Iltahartautena tänään kerron tarinan;
Kerran kysyin eräältä naiselta, voisiko hän antaa anteeksi miniälleen.
Hän ehdotti, että voisi, jos kirjallisesti pyytäisi anteeksi.
Eräs toinen nainen sanoi antavansa anteksi, mutta ei luvannut koskaan unohtaa rikettä, vaikka anteeksi pyytäisikin.
Luuleeko ihmiset, että anteeksianto edellyttää, että pyydetään ensin anteeksi. ja sitten annetaan anteeksi.
Uudessa Testamentissa ehdotetaan anteeksiantoa moneen kertaan, mutta en ole nähnyt. että näissä kohdin anteeksipyyntö olisi ehto anteeksiantamiseen.
Pitäisikö antaa anteeksi ilman anteeksipyyntöä? Miten luulette?
Olisiko helppo antaa anteeksi tänään hankalalle kaverille, joka ei ymmärrä pyytää anteeksi ennenkuin kolmenkymmenen vuoden kuluttua , jolloin ikävä ja raskas elämä on laittanut merkit kasvoihin ja
muuallekin.
Kun olemme antaneet anteeksi, niin vapaudumme monesta turhasta sisäisestä taakasta.
Kaikista taakoista eivät kaikki vapaudu, Emme aina ymmärrä, miksi Herra koettelee, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa.
Luontoa tarkastaessa näemme, että
tunturin laella on pieniä ja kippuraisia puita. Ne ovat lujempaa puuta kuin tunturien välissä olevat pitkät männyt.
Onko näin, että tuulessa ja myrskyssä kasvanut kestää paremmin vaikeita koetuksia, kuin sellainen, jolla kaikki elämä on ollut rehevää ja yltäkylläistä.
Onko näin, että eräiden täytyy kasvaa lujiksi arvokkaampia tehtäviä varten.
Olisiko palvelustehtävä Herran esikartanossa arvokasta?
Isä meidän.... anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.......
Virsi:
"Kirkasta oi Kristus meille,
ristin uhri Golgatan....."
munkki-1