Mitä luet nyt/viimeksi, vol.3

[Eetu]

Tällä hetkellä on menossa:

Eine Al-Sadoon: Bagdadin vanki. Ajatuksia herättävä kirja suomalaisnaisen ja hänen irakilaisen miehensä asumisesta 2000-luvun amerikkalaisten miehittämässä Bagdadissa. Sähköt päällä pari tuntia päivässä jos ollenkaan, mies lähtee ulos (vaimo uskaltautuu kadulle vain kerran viikossa) ja pari minuuttia miehen lähdöstä kadulta kuuluu ammuntaa... Bagdadin arkea. Kirja ei muuten anna amerikkalaisista tai heidän toiminnastaan Irakissa kovinkaan myönteistä kuvaa...  :evil:

Odottamassa olisi Saramagon Kertomus näkevistä, jonka joku tässä ketjussa jo mainitsikin. Pääsiäislukemisena olisi tarkoitus lukea Pasternakin Tohtori Zivago.

Kirjanystävän huokaus: maailma on täynnä mahtavia kirjoja, miksi niitä kaikkia ei ehdi lukea?

[mami]

Luin Torey Haydenin Toisten lapset. Erityisopettaja kertoo vakavasti häiriintyneistä lapsista, jotka eivät sovi normaaliin opetukseen. Tässä kokoonpanossa on

1) 7-vuotias vanhemmiltaan kallovamman saanut tyttö, joka ei pysty tunnistamaan kirjaimia, vaikka muuten on normaaliälyinen ja jota tavallisessa luokassa nöyryytetään ja pakotetaan "lukemaan"
2) eskari-ikäinen autistinen poika, joka opettelee vessassa käyntiä, saa hepuleita ja osaa vain kaikupuhetta, eikä sano ikinä sanaa "äiti"
3) 10-vuotias vihainen ja väkivaltainen poika, joka kuvittelee isänsä olevan elossa, vaikka näki kun äitipuoli ampui tämän kuoliaaksi
4) 12-vuotias raskaana oleva tyttö, joka elää haavemaailmassa ja yrittää itsaria

Kirjaan on saatu jännitettä ja kehityskaari, vaikka se on periaatteessa vain yhden lukuvuoden kuvaus ja perustuu suurelta osin dialogiin. Kirjailija puolustelee häpeilemättä omia näkemyksiään ja haukkuu muita opettajia, rehtoria ja vanhempia. Ei tiedä mitä uskoisi. Mutta pakkohan tämän on olla ainakin osittain fiktiota, juuri kirjallisten jännitteiden luomiseksi.

Nyt olen lukemassa munkki Serafimin kirjaa Vapaus.

[juhani]

"Tutustumme Siionin virsiin" by JHaavio, Väiski Maunumaa. Hienoa on sekin, että monelta vuosisadalta ne virret on säilynyt yhtenäisinä. :wink:

[Kalistaja]

juhani! sama kirja käden ulottuvilla, oikean käden puolella, kirjahyllyssä - Siionin virret, herännäisyyden sydänäänet, tuossa tummansinikantisessa sanotaan, juuri niin se on. Tosin kohtikäyvää puhetta tarvitaan myös. :roll:

[PekkaV]

Herättäjä-Yhdistyksen Vuosikirja 2008.
Virsirunoilijoiden Löytty, Ikola kirjoitukset ja rovasti Jaakko Ripatin raamattutunti Lahden herättäjäjuhlilla sekä tunnetun historiantutkijan, professori Heikki Ylikankaan esitelmä johtajuudesta lukuisien muiden kirjoitusten lisäksi; voi ostaa netissä www.h-y.fi.

Hankintatoivomus Vantaan kirjastoon tehty. Missä päin Suomea asutkin, kysy kirjastostasi. Jos ei ole, pyydä kaukolainaksi.

[juhani]

Carl Grimberg: Kansojen Historia, osa (jatko-osa 1) liittyy XI osana.
Suuresta Pohjan sodasta nykyaikaan.  :wink: PS. (legenda, joka ei kuulu Grimbergin kirjoihin) Pultavan taistelun ollessa kiihkeimmillään Kaarle XII miekkaillessa ryssiä vastaan hän tunsi ruotsalaisen sotaväen kuollessa erittäin eksistenttisen olon. Hän oli yksin. Tuhat hakkapeliittasoturia, jotka olivat katos kummaa suomenkielisiä taistelivat hänen kanssaan monilukuista vihollista vastaan. Kun joukossa hakkapeliittakin harveni, sieltä tuli Vähästäkyrööstä oleva soturi kuninkaan luokse. Hän sanoi kuninkaalle, että vaihrappas vaatteitas mun kanssa. Pohjalainen oli 155-senttinen, joka oli samanpituinen kuin kuningas. Suomalainen tappeli kuninkaan vaatteissa parin kaksiteräisen miekan kanssa, joilla joka iskulla meni ryssiä. Suomalainen tappeli niin hyvin, että hakkapeliittajoukolla he murtautuivat ryssien piiritysrenkaasta. Ruattalaanen kuningas oli jo häipynyt. Suomalainen  lähti sieltä viljelemään kotikylänsä maita. Tervakosken Autoliike Rinta-Jouppi on nykyisin hänen maillaan.  :wink: ps. hän oli minun esi-isä... ryssät eivät tappaneet vaikka ne yritti... harmillista vihamiehille. :wink:

[tosikkoko]

Martti Puohiniemi ja Göte Nyman: "Mies - arvot, roolit ja tunteet", sain ystävänpäivänä :wink:
Tähän mennessä olen lukenut vain sieltä täältä mutta ihan mukavan sujuvaa tekstiä.

Ihanteellisen tarkka sisällysluettelo mainitsee mm. nämä tärkeät sanat:
aivokurkiainen, alkoholi, armeija, Blue Ray soitin, grillaaminen, jääkiekko, kajakkimelonta, lenkkeily, luola/luolamies, moottorisaha, mökki, parisuhde, sauna, sähly, Tali-Ihantala (muttei talvisota!), Tekniikan Maailma, tunne ja äijäily. Ellei sitten itse tekstissä ole enemmän niin körttiläisyys ja ylipäätänsä uskonasiat eivät valitettavasti taida tulla paljoa esille kun seurakuntakin on mainittu vain naisten harrastustoiminnan yhteydessä.

[Pena]

Puuttuuko sisällysluettelosta polkupyöräkin?

Po Chü-in jatkoksi löysin kirjakaupasta Pertti Niemisen kääntämää Han-kauden (kaksituhatta vuotta sitten) runoutta. Kirjan nimi on Sinusta erossa.

VANHA LAULU

Liittykäämme yhteen, olkaamme ystäviä!
Miksi vain lihan ja luun siteet olisivat sukulaisuutta?
Kauniit sanat pettävät,
mutta yhteistyössä me korjaamme runsaan sadon!

[eeva-kaisa]

Pena, mie fanitan sinnuu! Olet monessa viisas ja selvästi kiinnostunut hirmu samoista asioista kuin minä! (Olenko maininnut, että opiskelin kuvisopettajaksi neljän vuoden ajan, mutta vaihdoin sitten. Että siinäkin mielessä jotenkin samaa väkeä.)

[Pena]

Sehän on pettämätön merkki viisaudesta, että kiinnostuu samoista asioista kuin minä.

[mies valaan vatsasta]

Ei ole viimeaikoina luettua paljoa. Joulun jälkeen ehtinyt lukea ainoastaan Peter Englundin "Voittamattoman" sekä Ernest Hemigwayn "Kenelle kellot soivat". Nyt on luvussa Gustav Hägglundin "Euroopan puolustus".

Englundin "Voittamaton" oli mielenkiintoinen katsaus Ruotsin historiaan 1600-luvun puolessa välissä. Samalla Englund onnistui käsittelemään lähes koko euroopan poliittiset olot... Oli aika jännä luke melko tuntemattomasta sotaretkestä Puolaa vastaan. Konflikti hiukan laajeni siitä pikku kahakasta, jonka kasakka kapinalliset aloittivat 1640 luvun loppupuolella Ukrainan aroilla. Meinasi Ruotsi laajentua Mustallemerelle asti. Tanskakin tuli valloitettua ohimennen ja sodittua samalla Itävaltaa, Brandemburgia, Venäjää, Hollantia ja Puolalais Liettualaista yhteisvaltaa vastaan.
Suosittelen jokaiselle historiasta kiinnostuneelle. Englundin kertojan taidot ovat omaa luokkaansa, ja faktallinen antikin on kirjassa loistavaa. Myös kattava osuus Suomesta on mukana.

Hemingwayn "Kenelle kallot soivat" olikin sitten vähän kevyempää tavaraa. Mielenkiintoinen kuvaus Espanjan sisällisodasta tempaisi minyt kyllä mukaansa. Tulee varmaan jatkossa luettua enemmänkin Hemingwayn tuotantoa: Ehkäpä Vanhus ja meri seuraavaksi?

Hägglundin "Euroopan puolustus" sitten onkin huomattavasti hirveämpää tavaraa. Entisen puolustusvoimain komentajamme katsaus Euroopan mahdolliseen yhteispuolustukseen osoittaa kieltämättä kuinka tarpeellinen puolustus voisi olla, mutta...
En lukisi kirjaa, ellei aihe sattuisi olemaan niin ajankohtainen itselleni. Eurooppa ja kansalainen kurssi kun sattuu olemaan tällä hetkellä menossa. Näin huonosti kirjoitettua kirjaa en olekaan vähään aikaan lukenut (tai mikäs minä olen arvostelemaan...)

Kouluun liittyen piti myös lukaista Molieren "Saituri". Ei siitä sen enempää, se pitää jokaisen kyllä itse lukea.  

Seuraavaksi hyllyssä odottaisi Karo Hämäläisen "Urho Kekkonen", ilmeisesti melko parodisoitu kertomus entisestä valtionpäämiehestämme. Sitten pitäisikin lukea James Joycen "Dublinilaisia" äidinkielen kurssia varten.

[juhani]

apellikan innostuksesta luin nuoren lutteeruksen "Puhe hyvistä teoista".

[An-na]

Seiskapotteria luin eilen putkeen kymmenen tuntia (16-02) ja sain kuin sainkin loppuun. Oli kyllä aikamoinen kirja :shock: Pitää varmaan lukea pian uudestaan, kun eka kerta meni ahmimalla, eikä kaikkiin yksityiskohtiin pystynyt keskittymään. On se kyllä mukaansatempaava kirjasarja.

[Progressor]

On se kyllä mukaansatempaava kirjasarja.

On se kyllä. Luin jokin aika sitten sen viimeisen osan alkuperäisversion, ja kävi jokseenkin samalla tavalla, eli luin kirjan käytännössä yhdeltä istumalta läpi. Pidin taukoa vain syömisen ja nukkumisen yhteydessä. Ehkei Potter-sarja ole ihan parasta lukemaani fantasiaa, mutta on se silti pahuksen viihdyttävää lukemista.

[Maikki]

Seiskapotteria luin eilen putkeen kymmenen tuntia (16-02) ja sain kuin sainkin loppuun. Oli kyllä aikamoinen kirja :shock: .

Luin viime kesänä kun ilmestyi englanniksi ja jostain syystä päällimmäiseksi jäi hämmennys. Ne vain pakenivat ja hengasivat eri paikoissa ja kaikki oli tosi masentavaa? Jäin kaipaamaan aiempien osien iloa ja värikkyyttä.