En ole oikein sisällä tässä hurskastelukeskustelussa täällä, toivottavasti tämä ei mene
täysin ohi nuottien. Mutta näin tosikkomaisesti: meillä on siunattu ruoka aina kun
on pöytään käyty. Otin sen tavaksi, kun lähdin opiskelemaan. Lapsuudenkodissani
ei siunattu ruokaa yhdessä.
Omat lapseni tekevät miten tahtovat, en ole kontrolloinut
mutta kun yhdessä
syömme tai kahvittelemme, siunaamme ruoan aina. Ei siitä haittaakaan ole, jos lähestyy
Jumalaa ravinnon antajana muutaman kerran päivässä. Antaa se myös yhteisiin hetkiin
toisenlaista sisältöä kuin pelkkä ruokailu.
Jotkut vieraat ovat vähän nikotelleet, mutta kaikki ovat tottuneet siihen, että
"meillä ei siunaamatonta ruokaa syödä", niin kuin lapseni sanoi kerran yksille kävijöille.
