"Olen tätä hyvin paljon ajatellut, ja viime aikoina vieläkin enemmän. Ettei enää ajattele omiaan, vaan Jumalan kärsimyksiä maailmassa, silloin valvoo Kristuksen kanssa Getsemanessa.... Minä ajattelen, tämä on "metanoia" ja näin tullaan ihmiseksi ja näin tullaan kristityksi" .
Tämä tuli terveisinä Aawekörtiltä.
Itse ajattelen, jos Jumala on läsnä jokaisessa kärsivässä ihmisessä, hän on niissä joita kohtaan mutta myös minussa silloin, kun minua syytetään väärin, kun muistan mitä oli kun maalattiin suurella telalla sinä et "Koskaan tehnyt "Mitään hyvää". Jollakin tavalla siinä jo on varjeltu kun vaiti kuunnellessaan tietää, ettei tuo ole totta, kun muistaa ne kortit joita toisinajatelleet lähettivät "Minä pidin sinusta" " olisin halunnut työskennellä kanssasi ". " Opetit minulle kuinka ihminen kohdataan lämpimästi".
ja silloin suuresti lohduttaa, on yksi joka tietää miten pahalta sellainen tuntuu sydämessä. Sen lohdutuksen saa ottaa vastaan, sen jälkeen ei ole yksin vaikka koko maailma kivittäisi, sen jälkeen näkee myös toiset kivitetyt.
Ihmeellisintä on ajatella, joku on ymmärtämässä minua, ei siis ruoskan kanssa vaatimassa yhä suurempiin saavutuksiin ja sekin on metanoia, kääntyminen kohti lohduttajaasi.
On joku joka on kärsivällinen, lempeä, joka ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.