Kyllä. Ei ainotakaan hymyä, ei iloa silmissä, lapsenkaan .
Vain toivottomuutta, vihaa, välinpitämättömyyttäkaan. Kovuutta, ivallisuutta, ylimielisyyttä, ehkä pelkoakin.
Ja kaikkia Jumala on rakastanut antamalla uhrin heidän edestään.
Minulle ihmisen kasvot ovat aina olleet tärkeät. Mielestäni näenkin niissä tulkittavaa, kuten näissäkin. Halusin siitä jutella tutun papin kanssa. Hän ei ymmärtänyt, vaan sanoi olevan ennakkoluuloa tulkita näin. Hmmm...
Nyt uutta iömettä silmiin:
https://www.youtube.com/watch?v=m0ll2XCfXVk