pääse sen painojen alta.
Syvyydestä nyt Herraani huudan!
Voi ristien saattoa kauhistavaa,
sen mitta on myös minun syyni,
vaan vaiti on taivas ja mykkä on maa,
en lohtua saa hätäilyyni.
Syvyydestä nyt Herraani huudan!
Jo vaimenee huutoni huulilleni,
käy luokseni, odotan tässä.
Näin, Herrani, lupasit sanassasi:
Jäät vierelle myös pimeässä.
Syvyydestä nyt Herraani huudan!
Jouko Ikola, SV 305