Kiitollisena Liisan avulla välttämästään vankeustuomiosta ja ennenkaikkea siitä armosta ja rakkaudesta, josta on saanut jälleen voimaa tässäkin seurapenkissä, aloittaa arkana kiitosvirren (SV 228)
1. Kiitosta veisaan, Herra,
sinulle, laupias,
kun syntiselle annat
runsaasti lahjojas:
taas armon päivä on,
ja rauhassasi jatkaa
saan elämäni matkaa
ja olla murheeton.
2. Kun ihmiseksi synnyin
luomaasi maailmaan,
sain tulla kastetuksi,
kanssasi kuolemaan.
Sain armon autuaan:
vähäistä lasta kannoit
elämän uuden annoit.
Nyt omas olla saan.
3. Kun eksyin, lankesinkin,
minua armahdit,
ja, Jeesus, verelläsi
vaatteeni valkaisit.
Pyhästi lupasin
omasi aina olla.
Et Iyönyt tuomiolla
kun jälleen horjahdin.
4. Kun vanha ihmiseni
minua kahlitsee,
vain armosi sen voittaa
ja ristiinnaulitsee.
Opeta kieltämään
näin kaikki itseltäni
ja tuomaan elämäni
käteesi väkevään.
5. Myös siitä tulee kiittää
sinua, armias,
kun syntiselle riittää
alati armoas.
Herrani laupias,
on haavoissasi yhä
näin syntinenkin pyhä
ja väärä vanhurskas.
And. Odel (Odhelius)