Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 21.11.08 - klo:12:34
-
Saliksen vastineesta viisveisaajalle ihan äsken tämän foorumimme toisessa ketjussa sai minut lopullisesti kirjoittamaan otsikon, joka tuossa yllä on nähtävissä.
Aloitan omalla kokemuksellani: Elettiin 1970-lukua. Asuin tuolloin Nivalassa. Yhtenä sunnuntaina kirkonmenojen yhteydessä olin kirkon sakastissa sekä isäni ( pappi ) että oman tehtäväni ( kirkon opas ) vuoksi. Saarnavuorossa kirkossa oli lestadiolainen kansanopistonjohtaja ja pappi, ankaran oloinen kolmentoista lapsen isä. Kyseinen pappi rupesi sättimään minua pitkästä tukastani ( oletan myös, ettei muodikas vaaleansininen mokkanahkatakki, tätini tekemä ) ollut hänelle mieleen. Kyseinen lestadiolaispappi sätkätti tukastani, huusi ja käski minun välittömästi mennä leikkauttamaan se pois. Olin ällikällä lyöty. Kukaan ei ollut koskaan tuota ennen - eikä ole ollut tuon tapauksen jälkeen - ollut niin "riemastunut" hiuksistani.
Kerron kohta toisen tapauksen, Nivalasta sekin... Kunhan jotkut muut kertovat kokemuksistaan ensin. Sananvapauden ja monipuolisuuden nimissä tässä pitää olla muutakin kuin Kalistajan kalistelua.
-
Sananvapautta sopii harjoittaa kuitenkin vaan siinä määrin, ettei tyystin pelkäksi haukkumiseksi mene. Yritetään ne huonot kokemuksetkin jotenkin kuitenkin asiallisesti esittää. (Kyllä, täällä ei ole 100% sananvapautta. Mutta kukinhan on vapaa kirjoittamaan omalla julkaisualustallaan 100% vapaasti. Tosin siihenkin sanelee toki laki omansa.) Körttifoorumin säännöissäkin (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=74) muiden uskonliikkeiden kunnioittamisesta on yritetty muistuttaa.
Olisi hyvä kuulla siis jokin positiivinenkin sana... On meillä körteilläkin toki huonot puolemme ja yksilöinä meistäkin on jokainen tehnyt törkeyksiä. Onneksi vaan körttiläisyys ei näy niin selvästi päälle päin, että niistä koko Suomen körttiläissakki tulisi leimatuksi.
-
Liisa: otsikkona on kokemuksia lestadiolaista. Ei siinä lue esimerkiksi k i e l t e i s i ä kokemuksia... Hyvänen aika: jos joku on kokenut runsaasti ihania hetkiä lestadiolaisten parissa, niin siitä vaan sanat suihkimaan. Ilokseni tuommoista luen. Jokainen kertokoon sitä mitä nähnyt ja kokenut on. Itse asiassa toivon, että joku lestadiolainen tulee tänne kertomaan omalta kannaltaan jotain tai antamaan vastineen johonkin mahdollisesti - ja toivottavasti - esille tulevaan asiaan.
:wink:
-
Jep, ihan totta. Aavistelin vaan, että tästä voi huonoa seurata - perinteisesti kun on tavannut kuulla körttien suusta täällä enimmäkseen niitä huonoja kokemuksia, millä tämäkin ketju alkoi. Se oli ikään kuin ennakkovaroitukseksi, mutta toivottavasti turha.
Ja teki myös mieli huomauttaa tuosta sananvapausharhasta... Sananvapaus ei siis tarkoita sitä, että täällä voi kirjoittaa mitä vaan mistä vaan. Tätä rajoittaa mm. alaotsikko "keskustelua herännäisyyden tiimoilta".
-
Liisa! Täsmennän: sananvapauden yksi mahtavimmista asioista on aito moniäänisyys. Eli tässä tapauksessa: toivon mahdollisimman monen lähtevän nyt mukaan tähän ketjuun, ettei tästä tulisi pelkkää kalistelua - tai liisattelua - sillä minulla on, kuten vihjasin, otsikkooni laittamastani asiasta sanottavaa...
Mutta: ennen kuin palaan 1970-luvun Nivalaan, niin kehun lestadiolaisten ahkeruutta: Pohjois-Suomen ( Oulu ympäristöineen, it- asiat ja muu uusteollisuus ) maallinen vaurastuminen pohjaa aika isoksi osaksi lestadiolaisten työteliäisyyteen. Noin minulle kerrottiin vuosia sitten, ja haasteellisesti vähän tutkailin asiaa, muun muassa sukunimien kautta, ja noin se taitaa olla; Keski-Pohjanmaalla asuessani opin tietämään kymmeniä ja taas kymmeniä lestadiolaissukuja. Toinen asia: lestadiolaiset käsitykseni ja havaintoni mukaan huolehtivat hyvin lapsistaan, vaikka niitä on paljon...
-
Tähän aiheeseen on aivan pakko vastata.
Voisin sanoa tuntevani suuren joukon Lestadiolaisia Ylivieskan ajoiltani.
Koko Klemetin perhe Heino, Eljas, Toini olivat erittäin hyviä ystäviämme. Milloinkaan emme puhuneet uskon asioista, mutta keskustelut olivat lämpimän sydämellisiä. Jo heidän vuokseen en voi sanoa Lestadiolaisista pahaa sanaa.
-
Jatkan vielän tästä tärkeästä aiheesta:
Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen. He olivat varmaankin ahkerimpia Opistolla kävijöitä. Jos Liisan perheestä joku sattuu tämän lukemaan, niin kerro kaikille terveiset. Jussi
-
Joskus 60-luvussa pelmahti Lähetysseuran kurssikeskukseen Päiväkumpuun, jossa niihin aikoihin usein luuhasin, bussillinen Lestadiolaisen lähetysyhdistyksen kirjavahuivisia ja -mekkoisia mummoja. Rupesivat hymyssä suin selittämään minulle liikkeensä jakautumista monituisiin heimoihin ja alalajeihin. Tuli mieleen Linnén kasvioppi, joka taisi olla itse Lars Levillekin läheinen asia (umbelliferae, campanulaceae jne.). Onko olemassa sellainen lestadiolaisjoukko kuin Kolkuttajat?
-
Kuulin kerran erään tuiki tutun körttimiehen ja erään hänen naapurinsa keskustelun. Körtti ei ollut suostunut naapurinsa käsien päällepanon kautta saamaan syntejään anteeksi. Naapuri tapasikin kysyä usein: "Aikooko naapurini mennä talonpoikaismallisen tasatukan ja körttipuvun avulla taivaaseen". Körttimies oli tällä kertaa ilmeisesti valmistellut vastauksensa kun sanoi tähän tapaan: "Olen säästänyt monta lanttia, kun ei ole tarvinnut käydä parturissa. Laittaa vaan pikkupadan päähän ja ajaa yli tursuavat jouhet pois. Uutta vaatettakaan ei ole ollut varaa ostaa. Täytyy pitää tätä vanhaa körttipukua, kun eivät laske haalareissa joka paikkaan sisälle. Olen ymmärtänyt Jumalan sanasta, että taivaassa - jos sinne tällainen syntinen pääsee - annetaan vaatteet ilmatteeksi. Tukkakin leikataan varmasti sopivaan kuosiin. Taitaa tuo ainainen polttoöljyn kanto kaminaankin, olla menneen talven lumia."
Minulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan. Heissä on paljon ystäviäni. Keskustelut voidaan käydä ilman oppikysymyksiä.
-
Jatkan vielän tästä tärkeästä aiheesta:
Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen. He olivat varmaankin ahkerimpia Opistolla kävijöitä. Jos Liisan perheestä joku sattuu tämän lukemaan, niin kerro kaikille terveiset. Jussi
Onkohan tuo sukunimi Sinko?
Aikoinaan oli Suolahden kirkkoherrana Martti Sinko, joka oli ihan lämminsydäminen mies. Hän kuului jompaan kumpaan näistä pienemmistä lestadiolaisryhmistä - rauhan sanaan tai uusheräykseen.
Muistan hänen olleen meillä kotona siioninvirsiseuroissa, eikä varmaankaan vain viran puolesta, koska muitakin pappeja siellä oli. Ainakin Alpo Järvi, Eero Holma ja ehkä joku muukin.
-
Kyllä oli Sinko. Kyseinen pappi oli Reino Singon veliveli. Muistan Reinon näin kertoneen. (Sinko onko Singon) :wink:
-
Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen.
Istuin usein poikasena Mandin kanssa Nurkan portailla Löytynperällä.
-
Hätiköidessä kirjoitusvirhe = veli
-
Aikoinaan oli Suolahden kirkkoherrana Martti Sinko, joka oli ihan lämminsydäminen mies. Hän kuului jompaan kumpaan näistä pienemmistä lestadiolaisryhmistä - rauhan sanaan tai uusheräykseen.
Muistan hänen olleen meillä kotona siioninvirsiseuroissa, eikä varmaankaan vain viran puolesta, koska muitakin pappeja siellä oli. Ainakin Alpo Järvi, Eero Holma ja ehkä joku muukin.
Tunsin minäkin. Joulun alla oli tapana luonaan vierailla perheen kanssa.
Suolahdessa on pitkään ollut tapana, että pyrkivät saamaan aina jonkun seurakunnan papeista paikalle näihin eri liikkeiden seuroihin ym. tilaisuuksiin. Liekö jo silloin ollut sovittu käytäntö.
-
Mahtavaa! Tämä ketju alkaa näyttämään siltä mitä ketjua aloittaessani kaavailin. Lisää vaan väkeä mukaan!
Konkreettisesti lestadiolaisuus on ollut vahvasti olemassa kahdella elämäni asuinpaikkakunnalla: Nivalassa ja Oulussa. Nivalassa olivat sekä körttiset että lestadiolaiset vahvasti vaikuttamassa kunnan toiminnassa ja monessa muussa aika isossa asiassa. 1970-luvun alkupuolella - 1973 tai 1974 - Nivalassa lestadiolaiset, sanokaamme, terästäytyvät omaan väkeensä nähden. Nivalassa oli tuolloin televisioratsioita, ote opista tiukkeni.
Kylätutuissani- esimerkiksi koulutovereina ja vapaapalokunnassa - Nivalassa oli lestadiolaisia, ajatuksia vaihdettiin, kaikesta mahdollisesta. Oulussa olin pariin otteeseen sanomalehtimiehenä 1980-luvulla. Tuolloin lestadiolaisuus putkahti esiin sieltä sun tuolta. Suviseuroissa olen - valitettavasti - käynyt vain yhden ainoan kerran, 1980-luvun lopulla, jossain pääkaupungin liepeillä, lienee ollut Nurmijärven Klaukkalassa.
Nivalan kirkkoherranvirastoon tuli lestadiolaisten lehti Päivämies. Luin sitä säännöllisesti. Ehkä eniten tykkäsin nimimerkki Paimenpojan pakinoista.
Koko elämänjuoksuuni verrattuna kohtaamiseni lestadiolaisten kanssa on ollut loppujen lopuksi aika vähäistä. Lukenut toki heistä olen, mutta kanssakulkemista Lars Levi L:n väen kanssa minulla on vähän.
Mutta, ihmiset, kertokaa! Odottelen jo tekstejänne.
-
Itse arvosta lestadiolaisissa sitä, miten he onnistuvat kasvattamaan sellaisen lapsilauman. Iisalmessakin tiedän yhden papin, jolla on n. 20 lasta, ehkä 1 tai 2 vaille. Lapinlahdellakin on paljon leastadiolaisia ja ainahan niitä joku rinnakkaisluokalle sattuu. Minusta on hienoa, kuinka he saavat lapset mukaan suviseuroihin vuosi toisensa jälkeen ja muutenkin lapset ovat luontevasti mukana joka paikassa. Johtuu varmaan isosta sisarusmäärästä, että lapset oppivat leikkimään keskenään ja saavat oikeasti olla lapsia. Itse olen jollain lailla jopa kateellinen, kun itselläni ei ole niin montaa sisarusta. Olen kuitenkin sen verran sukurakas. Positiivinen asia on myös se, etteivät minun tuntemani ihmiset tee numeroa asiasta vaan antavat tekojen puhua puolestaan.
-
Itse Iisalmessakin tiedän yhden papin, jolla on n. 20 lasta, ehkä 1 tai 2 vaille.
Sanon vaan, että voi papin vaimoparkaa. Harvassa on niitä naisia, jotka pystyvät 20 lasta elämänsä aikana synnyttämään. 1800-luvulla naisia kuoli vielä synnytyksiin. Minulla on kaksi poikaa ja nekin tulivat maailmaan sektion avulla. Hyvä puoli on tietysti siinä, että lapsilisää on varmasti kertynyt, ja huono puoli, että ruokamenoja on ollut isosti. Vanhoillislestadiolainen liike on ollut kovin sisäänlämpiviä ja kohdistanut eri mieltä oleviin tai liikkeestä eroaviin henkilöihin henkistä väkivaltaa. Vallalla oli myös käsitys, että vain vanhoillislestadiolaisiin kuuluvat pelastuvat. Koska tuntemukseni tästä liikkeestä on kielteisiä, en viitsi asiaa tämän syvemmältä raapia. Aineistoa kyllä olisi.
-
Niinpä. Kokemukset lestadiolaisista ovat arkipäivän tasolla (näin oululaisena) varsin myönteisiä; tunnollisen oloisia, hyvässä mielessä konservatiivisia, reippaita ja ahkeria. Kuitenkin se, että yhä tänä päivänä lapseni ja ystävänsä kuulevat koulun välitunnila joutuvansa tulimereen ja se, että ainakaan julkisuudessa liikkeen johto ei ole sanoutunut irti suljetusta seurakuntaopista (i.e vain he pääsevät taivaaseen), jollaista ovat ymmärtääkseni ja yleisen käsityksen mukaan julistaneet kait jo Raattamasta asti on niin pöyristyttävä asia, että se on saanut allekirjoittaneen kaappikörtin jopa puolivakavasti harkitsemaan kirkosta eroa (siis kirkosta joka sallii tällaisten sananjulistajain julistavan tältä osin kovin pimeää oppia) No, toisaalta tuntemani rauhansanalaiset lestadiolaiset (verrattuna aiemmin kuvailtuihin vanhoillisiin) ovat kokolailla kaikilta osin kelpoa porukkaa (jos näin karkeasti tältäkin osin yleistetään).
-
Minä kun en ole körttiläinen, niin voinen sitten kertoilla vähän myönteistäkin kokemuksia lestadiolaisuudesta :twisted: ...
No, ihan totta puhuen, niin lestadiolaisia todellakin on niin monenlaista lahkoa ja lohkoa ettei ole reilua kertoa "juttuja" lestadiolaisuudesta erittelemättä tarkoin mistä ryhmästä ja ajanjaksosta on kysymys.
Itse olen henk. koht. tutustunut jonkin verran seuraaviin ryhmiin sekä heidän seuramenoonsa ja oppiinsa:
esikoislestadiolaisuus
vanhoillisuus
uusheräys
rauhansanalaisuus
Etenkin uusheräyksestä on jäänyt aika miellyttävä kuva jo seuramenostakin. Ihan tolkun hommaa mielestäni eikä ollut mitään kruusailua vaan sellaista perushuttua ilman sirkustelua. Samaa voi sanoa rauhan sanasta!
Mutta todettakoon että yksikään lestadiolaishaara tuskin on täysin homogeeninen. Mielestäni noissa kahdessa on kyllä jonkin verran tilaa hengittääkin!
Sitten esikoisuus on mielenkiintoinen ilmiö! Se on kai jonkinlaisessa käymistilassa jossa nuorempi polvi jo jonkin verran uskaltaa kyseenlaistaa vanhoja tottumuksia, kuten huivipakkoa, hametta jne. Joidenkin nuoremman polven esikoisten kanssa on tullut jutusteltua ja pääosin myönteiset kokemukset on näistä jäänyt. Tosin esikoisuus on tällä erää perinnäissääntöjen suhteen ehkä tiukin lestadiolaishaara, askeettisuutta korostetaan edelleen. Olin esikoisseuroissa ja miehet ja naiset istuivat eri puolilla. Esikoisuudessakin on käsittääkseni eri haaroja?
Vanhoillislestadiolaisuudesta on kaikista ikävimmät kokemukset. Siinä ei ole muuta kuin tuomitsemista ja muiden ylenkatsomista tai ainakin tällaista pelkästään olen itse saanut osakseni. kaikk itietysti siloitellaan tuttuun käännyttäjien tapaan "raamatun kehoituksiksi". vanhoillisuudesta minulla ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa, enkä haluaisi olla ko. liikkeen kanssa missään kosketuksissa. pakko kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa että siinäkin on ihmisiä jotka ovat hiljaa itsekseen eri mieltä. He vain eivät uskalla sanoa sitä siellä ääneen.
kaiken kaikkiaan lestadiolaisuudessa yleensä on hyvää se että siellä vierastetaan karismaattisuutta ja vapaita suuntia.
-
Täälä Nivalassa tosiaan on niinkin hassusti päässyt käymään että puolet porukasta on lestadiolaisia, puolet körttiläisiä ja nivalalalalaisista löytyy vain muutama normaali :D
Meidän kirkon suntio on uusherätyksestä. Niillä ollaan monesti käyty seuroissa ja myös sen äidin tykönä.
Mun äitin pomo on vanhoillislestadiolainen ja sitä kautta tunnen niitä melekosen määrän. Jännä juttu mitenkä ne kaikki melkein täällä on sukua toisilleen...
Olipa mulla peruskoulussa kaverinakin kaksi lestadiolaista. Yleisesti ottaen olen saanut heistä aika kivan kuvan. Olen semmoistakin kuullut että sen takia ne meidän kanssa viihtyvät että kun körttiläiset ei ole teheny väärää parannusta (toisin kuin rukoilevaiset ja evankeliset kuulemma mielestään ovat, körteillä kun "on tekemättä vielä mun parannukseni") niin ne on vielä mahdollista pelastaa :wink:
-
Olen semmoistakin kuullut että sen takia ne meidän kanssa viihtyvät että kun körttiläiset ei ole teheny väärää parannusta (toisin kuin rukoilevaiset ja evankeliset kuulemma mielestään ovat, körteillä kun "on tekemättä vielä mun parannukseni") niin ne on vielä mahdollista pelastaa :wink:
Tämä puolestaan pelasti mun päiväni! :lol:
-
Ensimmäinen kosketus leatatiolaustteen perustui kuulopuheeseen. Lestatiolainen mies jätti hoitamatta 'ruokkomaksun' eli lapsen elatusvelvollisuuden laiminlyönti. Mie lähti paikkakunnalta lapsen syntymän aikoihin. Sitä ennen hän oli käynyt kylän ainoan saarnamiehen luona ja saanut ... nimessä ja veressä ... synnit ja matkaviat anteeksi.
Nöin oli saanut tekosensa sovittua. Tästä jäi jotensakin negatiivinen kuva.
Äitini eno oli tautivuoteella. Pappi tuli häntä katsomaan kysyen tahtooko lähtijä tulla autuaaksi. Sairastava mies oli saninot Jeesuksen kuolleen ristillä hänenkin syntiensä vuoksi ja sanonut luottavansa tähän. Papin mielestä tämä ei riitä. Lähtijä ei ollut luopunut kannastaan. Pappi oli todennut poislähtiessään: 'Vanha isäntä ei halunnut tulla autuaaksi.
Olen käväissyt Suviseuroissa Joensuussa. Vuosilukua en nyt muista.
Tuntuivat vierailta.
Toisen kerran kävin suviseuroissa Nivalassa naapurin pyynnöstä. Hän ei halunnut yksin olla 'epäuskoisena' uskomassa olevien joukossa.
Naapurin miehen emäntä oli kotoisin Nivalasta.
Sittemmin olen koulumaailmassa työskennellessäni joutunut 'viran puolesta' tekemisiin lestatiolaisten kanssa. Kokemukseni ovat myönteiset. Pojat olivat ahkeria, tunnollisia ja luotettavia. Heidän tehtäväkseen uskalsi jättää vaativiakin tehtäviä suoritettavaksi.
Pojat katselivat TV:tä niinkuin muutkin syntiset.
Työtkin olivat saman kastiin kuuluvia työteliäisyyteen, tunnollisuuteen ja luotettavuuteen nähden.
TV:n katseluun he olivat ehdottomia.
Vielä vuosien jälkeen he tulevat moikkaamaan, vaikka tietävät minunn kuuluvan epäuskoiseen körttiheimoon.
Meillä on täällä lestatiolainen kappalainen. Hän saarnasi tänään Pyhän ristin kirkossa. Saarnassa ei ollut moittimista.
Onpa hän joskus käynyt körttiseuroissakin, puhunut siellä. Hän on tietyllä tavalla avarakatseinen, eikä kilistele avaimia.
Täällä oli muutama vuosi sitten eräs tilausuus saunomiisineen. Mukana oli tämä pappi, herättäjän silloinen aluesihteeri ja minä.
Keskustelimme näistä uskon asioistakin. Kaikki totesimme. Meillä on enemmä yhtäläisyyksiä kuin eroavuuksia. Joissakin asioissa voi sanintapa olla erilainen, mutta sanoma sama.
Tämä tuntunee patakörtin kirjoittamana ehkä oudolta, mutta näin olen asiat kokenut.
-
Hei!
Kotipitäjässä oli herättäjäjuhlat 1973 ja minä herkässä nuoruuden iässä. Herättäjäjuhlilla olin talkoissa traktoria ajamassa ja ensiavussa paareja kantamassa. Luppoaikaa jäi vain vähän ja silloin olin nuortenillassa ja yhden kivan tytönkin kanssa kului aikaa. Nukkua en paljon malttanut ja unet jäivät vähiin.
Lauantai-iltana Raudaskylässä Opistolla pidetyn nuorten illan ja muiden menojen jälkeen tulin kotiin yöksi aamuyöllä kahden aikoihin. Koko talo oli täynnä juhlavieraita ja urvahdin hetkeksi olohuoneen nojatuoliin.
Aamuneljän aikaan kurvasin traktorilla juhlakentälle. Siellä oli ennen minua yksi talkoolainen: Muholan Eero, paikallisen Rauhanyhdistyksen aktiivi lestadiolainen sytytteli tulia juhlaravintolassa kenttäkeittiön padan alle.
Sievin heränneet kuuluivat ainakin juhlien pyhä-aamuna siihen myöhemmin heränneitten porukkaan.
muistelee Mauno
-
No puhhuijaa, sanoi Risto Reipas Nallelle.
Jos mun tietämykseni körteistä on samaaluokkaa, kun teitin lestadiolaisuudesta, niin tajuan omat ihmettelyni körttiläisyyttä kohtaan.
Joskus kannattaisi mennä esikoislestadiolais seuroihin.
Kun on kokenut sen yhteisöllisyyden ja parantavan vaikutuksen minkä sieltä saa sen kaiken rakkaudellisuuden ja murtuneisuuden takia, ei voine olla tota mieltä mitä jotkut on.
Esikoislestadiolaisseurat alkaa aina Lars vainaan vanhalla saarnalla. Se on pikkasen hassua toisaalta, kun texti on sellaista vanhaa ja siksi kait on sellaisia hassuja sisäpiirisanontoja, mitä muut ei tajua.
Sitten tulee saarna ihan miten Henki jakaa jollekkin puhujaveljelle.
Yleensä kysellään, miksi jotkut nuoret ei käytä huivia ja muuta sellaista.
Rajat on rakkautta.
Sitten joskus tulee erityinen murtuneisuus seurojen lopussa ja kaikki alkavat halata toisiaan ja siunata. Lapset varsinkin alkavat ja ovat ensimmäisenä menossa eteen siunattavaksi.
Nuoret toisiaan ja jotenkin se on sellainen anteeksiantamis ja sovinnonteko siinä lopussa mitä en ole muualla nähnyt. Kyyneleitä virtaan ja selaista..
Sitten tietty kahvit ja joskus ruokailu sen jälkeen ja sitten tupakkapiirit joissa juttu lentää.
Ihmeellistä että televisiota kohtaan luullaan, että siellä aina saarnataan.
Ei siitä ketään enään nykyään tuomita, mutta voidaan kysellä sen rakentavuudesta.
Muutenkin ihmiset arjessa elävät kuin kaikki muutkin.
Nuorilla on omat kokeilunsa, mutta yleensä he palaavat ja mitä milloinkin.
Oikeasti ei ollenkaan niin ahdasmielistä ja jäykkää ja tuomitsevaa porukkaa kuin luullaan.
Tietty jos erottuu porukasta, niin sitä saatetaan katsoa, esim jos jolla on värjätyt hiukset ja meikattu. Katsotaan, että aha joku ulkopuolinen, mitenkähän häntä voisi auttaa sopeutumaan ja olla ystävänä.
Onhan tietysti meitä äkkivääriä ja herkkähipiäisiä, jotka saatamme alkaa väittelemään ja muuta.
Mutta sama painotus kuin körteillä, että omavanhurskaus on syntiä on lestadiolaisillakin.
Lopuksi onhan se totta, että on ollut niin sanottu hoitokokousaika jolloin toimittiin tahdittomasti ja oli jopa vainoja ja sisäisiä invisitioita, mutta se oli lyhyt aika, kylläkin aivan karmea.
Körtit on körttejä ja heillä on omat painotukset, mutta kellä mitäkin.
Oikeasti aivan ihania ihmisiä kaikki täällä kirjoittavat ja mitä körttiseuroissa olen käynyt niin ihan tosi mukavia tyyppejä kaikki. :roll:
-
Oikeasti aivan ihania ihmisiä kaikki täällä kirjoittavat ja mitä körttiseuroissa olen käynyt niin ihan tosi mukavia tyyppejä kaikki. :roll:
Tuo silmienpyöritys perään vähän hankaloitti tuon lauseen tulkintaa. :wink:
-
Oikeasti ei ollenkaan niin ahdasmielistä ja jäykkää ja tuomitsevaa porukkaa kuin luullaan.
Tämä vastaa omaa kokemustani. Tulimme perhee kanssa lähetystyöstä takaisin Suomeen 90-luvun alussa. Sain silloin ensimmäistä kertaa tutustua "normaaleihin" suomalaisiin nuoriin Ylivieskan yläasteella.
Luokallani oli monta vanhoillis-lestadiolaista, muutama rauhansanalainen ja oli meitä siellä muutama körttikin. Olin yllättynyt, kun juuri lestadiolaisnuoret ottivat hyvin vastaan eivätkä nostaneet taustaani itseäni vastaan, kuten muut, körtit mukaan lukien. Oli selvää, ettemme uskon asioista ole samaa mieltä, mutta emme me niistä keskustelleetkaan. Kiitos luokalla olleiden lestadiolaisten tyttöjen minä osaan auttavasti luistella ja hiihtää.
Paljon saa silti itsensä kanssa kipuilla ettei lestadiolaisia pilkkaisi, se on helppoa kun aiheita piisaa. On rohkeaa olla lestadiolainen ja sietää kaikki se pilkka ja ennakkoluulot. Ei tarvitse olla ollenkaan niin rohkea ollakseen körtti.
Muuten mielikuvani on, että uskossaan syvästi elävät lestadiolaiset eivät ole kovinkaan tuomitsevia. Matkan varrelle on sattunut myös YKSI sellainen ihminen, joka on poiminut hyvästä opista vain sen osan, missä muut tuomitaan helvettiin. Mutta olen aina ajatellut, että sen täytyy tuntua hyvälle, Ja jos minä sinne helvettiin joudun, se on minulle varmasti oikein, Yksi vastaan kymmeniä saattaa silti kertoa jotain todellisuudesta. Äänekkäät tuomitsijat leimaavat koko liikkeen.
-
Mainittakoon, että esikoisuus on ainoa lest.suuntaus, johon ei kuulu yhtään pappia. Siis puhtaasti maallikkoliike (Voitto Huotari: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, Kirjapaja 1981).
Kirja on kyllä jo vanhentunut. Sen kansikuva on muuten Laukaan Herättäjäjuhlilta 1980!
-
Mainittakoon, että esikoisuus on ainoa lest.suuntaus, johon ei kuulu yhtään pappia. Siis puhtaasti maallikkoliike (Voitto Huotari: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, Kirjapaja 1981).
Kirja on kyllä jo vanhentunut. Sen kansikuva on muuten Laukaan Herättäjäjuhlilta 1980!
Tuo oli melkein totta. Yksi saarnaajista luki itsensä papiksi, mutta hänet kärvennettiin ulos liikkestä, koska hän näin asettui muiden saarnaajien yläpuolelle.
Tässä keskustelussa on vaikea erottaa metsää puilta ja päin vastoin. Kaikissa liikkeissä on mukavia yksilöitä, mutta yhteisö saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Yksilöiden perusteella ei liikettä voi arvioida. Eräissä liikkeissä on keskustelu uskoasioista kielletty erilailla uskovien kanssa ja siksi heidän kanssa on helppo tulla pinnallisella tasolla toimeen.
-
Esikoiset pitävät syksyisin kirkkopyhän täällä meillä. Saarnamiehen kuluneita fraaseja viljelevä ja ajatuksesta toiseen poukkoileva puhetapa kummastutti minua, kunnes joku tiesi kertoa, että liikkeessä pidetään saarnan valmistamista epäuskon osoituksena.
-
Hei!
Lahdessa järkkäillään tulevan vuoden rippikoulut ruotuunsa näin loppuvuonna. Pojat ja tytöt ovat ilmoittautuneet haluamiinsa ryhmiin. Yhteensä rippikoululaisia on lähes tuhat nuorta, joten ryhmiäkin tulee useita ja monimuotoisia.
Myös esikoislestadiolaiset ovat hakeutuneet seurakunnan järjestämään rippikouluun - omia leirejä eikä opettajia ole. Ensi kesäksi he ovat valinneet yhden kaupungissa pidettävän päivärippikoulun. Työntekijöiden näkövinkkelistä näyttää siltä, että minä olen siinä ryhmässä opettajana. Sehän sopii minulle hyvin.
t. Mauno
-
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla asuessani ja liikkuessani olen huomannut, että yhteisöllisyys ja ikään kuin yhteinen liikehdintä on lestadiolaisilla ( Rauhanyhdistyksen väellä nyt ainakin ) väkevää vai pitäisikö sanoa tiukkaa. He parilla sanalla sanoen keskittävät hyvin. Lestadiolaisilla on omat kaupat, yhteinen äänestyskäyttäytyminen... Sana kiirii, ja he kulkevat joukkona samansuuntaisesti. Me kelvottomat körttiläiset taidamme nykyään tehdä asioita aika lailla omiin nimiin.. :wink:
-
Taannoin olimme Hesan Tuomiokirkossa lestatiolaisten kirkkopyhän messussa (kuka käski tuppautua!), jossa saarnasi alan mies, tottakai. HPE:ssä kummastelimme puolisoni kanssa, kun jakaja antoi muille joitain käsimerkkejä, mutta me jäimme ilman - siis niitä merkkejä. Jumala kuitenkin näki osattomuutemme ja armahti.
Niin että mikäs teleologinen totuus siinä sitten piili, jos nyt ihan näin maallisia ajattelis?
-
Taannoin olimme Hesan Tuomiokirkossa lestatiolaisten kirkkopyhän messussa (kuka käski tuppautua!), jossa saarnasi alan mies, tottakai. HPE:ssä kummastelimme puolisoni kanssa, kun jakaja antoi muille joitain käsimerkkejä, mutta me jäimme ilman - siis niitä merkkejä. Jumala kuitenkin näki osattomuutemme ja armahti.
Niin että mikäs teleologinen totuus siinä sitten piili, jos nyt ihan näin maallisia ajattelis?
Vanhoillislestadiolaisilla on sellainen tapa että he harratavat alttarillakin ihmisten näkyvää erottelemista. Se tapahtuu juuri noilla "käsimerkeillä" tai oikeastaan kyse on siitä että alttarivieras pyytää "siunausta"; -lestadiolaisethan eivät usko että ehtoollisessa saa synnit anteeksi. He pyytävät tällä "siunauksella" syntinsä anteeksi alttarilla. Tietenkään vanhoillislestadiolainen pappi ei voi "siunata" vääräuskoista. Näin he tekevät alttarilla eron "meidän" ja "vääräuskoisten" välillä.
Oikeastaan moinen riekunta on minusta ehtoollisen pilkkaamista. Kirkon opin mukaanhan ehtoollisessa saa synnit anteeksi joten lestadiolaispappi syyllistyy melkoiseen kaksinaamaisuuteen ylläpitäessään moista sirkusta pyhälllä ehtoollisella. Minusta vanhoillislestadiolaiset voisi hyvin erottaa kirkosta koska he pitävät omaa lahkoaan joka tapauksessa eikä oppi ole ainakaan luterilaista. Kuinka paljon tämä liike on tuottanut kärsimystä , sitä ei kukaan kai voi koskaan mitata. Kuten olen ennenkin todennut, on henkilökohtainen mielipiteeni se että hengellisissä liikkeissä on kaikkein pimeintä ja vaarallisinta porukkaa. Hullua ja väkivaltaista juoppoa kadulla osaa edes varoa mutta kuka osaa varoa pikkutakkiin ja kravattiin pukeutunutta miellyttävän oloista herrasmiestä joka sisältä on pimeääkin pimeämpää synkkyyttä?
-
Kiitos Jampe! Jotain tuollaista ounastelinkin. Aikamoisia hyppelihiiriä! Mutta - loppupeleissä - maallista kaikin.
-
Vanhoillislestadiolaisilla on sellainen tapa että he harratavat alttarillakin ihmisten näkyvää erottelemista. Se tapahtuu juuri noilla "käsimerkeillä" tai oikeastaan kyse on siitä että alttarivieras pyytää "siunausta"; -lestadiolaisethan eivät usko että ehtoollisessa saa synnit anteeksi. He pyytävät tällä "siunauksella" syntinsä anteeksi alttarilla. Tietenkään vanhoillislestadiolainen pappi ei voi "siunata" vääräuskoista. Näin he tekevät alttarilla eron "meidän" ja "vääräuskoisten" välillä.
Oikeastaan moinen riekunta on minusta ehtoollisen pilkkaamista. Kirkon opin mukaanhan ehtoollisessa saa synnit anteeksi joten lestadiolaispappi syyllistyy melkoiseen kaksinaamaisuuteen ylläpitäessään moista sirkusta pyhälllä ehtoollisella. Minusta vanhoillislestadiolaiset voisi hyvin erottaa kirkosta koska he pitävät omaa lahkoaan joka tapauksessa eikä oppi ole ainakaan luterilaista.
Kun vanhoillislestadiolaisten opinkäsityksestä paljon puhutaan, niin mistähän kirjoista tai muista teksteistä siihen voisi tutustua? Arvostaisin etenkin liikkeen omassa piirissä syntyneitä kirjoituksia.
Suosituksia odotellen
Mt
-
[/quote]
Kun vanhoillislestadiolaisten opinkäsityksestä paljon puhutaan, niin mistähän kirjoista tai muista teksteistä siihen voisi tutustua? Arvostaisin etenkin liikkeen omassa piirissä syntyneitä kirjoituksia.
Suosituksia odotellen
Mt[/quote]
En tiedä, mitä nämä pitävät sisällään, mutta ovat ainakin vanh.lestadiolaisten kirjoittamia.
Väinö Havas: Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään (1927)
Kullervo Hulkko: Minä lähetän teidät. Piirteitä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistysten toiminnasta vuosina 1906-1955 (Lahti 1956)
Kullervo Hulkko: Kukistumaton valtakunta (Kuopio 1965)
ja tällainen
Miikka Ruokanen: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen opilliset korostukset 1977-1979 (Kirkon tutkimuslaitoksen sarja A no 36. Tampere)
-
Jumalan terve! Noin ei sinulle sanottu, Satman... eikä frouvallesi myöskään. Käsimerkkejä teille siis näytettiin, ei kuitenkaan - oletan - keskisormea. :shock:
Mistä he muuten heti tiesivät ettet ole uskossa!? Koin samaa suviseuralauantaina 1980-luvulla. Yksi liki parikymppinen kloppi/kossi/ jäbä sanoi selkeästi ääneen, että en kuulunut heihin. Omasta mielestäni en edes kummemmin tuijotellut, olinhan jo tuolloin kokenut - herättäjäjuhlat, urheilutapahtumat, musiikkitapahtumat jne. - kesäjuhlakävijä! :-?
-
Tenavien tehtaalu ja kaikkinaanen syrjintä eilestadiolaisia kohtahan tökkää pahasti, kun oon heirän tapaansa uskoa yrittäny ymmärtää. Eräälla, johon mulla on sukulaassuhteitakin oli jo nelikymppisenä 16 tenavaa! Eräs Alajärveläänen isä valitti ilikka leheres, että hänen lapsiansa ei kelpuuteta leikkimään lestadiolaislasten porukkahan. Alajärvihän on vahavaa lestadiolaas aluetta, johona ei lestadiolaanen voi jo tenavana joutua kokemahan syrjivää kiusausta.
Mahtaa körtit olla heirän miälestään armonvarkahia lampahan vaattehis?
Armo sekin, että emme ole heille tilivelevollisia tästä syntisestä uskostamme.
VL-foorumin säännöös lukoo, että ei saa mainita muita uskon yhteesöjä, mutta löysimpä körtiistä maininnan. http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3162
-
Vanhoillislestadiolaisilla on sellainen tapa että he harratavat alttarillakin ihmisten näkyvää erottelemista. Se tapahtuu juuri noilla "käsimerkeillä" tai oikeastaan kyse on siitä että alttarivieras pyytää "siunausta"; -lestadiolaisethan eivät usko että ehtoollisessa saa synnit anteeksi. He pyytävät tällä "siunauksella" syntinsä anteeksi alttarilla. Tietenkään vanhoillislestadiolainen pappi ei voi "siunata" vääräuskoista. Näin he tekevät alttarilla eron "meidän" ja "vääräuskoisten" välillä.
Oikeastaan moinen riekunta on minusta ehtoollisen pilkkaamista. Kirkon opin mukaanhan ehtoollisessa saa synnit anteeksi joten lestadiolaispappi syyllistyy melkoiseen kaksinaamaisuuteen ylläpitäessään moista sirkusta pyhälllä ehtoollisella. Minusta vanhoillislestadiolaiset voisi hyvin erottaa kirkosta koska he pitävät omaa lahkoaan joka tapauksessa eikä oppi ole ainakaan luterilaista.
Kun vanhoillislestadiolaisten opinkäsityksestä paljon puhutaan, niin mistähän kirjoista tai muista teksteistä siihen voisi tutustua? Arvostaisin etenkin liikkeen omassa piirissä syntyneitä kirjoituksia.
Suosituksia odotellen
Mt
Nuo kirjat on varmaan hyviä joita tuossa suositeltiinkin. Vanhoillislestadiolaisten omia kirjoituksia on ainakin muistaakseni se jonkinlainen "vuosikirja" tai joku vastaavalla nimellä (en enää muista) jossa taisi olla aina sen vuoden suviseurapuheet painettuna. Lisäksi srk:n sivustoilta löytyy äänitiedostoina heidän saarnojaan jos haluaa kuunnella. Olikohan joku (poistin linkin kun se ei toiminut, koita kooklettaa vaikka suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys)) tai jotain... Itse olen istunut oikein seuroissakin kuuntelemassa ja tullut siihen johtopäätökseen että ei kiitos!
-
Esikoiset pitävät syksyisin kirkkopyhän täällä meillä. Saarnamiehen kuluneita fraaseja viljelevä ja ajatuksesta toiseen poukkoileva puhetapa kummastutti minua, kunnes joku tiesi kertoa, että liikkeessä pidetään saarnan valmistamista epäuskon osoituksena.
Ja sama kuvaus sopisi myös körttiläisyyteenkin, ainakin seurapuheiden osalta :)
Eräs sukulaiseni muuten pitää uskottavampana sellaisia puhujia (esim Markku Koivisto eli off-topic), jotka eivät lue puhettansa kuin sellaisia, jotka ovat valmistelleet puheen valmiiksi. Vasta-argumenttini "etteihän sillä ole väliä" ei ole toiminut...
-
kaikkinaanen syrjintä eilestadiolaisia kohtahan tökkää pahasti.... .
VL-foorumin säännöös lukoo, että ei saa mainita muita uskon yhteesöjä, mutta löysimpä körtiistä maininnan. http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3162
Itselläni ei ole liiemmin kokemuksia lestadiolaisista mutta eikös moisesta syrjinnästä voi todeta senkin valitettavan asian että "jos on varaa", niin helposti syrjitään. 16 lasta ei välttämättä tarvi enää peliseuraa kuten pienten perheiden lapset tarvitsevat. Ei niin että se oikeuttaisi moiseen, mutta olisi mielenkiintoista moisessa tilanteessa tiedustella miten "he" tilanteen kokevat.
Tuo linkki oli mielenkiintoinen, eipä olisi tullut mieleen että VL-sivuilla on iltasanomien ja sinkkupalstojen mainoksia :-)
-
Se eilinen pappi sanoi saarnassaan: Aikojen lopussa tapahtuu suuri yllätys. Ihmisen hurskas ulkokuori ei autakaan. Ovi saattaa pysyä kiinni. Rujo ulkokuori saattaa oven aukeamaan.
Tämä samainen pappi syksyllä ehtoollisleipää ojentaessa sanoi'Tämä oon
Herramme ..' Vieressä olevalle emännälleni hän ei sanonut näin, vaan'herramme...
Tuon sanonnan olen kuulut Lapinlahden H-juhlilla Heikki Vaahtoniemeltä.
Lienenkö niin suuri pakana, että pitää noin varmentaa, jotta tietäisin mstä on kysymys.
Syntien anteeksi julistaminen on Lutteruksen oppien mukaista
Elokuussa olin H-seuroissa naapuriseurakunnassa. Seurapuheessaan tämä eläkkeellä oleva rovasti julisti lestatialaisen synninpäästön Hän sanoi, että se kuuluu myös körttiläisille.
Kaikkien herätysliikkeiden taustalla on Viklundin herätysliike Tornionjokilaaksosta. Sieltähän oli Hökän seppäkin.
Hunajan pisarat. *Älä kuljeta syntejäsi mukanasi, vaan jätä ne Kristuksen kannettavaksi'
'Kun synnit painavat, hae vapautus Kristuksen verestä'
Pienessä seurakunnassa pappi tuntee katraansa, ettei tartte pelata sormipeliä.
Suurissa tilaisuuksissa harvoin on epäuskoista väkeä.
-
No nyt on taas pikkaisen väärinymmärretty tuo käsimerkkiasia, tai ainaski vierestä.
Siis jos on synnintunnossa ja tahtoo saada synnitanteeksi, niin silloin voi seuroissa pyytää vaikka kesken puhetta kättä nostamalla ja kesken saarnan, puhuja sanoo. Synnit anteeksi ja taas jossain nousee käsi ja taas sanoo kesken puhetta synnit anteeksi.
Se on sellaista erilaista, mutta vaikka nyt esimerkiksi Kalistava olisi seuroissa ja nostaisi kättään hänelle luettaisiin heti synnit anteeksi,Ei se ole mikään sisäpiiriasia se vain on sellainen tapa.
Noihin muihin syytöksiin nyt en jaksa paneutua, mutta esikoislestadiolaiset ovat mukavimpia minusta ja niitten seuroissa tykkään käydä, vaikkakin on kokemusta myös vanhoillislestadiolaisista.
Tai voin nyt ottaa sen verran kantaa, että heillä on sellaista painotusta, että maailmassa on paljon väärää kristillisyyttä, kuten körtit esimerkiksi kauhistuvat karismaatikkoja. Ehkä se on yksi mikä pistää vieroksumaan ei tietoisesti joitain ja samalla pelätään, että erilailla uskomassa olevat vievät mukanaan.
Vanhoillislestadiolaisten mukaan jos uskoo oikein uskoo kuin he, mutta jos on joku muu niin hän ei ole vielä löytänyt oikeaa uskomista Jeesuksen päälle.
Ketään ei kuitenkaan vieroksuta, mutta toisaalta ei haluta olla sellaisen kanssakaan sillälailla, että toinen vetäisi mukanaan turmion tielle tai johonkin.
Opetus tulisestajärvestä on aika vahva, mutta toisaalta Jeesuskin puhui siitä aika useasti..Se ei tuota ahdistusta lestadiolaiselle, mutta ilmeisesti liikkeen ulkopuolisille?
-
Tietysti voidaan todeta että "syntien anteeksiantaminen on luterilaista" ja niinhän se onkin, mutta kun lestadiolaisuus puheenaollen se ei ole koko totuus. Lestadiolaisten itsensä on vaikeaa tunnustaa ääneen että heillä äänellinen synninpäästö "oikeauskoisen" suusta on EHTO pelastukselle! Se todellakin on ehto sanan kirjaimellisessa merkityksessä.
Näin sitten koko kiva ja viattomalta kuulostava "syntien anteeksiantaminen" muuttuukin merkitykseltään aivan muuksi kuin mitä annetaan ymmärtää. Luterilaisen uskon, raamatun ja kristillisyyden yleensäkin vrt. esim. roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko; -synnit voi saada anteeksi ensinnäkin kasteessa jossa uudestisynnytään, ehtoollisessakin voi ja saakin synnit anteeksi ja tietenkin lisäksi myös ilman mitään kommervenkkeja isämeidän rukouksen opetuksen mukaisesti: suoraan Jumalalta "anna meille meidän syntimme anteeksi..." Näin opeti Jeesus meitä rukoilemaan! Myöskään äänellistä kuultua synninpäästöä ei suljeta pois, luetaanhan se jokaisessa jp:ssa!
Sen sijaan on aivan toinen asia tämä lestadiolaisten synninpäästö. NImenomaan ja ainoastaan ÄÄNELLINEN ja "oikeauskoisen" suusta henkilökohtaisesti kuultu ja pyydetty synninpäästö on ehdoton ehto uskon ja armon saamiselle heidän porukoissaan. Sen takia on mielestäni ilveilyä ja ehtoollisen pilkkaamista kun lestadiolaiset pelehtivät alttarilla "käsimerkkeineen" :-sillähän he kiroavat sen kirkon opin jonka alttarilla polvistuvat sillä he eivät pidä ehtoollisessa saatavaa syntien anteeksiantoa missään arvossa, vaan hankkivat ilveilyllään omatekoisen "synninpäästön". Minusta tämä on käsittämätöntä kaksinaamaisuutta etenkin papilta joka moiseen suostuu! Jos minä olisin pappi tuossa tilanteessa niin antaisin käsimerkkien tekijälle korvatillikan. :wink:
Äänellinen synninpäästö oikeauskoiselta kuultuna on lestadiolaisuudessa enemmän kuin sakramentti; se on armon ehto. Se on lestadiolaisille itselleen elämän ja kuoleman kysymys. Kyseessä ei siis alttarillakaan ole "viaton ja luterilainen synninpäästö", kuten monesti halutaan antaa ulospäin kuva. Mutta kuten sanoin aiemminkin, nämä ei suinkaan koske kaikkia lestadiolaisia! Uusheräyksessä, rauhan sanassa ja esikoisuudessa(kin) (jopa!) on nykyään väkeä joissa ei kyseenalaisteta toisten uskonsuuntien oikeellisuutta. vanhoillislestadiolaisuudessa keskeisin uskonopillinen sisältö tuntuu kokemuksieni mukaan olevan evankeliumin sijasta pikemminkin se että "tämä on ainoa oikea usko!".
Miksi synninpäästö sitten on niin keskeisellä sijalla lestadiolaisuudessa, siihen voi löytää ainakin yhden vaikuttavan syyn liikkeen alkutaipaleelta. Laestadius ja Raattamaa mutta varsinkin Laestadius saarnasi(vat) melkein yksinomaan lakia ja tuomiota herätyksen koettuaan. Pääasia oli ettei yksikään rupeaisi ns. "armon varkaaksi" eli ettei alkaisi omistamaan armoa itselleen ilman edelläkäyviä näkyviä ja tuntuvia tunnontuskia ja henkisiä kamppailuja. Niistä kehitettiin "armonjärjestys" (tuttua körteillekin). Näistä tulikin aluksi uskon keskeinen sisältö mutta laestadius ja Raattamaa joutuivat pulmallisen tilanteen eteen kun he tuskailivat , uskalataako julistaa syntejä anteeksi pyytäjälle ja he valvoivat pitkään ja miettivät asiaa. Lopuksi he päättivät varauksin uskaltaa julistaa ne anteeksi tiukoin reunaehdoin ja tuolloin ensimmäisistä päästösanojen julistamisista tuli käänteentekevä kohta lestadiolaisuuden historiassa. Valitettavasti tämä(kin) eli anteeksiantaminen ja -saaminen kilpistyi kohta kokemukseksi jota vaadittiin. Koska lestadiolaisuudessa alu nalkaen sen johtajien rajoittuneen lakihenkisyyden ja huonon raamatun tuntemisen takia ei tunnettu esim. kasteen armoa eikä ehtoollisessa vaikuttavaa armoa, kilpistyi päästösanoista lestadiolaiseen hengellisyyteen ainoa henkireikä jonka kautta kaiken hengellisen kuristamisen ja piinaamisen jälkeen voi käänkuin pillin kautta hengittää. Pillin siksi että mitään muuta keinoa armon saamiseksi ei esim. vanhoillislestadioölaisuudessa vieläkään ole. Armoa ei saa suoraan Jumalalta, kasteessa ehtoollisessa eikä mistään muualta kuin pillin kautta imemällä eli pyytämällä synninpäästösanoja. Niitäkään ei voi kuulemma pätevästi lausua kuin sellainen jolla on Pyhä Henki, mutta jos esim. lausuja onkin salaisesti luopumuksessa, hänen päästönsä ei olekaan pätevä. Näin lestaopin mukaan! Lestadiolaisen armo on siis epävarmaa ja täysin riippuvaista ihmisestä. Jumalahan ei voi armoa ilman heidän välitystään siis antaa. Niinpä he kutsuvatkin itseään "välimiehiksi".
-
Tuo edellä mainittu Lestadiuksen ja Raattamaan kohtaaminen on kerrottu Aapeli Saarisalon kirjassa "Lestadius - Pohjolan pasuuna".
Sama henkilö on kirjoittanut kirjan Paavo Ruotsalaisesta nimeltään "Paavo Ruotsalainen - Erämaan vaeltaja".
Näitä kirjojen nimiä kun vertailee, niin niissäkin minusta tulee esiin jotain olennaista näistä kahdesta henkilöstä ja heidän ajattelustaan.
Itse olen paljon mieluummin erämaan vaeltajan porukoissa kuin jonkun pasuunan. :wink:
-
Erittäin selkeää ja valaisevaa, Jampe. Jes!
On muistettava, että lestadiolaisuus syntyi karuihin oloihin, joissa kielenkäyttö ja käyttäytyminen olivat myös sofistikoitumatonta.
-
Erittäin selkeää ja valaisevaa, Jampe. Jes!
On muistettava, että lestadiolaisuus syntyi karuihin oloihin, joissa kielenkäyttö ja käyttäytyminen olivat myös sofistikoitumatonta.
Tämä on kyllä totta! kerrotaan (jossain lukemassani opuksessa) että ärjyimpien saarnojen kielenkäyttö oli laadultaan sellaista että se aiheutti joissain kirkkovieraissa fyysisen ylenantoreaktion. Tiedä nyt sitten oliko kaikki kerrottu aivan tottakaan mutta saattaisin kyllä todeksikin uskoa luettuani muutamia Laestadiuksen teoksia...
Niinhän se on Lutherinkin kohdalla muistettava että kielenkäyttö ja maailmanaika silloin oli kokonaan toinen. Moiset ilmaisutavat aiheuttaisivat nykyään korkeintaan inhoa tai paheksuntaa.
-
Onhan Laestadiuksen aikojen kielenkäytöstä jotain jäljelläkin. Luin juuri Mikael Niemen kirjan Mies, joka kuoli kuin lohi. Sen teemana on meänkielen asema Tornionjokilaaksossa. Eipä siellä Lars Levin Pajalassa juuri sanoja siivota vieläkään.
-
No jotenkin ton suuntaista kyllä, mutta muutama tarkennus.
Esikoislestadiolaiset sanovat kaikille Jumalan Terve.
Vanhoollislestadiolaiset vain toisilleen.
Esikoislestadiolaiset lukevat synnit anteeksi kuka kellekkin, ei vain joku puhujaveli.
Monta kertaa puhujavelikin pyytää kesken puhettaan, että seurakunta antaisi synnit anteeksi.
Vanhoillislestadiolaisilla on tavat aika paljon, kuten oli yllä kirjoitettu, vaikkakin hyvin pilkkaavaan sävyyn kirjoitettuna.
Mutta kiitos siitäkin kuiteski.
Se anteeksiannon painotus on vain sellainen, että jos ei ole oikealla tavalla uskomassa, niin ei ole lestadiolainen. Siksi se painotus on.
Vähän kun Jeesus sanoi. Joka syö kelvottomasti sairastuu.No huono esimerkki, mutta toisilla on toiset tavat koittakaa ajatella, että syytkin niihin on.
Jos joku muutoin uskoo niin sellainen ei ole löytänyt koko totuutta, mutta ei sellaisia silleen vieroksuta tai vihata tai muutakaan, mistä nyt syytetään ja haukutaan.
Jäitä hattuun syyttelyissä.
Jos itse alkaisin haukkua samaan tyyliin.
Luopio, vääräuskoinen tai ties millä sanoilla niin eihän se hauskalta tuntuisi.
Jos jatkossa käsittelette erilailla uskovien asioita, niin toivoisin asiallista kielenkäyttöä.
Syyttelyt että ehtoolliseen ja kasteeseen ei suhtauduttaisi kunnioittavasti on ilkeitä.
:roll:
Miten tää menee aina tälläiseksi?
Varmasti asioista voisi kirjoitella ihan järkevästikkin?? :cry:
-
Kielen tai sanojenkäyttö, turha haukkua vain lestadiolaisia siitä.
No tällä foorumilla kun on mukava ja fiksuja ihmisiä kielenkäyttö on siistiä ja asiallista, mutta joillakin ns, uskovien foorumeilla kyllä sanallinenanti on niinku ihan sikamaista. Tai no sikoja mitenkään mollaamatta. :-?
-
Kaikki lestadiolaiset eivät ole Vittulanjängältä. Eikä kaikki siellä ole lestadiolaisia. Sitäpaitsi joskus on hyvä sanoa rumakin sana niinkuin se on. Viisveisaaja pahoitti mielensä, kun Jampe pahoitti mielensä vanhoillislestadiolaisten käytöksestä Herran pöydässä. Kummallakin on oikeus sanoa mielipahansa ääneen. Minusta näin on hyvä.
-
Kaikki lestadiolaiset eivät ole Vittulanjängältä. Eikä kaikki siellä ole lestadiolaisia.
Juu, mie olen sieltä kotoisin, enkä törmännyt koskaan
lestadiolaisiin :shock:
pitiköhän körttiläinen isäni minut piilossa neljän seinän sisällä.
Ainoa kosketus lestadiolaisiin tuli Timo K. Mukan kirjasta Maa on syntinen laulu.
-
Jos itse alkaisin haukkua samaan tyyliin.
Come on! Eikös hakkumiskiintiösi körttien suhteen ole jo käytetty? Vai haluatko vielä avata sanaista arkkuasi?
-
Salis, oliko tuo kommentti tarpeellinen? Ehkä en ymmärtänyt sarkasmia, mutta tuntuu turhalta provosoinnilta tässä kohtaa.
-
Jos itse alkaisin haukkua samaan tyyliin.
Come on! Eikös hakkumiskiintiösi körttien suhteen ole jo käytetty? Vai haluatko vielä avata sanaista arkkuasi?
On Viisveisaaja körttejä kehunutkin vaikka kuinka moneen otteeseen. Onko sinussa, Salis, yhtään tilimiehen vikaa? Voisit perustaa Viisveisaajalle körttiarviointitilin 1:1-suhteessa. Kun yhdessä viestissä kehuu, saa sitten hyvällä omallatunnolla yhdessä viestissä haukkua oikein sydämen kyllyydestä.
Mt
-
Joskus 60-luvussa pelmahti Lähetysseuran kurssikeskukseen Päiväkumpuun, jossa niihin aikoihin usein luuhasin, bussillinen Lestadiolaisen lähetysyhdistyksen kirjavahuivisia ja -mekkoisia mummoja. Rupesivat hymyssä suin selittämään minulle liikkeensä jakautumista monituisiin heimoihin ja alalajeihin. Tuli mieleen Linnén kasvioppi, joka taisi olla itse Lars Levillekin läheinen asia (umbelliferae, campanulaceae jne.). Onko olemassa sellainen lestadiolaisjoukko kuin Kolkuttajat?
"kasvioppi"kuvia on esim täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuus
ja siellä on muutenkin hyvää faktaa, esim Euroopan "haarat":
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Lestadiolaisuussukupuu2.png
tosin osassa vain alle sata jäsentä mutta kai luottavat "luontaiseen kasvuprosessiin" :)
ja siellä oli linkkinä myös:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lukijaisuus
osattiin sitä 1700-luvullakin (siis ennen lestadiolaisuutta): "Eräät seurakuntalaiset täällä kuvittelevat olevansa päteviä oitis tutkimaan ja tuomitsemaan kaikkea oppia maailmassa sekä tekemään jokaisen uskontunnustuksesta eron, onko hän oikea kristitty vai eikö - - He pitävät oikeutenaan tutkia toisten uskoa....."
-
Muistelin tässä ketjussa aiemmin 1980-luvulla tapahtunutta ainoaa suviseuravierailuani... lienee ollut Nurmijärven..., kerroin. Ei muuten ollut Nurmijärvellä, vaan Nurmijärven naapurikunnassa Vihdissä. Vuosi oli 1988. Tuusulasta suviseuroihin matkasin Eero H:n kanssa. Ei Eerokaan lestadiolainen ollut, mutta hän päätti lähteä etsimään juhlilta yhtä lestadiolaisuuden keskeistä vaikuttajaa, koulutoveriaan ammoisilta ajoilta. Eero löysi koulutoverinsa, ja minä sain kokemusmaailmaani ripauksen suviseuratapahtumaa, muutaman tunnin lauantaipäivän osalta.
-
Salis, oliko tuo kommentti tarpeellinen? Ehkä en ymmärtänyt sarkasmia, mutta tuntuu turhalta provosoinnilta tässä kohtaa.
No provosoinniksihan se oli tarkoitettukin.
-
Salis, oliko tuo kommentti tarpeellinen? Ehkä en ymmärtänyt sarkasmia, mutta tuntuu turhalta provosoinnilta tässä kohtaa.
No provosoinniksihan se oli tarkoitettukin.
Kiitos vaan.
Salis hyvänä ihmistuntijana ilmeisesti huomaa, että olisihan mulla paljonkin hampaankolossa vielä, mutta provosoinnillaan saa mut hiljaiseksi asiasta.
Pikkasen turhia nämä vertailut milloin körtti, hellari tai körtti viidesläinen ja milloin mikäkin.
Kuitenkin tässä eletään nyt aikaa ja se mikä oli ennen oli ennen.
Paavon haukkumakirjeet ja Larssin moralismi oli sitä aikaa, meidän kaiken nähneenä tulisi kait olla viisaampia?
:roll: :roll: :roll: :roll: :oops: :roll: :roll: :-?
-
Täällä Lahdessa ja rityisesti Padasjoella on paljon esikoislestadiolaisia.Heillä oli enne erittäin tiukka pukeutumissääntö:miehillä ei solmiota,naisilla ei hattua.Naisilla pitkät hiukset letillä tai nutturalla.Töissä he olivat usein Puhelinyhdistyksellä,Oululaisella,tai Sinuhe-leipomossa.Padasjoella myös leipomossa tai omissa yrityksissään.He ovat erittäin yritteliäita ja ahkeria ihmisiä.Samoin antavat paljon panostaan kunnallis- ja seurakuntaelämään.Siis samoin kun me körttiläiset.Kuitenkin jokin heidän vain omistaan välittämisessä ja eriseuraisuudestaan panee ajattelemaan kuinka he ovat käsittäneet Jeesuksen keskeiset opetukset lähimmäisestä.Ei kuitenkaan tuomita käytöksen perusteella.Jumala näkee sydämet.
-
Jos oikein muistan niin Kristus toivoi, että he kaikki olisivat yhtä. Tätä vastaan tuntuu erityisen ikävältä se, että ne kokemukset, jotka allekirjoittaneella ovat, eivät ole millään tavoin lieventäneet sitä ilmassa leijuvaa käsitystä, että vanhoillislestadiolaisuus todellakin on siinä käsityksessä, että vain heidän seurakunnassaan on pelastus. Pari esimerkkiä: Ollaan Tyrnävän kirkossa, joka on ääriään täynnä. Tulee ehtoollisen aika; vain muutama menee alttarille valtaosan jäädessä penkkiin. Tunnistan ehtoollisella olijat tutuikseni, jotka eivät ole vanh. lestadiolaisia; sen sijaan penkkiin jääneet ovat ymmärtääkseni vanh. lestadiolaisia. So much for the unity. Toisekseen minulla on lestadiolainen äiti, ja vaikka kuinka olen koettanut kekustella teemasta, en ole saanut vastausta, jonka mukaan tällä käsityksellä ei olisi perää. Lisäksi voisi mainita, että lapseni ja naapurien lapset ovat kuulleet välitunnilla, että tulimeri on heitä varten. Nämä olivat todellakin vain muutama esimerkki teemasta. Uskoisin, että kysymys ei ole panettelusta.
-
Tervehdys kaikille teille. Googletin äsken tuoreimpia lestadiolaisuusaiheita ja löysin teidän palstanne. Lukaisin tämän ketjun läpi ja mielenkiintoista keskustelua oli.
Olen itse entinen vanhoillislestadiolainen. Seuraan edelleenkin lähinnä netin kautta lestadiolaisuutta. Miellyttävin l-palsta on mielestäni Mopin palsta (http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta). Siellä keskustelu yleensä pysyy mielipiteiden esittämisenä ja säännöissäkin kielletään esittämästä toisista keskustelijoista sieluntila-arvioita. Jos jotakin täkäläisistä kiinnostaa lestadiolaisuus, käykääpä katsomassa.
Mopin palstalle tuli tänä vuonna yksi entinen körtti, joka kehoitti tutustumaan herännäisyyteen, kun valitin lestadiolaisten suvaitsemattomuutta. Itsellenikin oli jo aikaisemmin muodostunut käsitys herännäisyydestä suvaitsevana yhteisönä. Ainakin tämä ketju vaikutti lupaavalta. Täytyypä lueskella lisää.
-
Miellyttävin l-palsta on mielestäni Mopin palsta (http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta). Siellä keskustelu yleensä pysyy mielipiteiden esittämisenä ja säännöissäkin kielletään esittämästä toisista keskustelijoista sieluntila-arvioita. .
Tervetuloa vaan minun puolestani Anonyymi! Otan pikkuisen kantaa tuohon ettei "saa esittää toisista sieluntila-arvioita".
Sinänsä hyvä ja kannatettava periaate jos se vain toteutuu! :)
Pieni epäilyksen siemen kuitenkin mnulla on nimenomaan vanhoillislestadiolaisuuden suhteen moisen ihanteen kunnioittamisesta; minusta jo se että todetaan: "sinä et ole uskovainen" -on toisen sieluntilan arvioimista. Kukaanhan ei voi toisesta noin sanoa koska me ihmiset emme näe kenenkään sydämeen. Voimme arvioida ulkoisin perustein mutta sekin voi johtaa harhapäätelmiin. Lisäksi minusta jo se että todetaan (kuten vanhoillislestadiolaisuudessa on usein tapana) " Vain tässä yhdessä laumassa on se oikea usko" -on juurikin arvion lausumista toisten sieluntilasta. Siinähän suljetaan ulkopuolelle kaikki "tähän laumaan" kuulumattomat. Näin siis luetaan tuomio "tähän laumaan" kuulumattomien sieluntilasta. Tästä syystä minusta on jokseenkin käytännöllinen mahdottomuus sulautta yhteen vanhoillislestadiolaisuutta ja mainitun periaatteen aitoa kunnioittamista. Eri asia tietenkin jos joku poikkeaa vanhoillisten opinkäsityksestä tuossa kohdassa ja yksilönä tätä mieltä ollen pidättäytyy lausumasta tuomiota/arviota toisen sieluntilasta. Sikäli kuitenkin, kuin tiedän, ns. "Mopin palstalla" kirjoittelevista valtaosa on vanhoillislestadiolaisia jotka lienevät pikemminkin heidän oppinsa kannalla kuin sitä vastaan.
Mutta mukavaa jos sinä et ajattele samoin! :D
-
Kiitos tervetulotoivotuksesta, Jampe :)
En ole itse ollut vl reilusti yli 30 vuoteen, joten en välttämättä ole kovin kummoinen asiantuntija. Käsittääkseni kuitenkin Mopin palstan vl:t eivät ole äärimmäisen tiukan seurakuntaopin kannalla. Heistä moni jakanee SRK:n entisen puheenjohtajan Matti Lääkön haastattelulausunnon "Me olemme löytäneet armon tässä joukossa, muita emme halua lähteä arvioimaan". Moppilaisista läheskään kaikki eivät ole valmiita tuomitsemaan epäuskoisiksi ei-lestadiolaisia.
Itse asiassa Lestadius aikoinaan oli sitä mieltä, että baptistien joukosta voi löytyä uskovaisia yhtä hyvin kuin Ruotsin luterilaisesta kirkosta. Juhani Raattamaa on myös jossain kirjeessään toivonut "kaikkien heräysten yhteensulautumista". Lestadiolaisilla ei siis aina ole ollut yhtä tiukka seurakuntaoppi kuin on nykyisin SRK:lla.
-
Tervehdys, anonyymi!
Tervetuloa munkin puolesta näille palstoille (vaikka en olekaan munkki!).
Jotakin kokemuksia mullakin lestadiolaista on. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista rauhanyhdistysläisistä Sievissä kirjoittelin muistaakseni tähän ketjuun aikaisemmin.
Lahdessa tapaan usein esikoislestadiolaisia. Eipä oo niidenkään kanssa tarvinnut riidellä. Alkavana vuotena olen rippikoulun opettajana ryhmässä, jossa suurin osa nuorukaisista on lestadiolaisperheistä. Meinataan siitäkin selvitä!
Ihmisiä joutui aikanaan erotetuksi heille turvallisesta Rauhanyhdistyksestä Pohjois-Suomessa. Se oli monille kova paikka - joutua erotetuksi yhteisöstä, joka on pelastava yhteisö! Monet pitkät illat meni aikanaan hylättyjä, erotettuja ja toivoa vailla olevia kuunnellessa.
Ihmisten hyljeksimä Vapahtaja ei heitä kuitenkaan erottanut erilleen, vaikka moni epätoivossa elikin.
muistelee Mauno
-
Kiitos sinullekin Mauno tervetulotoivotuksesta:)
Asun muutaman kilometrin päässä kylästä, jonka lähes kaikki asukkaat ovat esikoislestadiolaisia, tosin osa taitaa olla el:sta eronneita leeviläisiä. Kerran Turussa asuessani kävin el:ien rukoushuoneella, mutta juurikaan tarkemmin en heitä tunne.
Vl:den hoitokokouksista minulla ei ole omakohtaista kokemusta, luovuin lestadiolaisuudesta juuri ennen hoitokokouksia. Asia on kuitenkin vaikea vieläkin myös monelle vl:lle puhumattakaan silloin erotetuista tai ulkopuolelle ajautuneista. Kotimaan viime viikon numeron mielipidepalstalla kirjoitti eräs vl omista hoitokokousmuistoistaan. Ja eilisessä vl:ien puhujienkokouksessa Oulussa yhtenä aiheena oli 70-luku ja sen myötä hoitokokoukset.
Täältä körttipalstalta olen löytänyt mielenkiintoisia keskusteluja ja aika paljon ymmärtäväistä suhtautumistapaa lähimmäisiin. Yhden täältä löytämäni helmen lainasin Mopin palstalle:
"Jumala sanoo..." on aika tyypillinen, kun joku tyyppi halutaan saarnata suoraan Helvettiin. Ja useimmiten se vielä tehdään niin, että saarnaajaan sattuu mahdollisimman vähän. "Minun" sijaan syntiseksi tehdään "joku muu". :) :)
-
Meillä asui samalla kadulla kaksi perhettä, jotka sunnuntaisin menivät lapsineen Rauhanyhdistyksen seuroihin . Heillä oli samanikäisiä tyttöjä kuin meidän nuorin, koulukavereita. Tyttäreni kävi siellä mukana usein. Oli kuulemma kivaa, oli samanikäisiä, tarjoilua, leikkejä ym.
Sitten tuli murrosikäisenä vaihe, jolloin kiinnostusta ei enää ollut.
Mitä siitä seurasi; Toinen näistä äideistä lopetti tervehtimisen kohdattaessa. Tyttärelleni tämä on ollut kova paikka, ihmetykseen asti.
Jopa kysymys uskovaisista ihmisistä on tullut esille. Tälläistäkö se lähimmäisen rakkaus on. Olen yrittänyt selittää hänelle, ettei uskossa oleminen ole tätä. Hänelle jäi ns. paha maku uskovaisista ihmisistä.
Onneksi tämä körttinä olo on jotakin muuta (tästä sitä tulee palautetta)
-
Mopin palstalle tuli tänä vuonna yksi entinen körtti, joka kehoitti tutustumaan herännäisyyteen, kun valitin lestadiolaisten suvaitsemattomuutta.
Heipä hei, anonyymi! Minähän se körtti olin, kirjoitan Mopilla nimimerkillä "Etsijä", mutta ko. nimimerkki oli valitettavasti täällä jo varattu, joten minusta tuli tänään sitten "Seeker".
- - -
Ja heipä hei kaikille körttifoorumilaisille! Tämä on eka postaukseni tänne. Luen siis todellakin itseni "entiseksi körtiksi", vahva körttitausta on ainakin tosiasia. Uskonnot yleensä, ja herätysliikkeet erityisesti kiinnostavat minua monelta kantilta.
Koska olen laiskalla tuulella, muokkaan tähän hiukan lyhyttä esittäytymistäni Mopin palstalta:
Olen hiljattain 40 vuotta täyttänyt mies, jolle ulkoiset asiat (koulutus, työpaikka jne.) ovat aina putkahtaneet kuin Manulle illallinen - mutta joka ihmissuhteiden myrskyävällä merellä on ollut vuosia lähinnä tuuliajolla. Taustani on vahvasti körttiläinen, joskin nykyään luen itseni agnostikoksi. Ehkä täällä on tilaa sellaisellekin, joka ei kokonaisuudessaan jaa körttien maailmankatsomusta, mutta tuntee itsensä aika pieneksi ja vajavaiseksi ihmiseksi.
Aiemmin mottonani on ollut sarkastinen ja hiukan ylimielinenkin "etsin elämää, totuutta ja parempia tietokonepelejä".
Nyt etsin lähinnä eheyttä ja rehellisyyttä itsessäni - toivon, että sitä vielä olisi jäljellä jossain sisimmässäni.
-
Mitä tulee itse ketjun aiheeseen, niin Mopin palstaa joitakin kuukausia seuranneena voin todeta, ettei vanhoillislestadiolaisuuskaan, monesta tämän ketjun kokemuksesta poiketen, ole enää mikään yhtenäinen, yhteen hiileen puhaltava joukko, joka ylenkatsoen tuomitsee muut kadotukseen ja kulkee eteenpäin yhteen ääneen samaa virttä veisaten.
Tiivistäen: vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kuohuu tällä hetkellä voimakkaasti. Julkisuuteen tuo kuohu ei näy niin kovasti, mutta pinnan alla paineet uudistaa liikettä, purkaa vanhentuneiksi nähtyjä TV-, korvakoru- ym. kieltoja, ja tehdä tiliä 70-luvun järkyttävistä hoitokokouskokemuksista, ovat erittäin vahvat. Itse odotan vanhoillislestadiolaisuuden joutuvan kriisiin, josta selvitään joko julkisilla anteeksipyynnöillä SRK:n taholta, tai sitten liike hajoaa useiksi pienemmiksi liikkeiksi.
-
Moikka vaan Etsijä :D
Ihan mukavaa, että löysit tännekin. Aika hyviä sekä Mopin palsta että Körttifoorumi - asiallista keskustelua enimmäkseen molemmilla palstoilla, vai mitä?
-
Tulinpa itsekin tänne Mopin palstalta nimimerkki "Seeker"in herättämän uteliaisuuden johdattamana. Voisin esitellä itseni lähes täsmälleen samoilla sanoilla kuin Seeker, kun körttiläisyyden tilalle vaihdetaan vanhoillislestadiolaisuus, tosin itse määrittelen itseni sekä vanhoillislestadiolaiseksi ja agnostikoksi enkä pidä niitä missään määrin toisensa poissulkevina.
Vanhoillislestadiolaisuuden tilanne on tosiaan tällä hetkellä erittäin mielenkiintoinen, tunnen itse jossakin määrin myös vl:n "merkkihenkilöitä" ja liikkeen sisällä on varsin sekava, joskin rauhaan ja yhteisymmärykseen pyrkivä käymistila. Aika näyttää miten liikkeen kehitys etenee, Ei voi puhua varsinaisesti kahtiajaosta, vaan kirjosta johon vaikuttavat´maantieteellinen aspekti pohjoinen/etelä, koulutus/kouluttamattomuus, sukupolvi, sukupuoli(!), yms. yms. (ja ennen kaikkea suhtautuminen 1970-luvun tapahtumiin liikkeessä)
Itse tavallaan koen jonkinlaista sukulaisuutta körttiläisyyden kanssa siinä mielessä että en odota kovin valmiita vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, Ukko-Paavosta ainoa tuntemukseni tosin rajoittuu lähinna oopperaan "viimeiset kiusaukset" joka on minulle lapsuudesta asti tuttu (se siitä vanhoillislestadiolaisten kulttuurivihamielisyydestä :)
-
Ennusteista sen verran vielä, etten missään tapauksessa oleta liikkeen hajoavan pienemmiksi liikkeiksi. Vakavatkaan julkiset dissidentit eivät oles tulleet poispotkituiksi, ja mikäli mitään näkyvää kriisiä ei tule, liikkeen hajaantuminen tapahtuu uskoakseni korkeintaan sisäisenä prosessina jossa eri tavoin ajattelevat ihmiset ja mahdolliset ryhmittymät vain joutuvat sietämään toisiaan, ehkäpä jopa rakastamaan toisiaan. :D
-
Upeaa tämän ketjun selkeä monipuolistuminen. Esille ottamani aihe kaipasikin niitä keskustelijoita, jotka ovat olleet L:n helmassa.
-
sinulla on parran kehitys erittäin nopeaa... :wink:
-
Tuokin on totta. Lisäksi minulla on runsaasti valokuvia perheemme jäsenistä, myös itsestäni. Itsestäni on kuvia parralla ( ollut paria poikkeusta lukuunottamatta jo yli 30 vuotta ) ja ilman. Tämän foorumin oheiskuva näyttää parran, joka minulla on ollut kasvoillani yli 10.000 päivää - kravattiakin käytän nykyään melko usein; 1990-luvulla tein täyskäännöksen kravattiasiassa. Aiemmin minulla oli pari kravattia, joita en juuri käyttänyt, nyt minulla on parisenkymmentä kravattia, ja taas tänään yhtä niistä käytän.
Mutta asiaan: voitaneen aloittaa ketju Parta uskonnollisuudessa. Aloitatko, juhani? Ainakin ortodoksijuutalaisilla on partaa kuin juhamiedolla.
juhani! Kerro myös jokin kokemus Lars Levi L:n väestä. Olet ehken työssäsi ko. asiaan törmännyt - ja lienee Jaakkokin ( muun muassa) jotain asiasta kertonut. Itse voin kertoa tähän piispa Hannes Leinosen kolmen "ässäpitoisen" lauseen Nivalan kirkosta. Leinonen tuli vikkelästi saarnastuolista sakastiin ja kysyi edesmenneeltä Jussi-isältäni:
- Jussa, missä vessa?
Hannes Leinosesta on paljon juttuja, jos muistan oikein, hänestä on tehty kirja. Itsekin muistan- 1970-luvulta- Leinosen varsin sanavalmiina ja ytimekkäänä puhujana ja keskustelijana. Leinonen pystyi usein olennaisuuksiin parilla sanalla, ja hänen sanansa sointuivat toisiinsa nähden hyvin.
-
Tunsin hiukan Hannes Leinosta hänen viettäessään eläkepäiviään täällä Lahden Mukkulassa,jossa hän kuolikin kesken 75vuotisjuhlien.Tyttärensä
asuu täällä myös ja näemme sunnuntaisin kirkossa.H L on ollut kerran
meillä kotiseuroissa.Hän kertoi minulle käyttävänsä edelleen piispanpaitaa
ei sen korean purppuran värin vuoksi,vaan siksi että se on kaikkein pehmeintä kangasta hänen sodassa pahoin haavoittuneelle rinnalleen.
Hän oli todella persoonallinen mies.He istuivat aina kirkossa(silloin vielä oli vain seurakuntakoti ) täydet talvivermeet päällä vanhaan malliin,vaikka lämpöä salissa oli yli 20 astetta.
Hän oli sukukronikoitsija.Kirjuutti lapsenlapsilleen.Minäkin sain yhden ohuen
muistelman.Täytyy kaivaa se kätköistäni nyt kun hän elää uudelleen minullekin.
-
Korjaus;
Hannes Leinonen kuolikin jo 70 vuotiaana
-
Jokin aika sitten oli puhetta lestadiolaisista, niin tässä olisi melkein tunnin täsmäisku ko.liikkeeseen:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=219354&locale=
-
Kiitos.
Oli aika sympaattisen oloisia ihmisiä.
Vaikea ymmärtää miksi lestadiolaista elämäntyyliä niin kovasti kritisoidaan.
Sitten aina toi iso perhe.
On niitä sinkkujakin ja pienempiä perheitä.
Sitten toi ainoa oikea usko ymmärretään aina pieleen. Sillä tarkoitetaan uskoa Jeesukseen.
Ei kukaan lestadiolainen väitä olevansa kaikkitietävä tai synnitön.
No kuitenkin esikoislestadiolaiset ovat minusta vielä sympaattisempia ja yhteisöllisyys ja rakkaus on siellä parasta, mitä en ole muualla tavannut.
Körttipainotukset ovat kuitenkin parhaita ja niistä tykkään tällähetkellä eniten.
Kuitenkin jos valita pitäisi minne mennä Sunnuntaina, niin ehkä Esikoislestadiolais seuroihin, mutta ehkä körtti. Empä osaa sanoa.
-
Kuitenkin jos valita pitäisi minne mennä Sunnuntaina, niin ehkä Esikoislestadiolais seuroihin, mutta ehkä körtti. Empä osaa sanoa.
Pieni mainos pääkaupunkiseutulaisille:
Su 15.3. klo 16 Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Erkki Helmisen esitelmä lähetystyön 150-vuotisjuhlien merkeissä. Seuroissa mm. Riikka Halme ja Hannu Pöntinen.
Mt
-
Lestadiolaiset ovat todella hyviä laulamaan.
Ennen koulussa opetettiin virsiä ja ihan tavallisia lastenlauluja ja silloin tulivat esiin todella hyvät laulajat. Nykyään on paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat vain poppia ja rockia, eivätkä näin opi laulamaan ihan tavallisesti.
Lestadiolaiset laulavat paljon virsiä ja siksipä heistä löytyy paljon tosi hyviä laulajia. Jos olisin kuoronjohtaja, niin mielelläni ottaisin heikäläisiä kuorooni laulamaan.
-
Minä olen siitä etuoikeutettu körtti että minulla on omassa perheessäkin lestadiolaisia. Pikkuveli nimittäin löysi uskon vanhoillislestadiolaisten keskeltä, ja sittemmin meni myös naimisiin ihanan vl-tytön kanssa. Minäkin olin puolisoni kanssa häissä Tyrnävällä, eikä kukaan katsonut pahasti. :) Todella lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä ovat kaikki tapaamani lestadiolaiset. Sellaisia luonnonlapsia, joiden elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan terveellä pohjalla. Sellaisia tässä maailmassa mielestäni tarvitaankin. Ja todellakin laulavaisia ovat. :D
-
Liikuttavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=PBMeN_ii1jk&feature=rec-HM-fresh+div
-
Minä olen siitä etuoikeutettu körtti että minulla on omassa perheessäkin lestadiolaisia. Pikkuveli nimittäin löysi uskon vanhoillislestadiolaisten keskeltä, ja sittemmin meni myös naimisiin ihanan vl-tytön kanssa. Minäkin olin puolisoni kanssa häissä Tyrnävällä, eikä kukaan katsonut pahasti. :) Todella lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä ovat kaikki tapaamani lestadiolaiset. Sellaisia luonnonlapsia, joiden elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan terveellä pohjalla. Sellaisia tässä maailmassa mielestäni tarvitaankin. Ja todellakin laulavaisia ovat. :D
Meillä on vaimon puolella sama tilanne. Sisaruksissa on VL:iä, evankelisia ja körttejä. Liike ei ole koskaan sama kuin siihen kuuluvat yksilöt. Yksilöt ovat usein siedettäviä ja mukaviakin, vaikka liike olisi mikä tahansa.
Nyt on tosin paha tilanne, kun RY hajoittaa perhettä, jossa muut ovat aktiivisia evankelisia, mutta äiti vaihtoi RY:hyn ja se on kovempi paikka. Painostusta on jo ollut riittävästi.
-
Liikuttavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=PBMeN_ii1jk&feature=rec-HM-fresh+div
Minun umpikörttiläinen äitini opetti minulle, että seksi kannattaa säästää avioliittoon. Näin he olivat tehneet isäni (myös körttiläinen)kanssa ja näin teimme mekin mieheni kanssa. Olen siitä ikikiitollinen siksikin, että minullekin tuli aikanani monelta suunnalta ihmettelijöitä, miksi toimin ja ajattelen näin. Kyllä körttiläisyydessä on tämä asia ollut ihan päivänselvää, mutta sitä ei ole korostettu samalla tavoin kuin lestadiolaisuudessa.
Ihan samalla tavoin mielestäni körttiläisyydessä on iän kaiken pidetty päivänselvänä asiana sitä, että helvetti on olemassa ja sinne ihan oikeasti joutuu valitettavan paljon ihmisiä. Sekin on ollut niin päivänselvää, ettei sitä ole erikseen korostettu. Ketään sinne ei olla oltu tuomitsemassa, sitä on varottu, mutta kyllä sen olemassaolo on tiedostettu varsin hyvin.
-
No mutta. Ei minulle nuo asiat ole niin "päivänselviä", mitä Pirska kirjoittaa. Eikä ne kyllä mielestäni körttiläisyydessäkään ole. En itse henk. koht. pidä mistään "päivänselvästä", mikä uskontoon, körttiläisyyteen, yms. liittyy, koska hyvin harvoin mikään on oikeasti päivänselvää.
-
No mutta. Ei minulle nuo asiat ole niin "päivänselviä", mitä Pirska kirjoittaa. Eikä ne kyllä mielestäni körttiläisyydessäkään ole. En itse henk. koht. pidä mistään "päivänselvästä", mikä uskontoon, körttiläisyyteen, yms. liittyy, koska hyvin harvoin mikään on oikeasti päivänselvää.
No sanoppa sitten, mitä ihmeen virkaa sillä armolla on, jos mikään ei ole syntiä. Turhaanko Jeesus naulittiin ristiin?
-
Öh. Mielestäni An-na ei missään kohtaa sanonut, ettei mikään olisi syntiä. Eiköhän jokainen körtti omalta kohdaltaan tiedä oikein hyvin miten syntinen on ja mihin tarvitsee armoa. Ja muiden kohdalta ei ole mitään syytä tietääkään.
-
Öh. Mielestäni An-na ei missään kohtaa sanonut, ettei mikään olisi syntiä. Eiköhän jokainen körtti omalta kohdaltaan tiedä oikein hyvin miten syntinen on ja mihin tarvitsee armoa. Ja muiden kohdalta ei ole mitään syytä tietääkään.
Eipä toki juuri noilla sanoilla sanonut. Joka tapauksessa hän esimerkiksi "ei pidä päivänselvänä, että Helvetti on oikeasti olemassa". Jos kerran Helvettiä ei ole oikeasti olemassa, niin mistä Jeesus sitten pelastaa meidät.
-
Eipä toki juuri noilla sanoilla sanonut. Joka tapauksessa hän esimerkiksi "ei pidä päivänselvänä, että Helvetti on oikeasti olemassa". Jos kerran Helvettiä ei ole oikeasti olemassa, niin mistä Jeesus sitten pelastaa meidät.
Minä en pidä päivänselvänä, että seksi ennen avioliittoa olisi väärin. Se oli se kommenttisi, mistä oma kommenttini kumpusi. Ei ole oikein mukavata, että tehdään tuollaisia suoria johtopäätöksiä yksittäisten kommenttien perusteella. En todella sanonut, ettei mikään ole syntiä. Mutta en minä ole mikään määrittelemään mitkä asiat ovat syntiä, mitkä eivät. Ne eivät todellakaan ole mitään päivänselviä asioita. Synti on mielestäni sydämen luopumista Jumalasta. Se on ainakin minun lähtökohtani synnin määrittelylle, jos sitä nyt jotenkin ylipäätään pitää määritellä.
-
Jos kerran Helvettiä ei ole oikeasti olemassa, niin mistä Jeesus sitten pelastaa meidät?
Minun henkilökohtainen vastaus olisi esimerkiksi, rakkaudettomuus.
Jos meillä olisi hitusenkin verran pyyntentöntä lähimäisenrakkautta. Ei varmaan tarvitsisi miettiä miksi Jumala antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen meidän käsiimme.
Vuorovaikutus ihmisten kanssa toimisi rotuun,kansakuntaan tai kulttuurin katsomatta.
Toisaalta on myös hieno tutkia ja pohtia kuka minä oikein olen.
Omin voimin ei minusta täydellistä tule.
Onneksi saan olla keskenkasvuinen, niin ehkä opin teiltä jotain.
Lestadiolaisuudessakin on varmasti jotain mistä voisin ammentaa itselleni huomiseen päivään. O:)
-
Eipä toki juuri noilla sanoilla sanonut. Joka tapauksessa hän esimerkiksi "ei pidä päivänselvänä, että Helvetti on oikeasti olemassa". Jos kerran Helvettiä ei ole oikeasti olemassa, niin mistä Jeesus sitten pelastaa meidät.
Minä en pidä päivänselvänä, että seksi ennen avioliittoa olisi väärin. Se oli se kommenttisi, mistä oma kommenttini kumpusi. Ei ole oikein mukavata, että tehdään tuollaisia suoria johtopäätöksiä yksittäisten kommenttien perusteella. En todella sanonut, ettei mikään ole syntiä. Mutta en minä ole mikään määrittelemään mitkä asiat ovat syntiä, mitkä eivät. Ne eivät todellakaan ole mitään päivänselviä asioita. Synti on mielestäni sydämen luopumista Jumalasta. Se on ainakin minun lähtökohtani synnin määrittelylle, jos sitä nyt jotenkin ylipäätään pitää määritellä.
Matteuksen evankeliumissa luvussa 19 itse Jeesus sanoo näin "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Eikö tässä ole melko selvästi sanottu järjestys, ensin itsenäistytään, sitten avioliitto (liittyminen) ja sitten seksi (yhdeksi lihaksi). Kyllä mielestäni heränneet ovat tämän pitäneet oikeana järjestyksenä. Ei tämä ole mitään lestadiolaisten keksintöä.
-
Matteuksen evankeliumissa luvussa 19 itse Jeesus sanoo näin "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Eikö tässä ole melko selvästi sanottu järjestys, ensin itsenäistytään, sitten avioliitto (liittyminen) ja sitten seksi (yhdeksi lihaksi). Kyllä mielestäni heränneet ovat tämän pitäneet oikeana järjestyksenä. Ei tämä ole mitään lestadiolaisten keksintöä.
Järjestys on varmaan oikea,mutta onkohan kukaan noudattanut Pirskan esille tuomaa Matt.19 lukua. Väitän että ajatuksissa ja jopa...
Toiseksi taidamme täällä Suomessa kuulua suurimmaksi osaksi kokonaisvaltaisesti luterilaiseen kirkkoon minkä sisällä toimii niin heränneet,lestadiolaiset,tavikset jne. Joten ei taida kaikki asiat olla, niin päivänselviä mm.seksin suhteen.
-
Se on päivänselvää, että olen syntinen. Siitä Jeesus on minut pelastanut. Minun lisäkseni hän pelasti kaikki muutkin syntiset. Ensi perjantaita ja sunnuntaita vietetään asian kunniaksi.
-
[
Matteuksen evankeliumissa luvussa 19 itse Jeesus sanoo näin "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Eikö tässä ole melko selvästi sanottu järjestys, ensin itsenäistytään, sitten avioliitto (liittyminen) ja sitten seksi (yhdeksi lihaksi). Kyllä mielestäni heränneet ovat tämän pitäneet oikeana järjestyksenä. Ei tämä ole mitään lestadiolaisten keksintöä.
Minä vähän tuohon "järjestykseen" kommentoisin;
Onko tuossa todella Pirska, määrätty jokin järjestys? Minusta näin ei välttämättä ole. Monestihan raamatussa joitain asioita kerrotaan tietyssä järjestyksessä muttei se välttämättä sido kronologisena järjestyksenä meitä. Otan esimerkiksi kasteen: "ensin usko, sitten kaste" -sanovat uudestikastajat. Ne ovat raamatussa mainitut tuossa järjestyksessä kun uskoontulemisista on puhe. Kuitenkin me tiedämme että on oikein ja raamatun mukaista kastaa myös pieniä lapsia. uskoakseni se on jopa Jumalan tahto, -että ainakin kristityissä perheissä näin tehtäisiin.
Mihenhän täytyy käytännössä luopua isästään ja äidistään jotta voisi alkaa elää oman perheensä kanssa joten en ota tuota niinkään kronologisena käskynä vaan mieluumminkin ohjeena siitä että on sopivaa ja asiaankuuluvaa ettei mies samanaikaisesti elä omien vanhempiensa elätettävänä ja lapsena kun pitää omaa perhettään. Sama tietysti koskee vaimoa!
Yhdeksi lihaksi tulemista en näe viittauksena seksiin vaan yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaa minusta aika selvästikin yleensä yhteistä elämää, yhteisiä rahoja, yhteisiä lapsia, yhteisiä suruja ja iloja jne. He siis ovat Jumalan silmissä ikäänkuin yksi "yksikkö" vaikka ovatkin kaksi eri ihmistä, -jos näin voi sanoa. Esiaviollista seksiä vastaan jos haluaisin kampanjoida, käyttäisin mieluummin asiaan paremmin sopivia kohtia kuten 6. käskyä "Älä tee huorin" , "Jumala vihaa hylkäämistä", -ja muita siihen liittyviä. Tosin henkilökohtaisesti en tunne mitään erityistä tarvetta kampanjoida sitä vastaan. Mutta kumminkin...
-
Niin, ja eikös avioliitto ole ihmisten keksintö maallisen omaisuuden hallintaa varten eikä Raamatun käsky. Ihmissuhteissa emotionaalinen riippuvuus syntyy paljon ennen häitä, ja sen vuoksi dokumentin lestadiolaisnuorten esittämä näkemys "ennenaikaisen" seurustelun välttämisestä on paljon fiksumpi kuin uudempien liikkeiden "ei seksiä ennen avioliittoa"-julistus.
En nyt tarkoita, että sitten kun seurustelun päättää aloittaa, voi saman tien ryhtyä petipuuhiin. Mutta aina avioliitto ei ole vaikkapa ihan taloudellisista syistä mahdollinen ennen kuin monen vuoden yhteiselon jälkeen.
-
Niin, ja eikös avioliitto ole ihmisten keksintö maallisen omaisuuden hallintaa varten eikä Raamatun käsky. Ihmissuhteissa emotionaalinen riippuvuus syntyy paljon ennen häitä, ja sen vuoksi dokumentin lestadiolaisnuorten esittämä näkemys "ennenaikaisen" seurustelun välttämisestä on paljon fiksumpi kuin uudempien liikkeiden "ei seksiä ennen avioliittoa"-julistus.
En nyt tarkoita, että sitten kun seurustelun päättää aloittaa, voi saman tien ryhtyä petipuuhiin. Mutta aina avioliitto ei ole vaikkapa ihan taloudellisista syistä mahdollinen ennen kuin monen vuoden yhteiselon jälkeen.
Hoh hoijakkaa!
-
Hoh hoijakkaa!
Tällä foorumilla on tilaa kaikenlaisille mielipiteille. Siksi toivon, että millekään kommenteille, on ne sitten omasta mielestä kuinka kummallisia tahansa, ei todeta väheksyvästi tai halveksuvasti kuten yllä oleva. Jos on eri mieltä, sen voi kertoa ja mieluusti perusteluineen. Siitä se keskustelun rikkaus syntyy, että ihmiset keskustelevat omista mielipiteistään ne perustellen ja muiden mielipiteitä kunnioittaen.
-
nöyrä körttiläisyys on hieman liberaalimpi kuin kaikkivoipainen laestadiolaisuus...
-
Asiatietohan pilaa hyvin alkaneen nettiväittelyn, joten suosittelen loikkaamaan tämän viestin yli.
No niin, varoitettu on.
Jyrki Knuuttila (TT, yliopistonlehtori teologisessa tiedekunnassa Helsingissä) tutki väitöskirjassaan avioliittoa oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa 1600-luvun alkuun mennessä. Johdannossa hän kuvaa avioliiton asemaa ajanlaskumme alun tienoilla eri kulttuureissa. Se oli sukujen välinen kauppa niin juutalaisessa, kreikkalaisessa kuin roomalaisessakin kulttuurissa. Roomassa tosin osapuolten suostumus tuli myöhemmin liiton edellytykseksi.
"Kristinusko liittyi juutalaiseen, kreikkalaiseen ja roomalaiseen käytäntöön aluksi siinä, että avioliiton solminen katsottiin yhteiskunnalliseksi eli maalliseksi eikä kirkolliseksi eli uskonnoliseksi toimeksi. Tähän vaikutti myös se, että Uusi testamentti ei antanut ohjeita avioliiton solmimisesta. Vähitellen Raamattuun pohjautuva opetus avioliiton erottamattomuudesta johti siihen, että kristittyjen avioliiton puhtauteen ryhdyttiin kiinnittämään huomiota. Lisäksi alkuseurakunnan jäsenten keskinäinen läheisyyden tunto liitti yksityisen kristityn koko elämän, myös avioliiton ja perhe-elämän, seurakunnan yhteyteen. Näistä syistä alettiin jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina vaatia, että avioliittoon aikovien on ilmoitettava siitä seurakunnan esimiehelle, piispalle." (Knuutila: Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629, SKHS 1990. S. 15-16)
Knuutilan mukaan avioliittoon liitettiin kristillisiä rituaaleja (siunaus, esirukous) seurakunnan siveellisen kurin tähden. Tästä kehittynyt morsiusmessu levisi myös muiden kansojen keskuuteen, vaikka avioliitto säilytti edelleen kauppaluonteensa. Oppi avioliitosta sakramenttina kehittyi vasta ensimmäisen vuosituhannen lopussa. Tässä vaiheessa molemminpuolista suostumusta alettiin valvoa tarkasti. Tämän takia osapuolet ilmoittivat julkisesti papille suostumuksensa avioliittoon. Tämä kirkollinen vihkiminen syntyi Englannissa ja Ranskassa ja levisi sieltä muualle. Keskiajalla Ruotsissa kirkollinen vihkiminen oli yteiskunnan kannalta yhteiskunnallisen avioliiton siunaaminen. Lainsäädännössä kirkollinen vihminen ei ollut tuolloin vielä pakollinen.
Mt
-
nöyrä körttiläisyys on hieman liberaalimpi kuin kaikkivoipainen laestadiolaisuus...
No eipäs nyt nosteta itseämme arvo asteikolla ylemmäs. :wink:
Ja kyllä täytyy sanoa että jos ja kun,lestadiolainen tai kuka tahansa lukee näitä viimeisiä kommenteja lestadiolaisuudesta, niin ei tässä voi muuta kuin itsekkin kommentoida Pirskan kommentilla, hoh hoijakka.
Ei sen puolen,kyllä tässä olisi itselläkin parantamisen varaa,aika paljonkin,kommenteissani. :-k
Jossain foorumin alueella taisi olla aiheena ryhtiä ja tahtia. :wink:
No mikäs minä olen arvostelemaan, jokainenhan kantaa itsestänsä vastuun.
Se minun, kokemuksia lestadiolaisista.
Joten...
-
nöyrä körttiläisyys on hieman liberaalimpi kuin kaikkivoipainen laestadiolaisuus...
No eipäs nyt nosteta itseämme arvo asteikolla ylemmäs. :wink:
Ja kyllä täytyy sanoa että jos ja kun,lestadiolainen tai kuka tahansa lukee näitä kommenta lestadiolaisuudesta, niin ei tässä voi muuta kuin itsekkin kommentoida Pirskan kommentilla, hoh hoijakka.
Ei sen puolen,kyllä tässä olisi itselläkin parantamisen varaa,aika paljonkin,kommenteissani. :-k Jossain foorumin alueella taisi olla aiheena ryhtiä...
Tuohon tekee mieli vastata B.H.S:lle, että joillakin asteikko on toisin päin, joten herää kysymys nostettiinko vai laskettiinko?
-
Tuohon tekee mieli vastata B.H.S:lle, että joillakin asteikko on toisin päin, joten herää kysymys nostettiinko vai laskettiinko?
:taistelu:
Olisikohan siinä vastaus, Seppos.
-
Haluaisin vastata moneen kysymykseen samalla kertaa. Ensinnäkin lestadiolaisista minulla on varmaan hyvin samanlaisia kokemuksia kuin monella muullakin tämän palstan kirjoittajalla. Toki lestadiolaiset ovat yrittäneet minuakin käännyttää joukkoonsa, mutta en halua suurin surminkaan siihen porukkaan sisään. Eniten minua tökkii heidän pieni johtoporras, joka haluaa luoda raja-aitoja heikäläisten ja meidän vääräoppisten välille. Aikanani paljonkin yhdyin siihen kuoroon, joka vatvoi lestadiolaisten tiukkapipoisuutta ja tuomitsemisenhalua. Sitten vain kerran ystäväni totesi minulle, että meidän täytyisi opetella kunnioittamaan toisten vakaumusta. Hän myös muistutti, että ihan samalla tavoin tämän maailman lapset haukkuvat meitä heränneitä.
Taustani on sellainen, että koskaan minua ei ole ohjattu kovalla kädellä eikä tuomiohengellä, vaan rakkaudella. En ole koskaan ollut sisällä muussa porukassa kuin herännäisyydessä. Minulla ei ole siksi kauheita antipatioita mitään viidesläisiä tai lestadiolaisia kohtaan. Hehän ovat ihmisinä enimmäkseen mukavia ja jopa kunnollisia.
Jos väitän, että moninaiset moraalisäännökset eivät ole mitään lestadiolaisten keksintöä, vaan ovat vanhastaan kuuluneet ihan myös körttiläisten kuvioihin, saan kauheat ryöpyt vastalauseita. Joka väittää, ettei körttiläisyydessä ole ollut mitään rajoja ja kaikki on ollut suhteellista, ei tunne tämän herätysliikkeen historiaa.
Esim Aku Rätystä kerrotaan seuraavaa:
"Rouva, joka oli mieltynyt Akun julistukseen, kutsui hänet kotiinsa. Keskustelun kuluessa Rouva totesi, että ollaan saman Isän lapsia. Kun sitten katseltiin avaraa, kaunista kotia, Aku näki erään huoneen pöydällä korttipakan. Rouva selitti, että hän leikkii niillä aina joskus.
- Mahdammeko me olla saman Isän lapsia, kun minun Isäni ei ole opettanut minulle tällaisia leikkejä, kysyi Aku."
"Ei saa liiaksi luottaa ryövärin armoon, varoitteli Aku tullessaan sairaan luota, joka oli kova juomari."
"Tehdään parannusta naapurin synneistä, ja omat synnit ovat peitossa, eikä huomata ennen kuin kuolema on tullut ja helvetti on edessä, päätti Aku seurapuheensa."
Lainaukset ovat kirjasta Naulan kantaan, Aku Rädyn sattuvia sanoja.
Maailma on muuttunut paljon Akun ajoista, mutta minusta me menemme väärään suuntaan, jos ihan joka asiassa myönnymme tämän maailman menoon. Lieneekö kukaan tällä foorumilla huomannut, kuinka totta on, että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Olisi paljon muutakin hampaankolossa, mutta pää on jotenkin niin tyhjä, ettei saa irti tämän enempää.
-
:coffee:
-
http://www.youtube.com/watch?v=e7KFZ2iLHkI
Olipas körteillä tunteet tavallista voimakkaammat. Ei noin iloisia näe edes herättäjäjuhlissa, kun tossa yuutubessa. :-?
-
Vai ovatko vain körtit, ateistit, lestadiolaiset. Paavo Ruotsalainen, Aku Räty, Luther. minä, Pirska, Pena, Seppos, Viisveisaaja, Liisa, juhani … luettelo jatkuu äärettömyyksiin.
Lopuksi voisi kysyä, eikö tämä olekaan herätysliike?
Minä olen ainakin kokenut, että on.
Minusta alkaa tuntua, että kaikki muut täällä ovat oikeassa ja minä olen ihan väärässä. Sitähän te kaikki yritätte minulle kertoa. Tuo edellinen sepustus oli niin ihmeellinen, että puolet meni yli hilseen. Ihmettelen tuotakin kysymystä, "eikö tämä olekaan herätysliike". Tuota youtuben esitystä en jaksanut katsoa loppuun asti, mutta ilmeisesti se oli yhtä "ihanaa" kuin alkukin.
-
Vai ovatko vain körtit, ateistit, lestadiolaiset. Paavo Ruotsalainen, Aku Räty, Luther. minä, Pirska, Pena, Seppos, Viisveisaaja, Liisa, juhani … luettelo jatkuu äärettömyyksiin.
Lopuksi voisi kysyä, eikö tämä olekaan herätysliike?
Minä olen ainakin kokenut, että on.
Minusta alkaa tuntua, että kaikki muut täällä ovat oikeassa ja minä olen ihan väärässä. Sitähän te kaikki yritätte minulle kertoa. Tuo edellinen sepustus oli niin ihmeellinen, että puolet meni yli hilseen. Ihmettelen tuotakin kysymystä, "eikö tämä olekaan herätysliike". Tuota youtuben esitystä en jaksanut katsoa loppuun asti, mutta ilmeisesti se oli yhtä "ihanaa" kuin alkukin.
Siihen, että joku olisi oikeassa en ota kantaa, kun ne ovat sellaisia harvinaisuuksia, vaikka jokainen sellaista tietysti itsestään luulee. Sinulle voin sanoa, että olet väärässä, kun luulet olevasi väärässä. Omaat vain yksilöllisen mielipiteen. Jos kaikki ovat samaa mieltä, niin yksi ajattelee muiden puolesta ja se on vaarallista. Eläköön eriävät mielipiteet.
-
huomasin vasta tänään Aamulehden srk-ilmoituksissa suviseurojen paikallisradiomainoksesta, että suviseurat ovat tänä vkl:na Loimaan lähellä Oripäässä. 1300 asukkaan paikkakunnan väkiluku kasvaa hetkellisesti :-)
kaipaan kyllä seuroja kun aloin kuuntelemaan tuota radio-ohjelmaa ja netistä puheita. nyt olisi ollut oivallinen tilaisuus käydä tutustumassa moisiin mutta jää väliin. www-sivuilla oli kyllä vaikka mitä tietoa, esim liikennevirtojen tasaamisen vuoksi oli suositusreitit eri puolelta Suomea tuleville!
-
Vähän yllättävä uutinen.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/naisia_halutaan__lestadiolaisten___johtopaikoille_5377859.html
-
Rupesin miettimään, mistä Oripää on tuttu ja sitten hoksasin: mumma ja paappa olivat juhannuksena mökillä ja mumman ristikkolehden takasivulla oli kuvatehtäviä missä piti arvata 20 Suomen kahteen samaan vokaaliin loppuvaa kuntaa. Yksi kuva oli tämmöinen:
(http://www.geocities.com/blue_ribbon_ss/Oripaa.jpg)
-
Meitsi kävi ja tykkäsin.
Oli kivoja teologisia vääntöjä lestadiolaistyttöjen kanssa, kun sanoin, et körtit noin ja noin luulisin asioista.
Erityisen hauskaa oli kun joku niistä sanoi, et Jumala kyllä johdattaa puolison ja ei tarvitse tehdä mitään.
Vastasin että eikö edes voi katsoa hölmistyneenä ja räpytellä silmiä.
No ilmeisesti jotain saa myös tehdäkkin.
Suviseurat oli kivat ja hyviä puheita.
Armoa ja armonalla elämistä ja pieneksi tulemista ei saarnattu, aikalailla lakia ja ohjeita ja kieltoja, mutta silti ihan hienoa.
Kyllä siellä laitettu toi kierrätys ja muu toiminta ihan huippuunsa, paitsi ehtoolliselle meno jono, joka oli jotain pari kilometriä.
Outoa myös oli kun tytöt ei meikkaa ja ei edes dödöä käytä. Et huh huh sen puolesta kun hellettäkin on.
Vähän yhtä tyhmä painotus kun Israelissa juutalaiset pitää mustia takkeja ja vaatteita Kesällä kun uskonto määrää.
Jumala on outo kun sellasia määräilee? :102:
Jos tuun ensviikonloppuna körttiseuroihin Seinämäelle, niin mut tunnistaa siitä et olen se joka jossain väittelee ja tatuointi ranteessa.
Toivottavasti nähdään siellä. Ja joidenkin kohdalta toivottavasti ei.
Benkkun haluaisin kyllä tavata.
-
Vähän yhtä tyhmä painotus kun Israelissa juutalaiset pitää mustia takkeja ja vaatteita Kesällä kun uskonto määrää.
Jumala on outo kun sellasia määräilee? :102:
Ei Jumala ole sellaista asua määrännyt vaan kyseessä on miesten vaate 1700 luvun Varsovasta. Vaatteella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa, kuten ei silläkään, että nämä juutalaiset käyvät koko ikänsä raamattukoulua ja välttelevät työn tekoa jos lasten tekoa ei lasketa työnteoksi. Asenteet ovat pikkuisen muuttumassa ja nyt armeijassa on näille oma yksikkönsä, tähän asti he ovat olleet vapautettuja asepalveluksesta.
Samanlainen juttu on RY:läisillä tupakoinnin kanssa, kun sitä ei ole Raamatussa kielletty niin se on sallittua.
-
Toivottavasti nähdään siellä. Ja joidenkin kohdalta toivottavasti ei.
Minun kohdalta voit olla vapaa.
-
Toivottavasti nähdään siellä. Ja joidenkin kohdalta toivottavasti ei.
Pitääkö meidän vältellä?
-
Pitääkö meidän vältellä?
Kun on Sinusta kysymys, niin ainakin minun on vältettävä. :icon_biggrin:
Koska muuten ajatukset voivat johtaa … :icon_wink:
:eusa_angel:
-
Ei Jumala ole sellaista asua määrännyt vaan kyseessä on miesten vaate 1700 luvun Varsovasta. Vaatteella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa,
Samanlainen juttu on RY:läisillä tupakoinnin kanssa, kun sitä ei ole Raamatussa kielletty niin se on sallittua.
No ei nyt ihan noin, mutta kait sinnepäin.
Huono vertaus kylläkin minusta. Rauhanyhdistysläiset ei polta, koska Raamattu ei sitä kiellä vaan koska se on sosiaalinen tapa ja perinne.
Jos Seppos kysyy oliko se Hadash uskovalta juutalaiselta vaatetuksesta, että se ei ole raamatullinen, niin perusteluja löytyy että on.
Mua ei haittaa oudot painotukset eri poppoilla jos ne nyt ei ihan satuta ketään fyysisesti tai henkisesti.
Ne eivät ole kuitenkaan evankeliumin tai muun ydin eli se josta tulisi olla huolissaan.
Jos tarttuisi ortodoksien tai katolilaisten tai luterilaisten outoihin messuamistapoihin, niin aina löytyisi huomauttelemista.
Pitääkö meidän vältellä?
No voidaan me pussaillakkin tai vaikka tehdä kuperkeikkaa, mutta jos on hengellisistä asioista puhetta jossain, niin aina jokainen näkee asiat jotenkin omasta näkökulmastaan ja silloin pakostakin syntyy keskustelua.
Väitellä ehkä liian voimas sanonta.
Toisaalta mitä pahaa rakentavassa väittelyssä on?
Tää nyt on malliesimerkki millaista keskustelun ei tulisi olla ja mulla on oppimista tässä kommunikoinnissa.
-
Sanneli. Mitkä ne kaksi kuntaa sit on, kun mä en ees vanhuksena tiedä vastausta.
Oot ollu aika terävä lapsi kun tollaisia ratkoit.
Mun suurin päänvaiva tais aina olla, miten sais tänkin lelun rikki. :107:
-
Äh. Ai Ann a kirjoitti vältellä. Luin et "väitellä".
Ei mua tarvi vältellä, miks ihmeessä tarvisi.
Lähinnä tarkoitin tolla toisia olisi parempi vältellä lähinnä sellaiseksi futuuriseksi selvänäkemiseksi, eli et meni väittelyksi ja ei ois pitäny tavatakkaan.
Siksi toisia tulisi kait vältellä.
Himpe ku ei voi muokata omia kirjoituksia. Tietty pitäisi opetella kirjoittamaan kerralla kunnolla.
Siis sepposille piti laittaa, että siksi polttavat, kun se on perinne ja sosiaalinen juttu se polttaminen, eikä niinku kirjoitin.
:icon_redface:
Unille moin.
-
Sanneli. Mitkä ne kaksi kuntaa sit on, kun mä en ees vanhuksena tiedä vastausta.
Oot ollu aika terävä lapsi kun tollaisia ratkoit.
Mun suurin päänvaiva tais aina olla, miten sais tänkin lelun rikki. :107:
Kuntia on näin ensi muistamisella. Akaa, Ii, Yli-Ii, Vantaa, Sipoo, Inkoo, Järvenpää, Espoo, Porvoo, Pyhtää, Korppoo, Vehmaa, Pyhämaa, Loimaa, Kankaanpää, Pertunmaa, Kitee, Keuruu, Kruunupyy, Keminmaa Voi olla, että joukkoon eksyi joku entinen kunta. Aika monta oli suomennosta ruotsin kielen joki å sanasta.
-
Ainakin Maksamaa (Maxmo) oli vielä siinä ristikkolehden tehtävässä.
Tuon mun laittaman tehtävän ratkaisu oli vuori miinus vu plus pää eli aiheeseen liittyen Oripää.
-
Kotimaa n:o 26/2.7.09. Pelastuvatko muut kuin vahoillislestadiolaiset?
Pelastuvatko muut kuin vanhoillislestadiolaiset, SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki?
- Sellaiset ihmiset pelastuvat, jotka uskovat niin kuin Jumalan sana opettaa. Meidän käsityksemme mukaan me opetamme Jumalan sanan mukaisesti sitä, miten ihminen saa saa synnit anteeksi ja tulee autuaaksi.
Tähän myös sisältyy aina ehto, että vain ne pelastuvat jotka saavat siunauksen heidän käsiensä päällepanon kautta.
Sama Kotimaa-lehti edelleen ja kirjoitus otsikolla: Armon mainosmies/Matti Pajula. "Paavolla on hieno teologia, olen kovasti sen kannalla. Odottava ja armoon nojautuva usko, katsominen yksin Kristukseen.
Eli usko on vääränlaista, ellei se ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetuksen mukaista?
Niin, tällainen käsitys meillä on, että on yksi usko, yksi kaste, yksi seurakunta, joka koostuu uskovaisista ihmisistä
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain heillä on tämä oikea ja ainoa usko.
Matti Pajula: "Että oma tekeminen on yhtä tyhjän kanssa, teet ja teet, mutta Paavo sanoo, että älä tee muuta kuin katso Kristukseen".
Jokainen saa verrata näitä kahta erilaista käsitystapaa uskosta.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Tämän sunnuntain evankeliumitekstin aihe on: Armahtakaa. Evankeliumissa Jeesus kehoittaa kääntymykseen. Mitä on parannus, kääntyminen? Monelle se on käsitys ponnistelusta ja pinnistelystä, jolla yritetään omin voimin parantaa ulkonaista elämää jättämällä, jos mahdollista joitakin paheita vähemmälle. Vääränlainen julistus ja lain ja evankeliumin sekoittaminen johtaa kuulijan omien parannustekojen loppumattomaan kierteeseen, jossa kilvoittelija uppoaa yhä syvemmälle suohon kykenemättä nousemaan ylös, vaikka halu siihen olisi.
Laulussa sanotaan: "Ei käskemällä parannukseen saa, se tapahtuu kun Herra armahtaa...". Todellinen, oikea parannus on uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu. Ja näin usko taas lohduttaa, tyydyttää ja tyynnyttää sydämen.
Meillä ihmisillä on helposti tapana lajitella toisiamme. Lokeroimme kanssakulkijamme erilaisiin lokeroihin. Etsimme syitä, miksi se ja se ihminen ei kuulu meikäläisiin. Kun ihmiselle, josta emme pidä, käy huonosti, sanomme, että se oli hänelle ihan oikein, sehän oli oikeastaan vain rangaistus hänen huonosta elämäntavastaan. Ehkäpä Jumala rankaisi häntä, että hän oppisi elämään paremmin. Sen me tiedämme, että rangaistus oli Jeesuksen Kristuksen päällä, mutta että meidän...!?
Päivämme aiheena on: "Armahtakaa!" Siinä ei ole kyse siitä, että me ikään kuin yläpuolelta katsellen suvaitsisimme armollisesti armahtaa meitä huonommiksi kokemiamme ihmisiä - ensin surkuteltuamme heitä, säälittyämme heitä ja sitten yritettyämme antaa anteeksi. Jos tämä on asenteemme, emme ole vielä päässeet ymmärtämään sitä Jeesuksen "kaikki" sanaa. Armo on osoitettu kaikille.
Edellä minun ajatuksiani ja lainauksiakin päivän evankeliumiin. Jokainen saa tässäkin itse ottaa vertauskohdan alussa lainaamiini teksteihin.
------------------------------------------------------------------------------
Anteeksi pitkä kirjoitukseni, jota ei ole pakko lukea.
-
Anteeksi pitkä kirjoitukseni, jota ei ole pakko lukea.
Ei ollut pakko lukea, mutta kiitos kun sain lukea.