Aamuhartaus 24

[luterilainen]

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. 
Ps. 25:8

Siionin virsi 148, Herraa hyvää kiittäkää  https://www.youtube.com/watch?v=N-RqY9Kk2p4

[luterilainen]

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. 
Ps. 25:9

Sun Armoasi Anomaan · Herännäisnuorten kuoro  https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY

[Pena]

Ja niin on käynyt monen suuren miehen. Niinhän ne heitetään joskus saatanan haltuun, ei sitä varten, että painuisivat helvettiin, vaan että sielu pelastuisi.
Me ihmettelemme niiden lankeemista, miten se on ollut mahdollista? Se on aina mahdollista silloin, kun saatana saa Jumalalta luvan kiusata ihmistä. Mutta ihmisessä itsessä on silloin syy siihen. Jumalan täytyy heittää hänet hetkeksi helvettiin, että saisi iankaikkisessa rakkaudessansa korjata taivaaseen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kuka voisi luetella kaikkea Jumalan hyvyyttä! Sillä sitä Hän osoittaa aina silloinkin, kun sanomattomasta hyvyydestänsä rankaisee ja tuomion alle ajaa. Hän tuomitsee sentähden, että me raukat huomaisimme, millaisia kaluja me olemme itsessämme ja minkälainen perkele on meidän langetessamme. Sillä Jumala tahtoo saada meitä ymmärtämään, mitä Kristus on ihmiselle, kuinka välttämätön Hän on - - Ja meille erikoisesti, kun ajattelemme, että meidän seuduillamme elää jo viides sukupolvi tätä herännäisyyttä; minä tunnen niitä perheitä paljon ja olen ne kaikki nähnyt, nämä viisi polvea.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tuli aamulla mieleen - mistä lie tullut, kun olin valveilla, - melkein kuin kiusaus, että mitähän tämä homma oikein on. Meinas vihollinen panna oikein epätoivoon että: "Ai ai! Tyhjää tässä hommailemme ja ajamme suuria takaa." Mutta sitten rupesin muistelemaan eilisiä puheita ja varsinkin sitä raamattutuntia, mitä pidettiin ja ajattelin, että sehän oli perin raamatullinen - ja jollemme me Raamattua usko, niin mitäs sitten! Sittenhän oltaisiin aivan onnettomia. Mutta sitten tuli taas mieleen, että entä jos tuo epäilys onkin Jumalan määräämä, kun me olemme lankeemuksen kautta niin syvälle joutuneet. Tuli mieleen siinä ensin omat vanhemmat. Raamattu se on, joka heitä on ohjannut iankaikkisen elämän tielle. Ja olisivatko ne kaikki Raamatun kanssa erehtyneet niin perinpohjin, ne, joiden kanssa on saanut niin kauan elävää sanaa kuulla? Siinä tuli mieleen kaikki Herran omat apostoleista alkaen. Niiden aate oli perustettu Jumalan elävään sanaan. Ja kun se on ollut ohjeena ja on vielä tänäkin päivänä, niin meillä ei ole vähääkään syytä epäillä, etteikö se ohje, minkä olemme saaneet, ole Jumalalta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tässä äsken väliajalla oli keskustelua hengellisistä asioista ja minäkin siellä melkein puoliksi leikillä kerroin vähän omasta kohdastani, etten minä ole päässyt siitä mihinkään, mikä olen, vaan minun on täytynyt olla tällainen kuin olen, en ole voinut olla toisellainen, en ole itse pystynyt itseäni tällaiseksi tekemään, mutta minä toivon, että minussakin olisi Jumalan työtä, eikä mitään muuta. Oli niin merkillistä sitten: Eräs ystävä pappi vastasi tähän: "Niin siis Jumala saa vastata, jos Hän on tehnyt huonoa työtä." Minä ajattelen, että kyllä se huumorikin on välistä hyvää, kun se tulee näin oikeaan aikaan sanotuksi, se niinkuin ilahutti mieltä ja virvoitt.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sellaista se on - voi kun se on ihmeellistä, kun saa vedota Herraan. Ei Paavalillakaan tehdessään Kristusta tunnetuksi tämän maailman suurille ja kuninkaille, ollut mitään muuta turvaa kuin Jumala. Jumalaan hän viittasi, että se on minut tällaiseksi tehnyt, se on Hänen syynsä - vaikkei sanat juuri näin kuulukaan, niin ajatus on se.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kun maailma vähän rupeaa kirvelemään vanhaa aatamia, niin siinä melkein niinkuin suuttuu ja joutuu sanomaan: En minä ole itseäni tällaiseksi tehnyt. Se on Jumalan työtä, jos me jotakin olemme, se on Jumalan rakkautta, jota ei ole voitu vastustaa. Kyllä minakin olisi ylenmäärin vedetty maailmaan. Sitä sekin on, kun on saanut nauttia rakkautta ja ystävyyttä ihmeellisessä määrässä. Mutta jollei Jumala olisi katsonut tarkasti minun perääni ja tuonut syvästi näkyviin, mikä minä olen, niin se ystävyys olisi minut jo aikaa hengellisesti tappanut. En tiedä, minkätähden se on ollut niin läheistä, kohti käyvää. Mutta sellaista se on ollut. Jumalan rakkautta sekin, että on pitänyt sisällisesti siinä tunnossa, ettei ole päässyt koskaan nousemaan. Hirveästi vain on joutunut häpeemään, että mitähän minussa näette sellasta, mikä olisi tykättävää.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja kun asia näin on, että Jumala on minuakin näin tavattoman kauan jaksanut kärsiä ja hoitaa, niin miksei teitäkin. En ole koskaan voinut muuta ajatella kuin että jos Jumala Kristuksen lunastustyön kautta minun pelastaa, niin kyllä niitä sitten paljon muitakin pelastuu. Silloin menevät kaikki, koko Kristuksen lauma. Sillä Kristus sanoi ristin päällä: Se on täytetty! Lunastustyö itse asiassa on tehty jo pari tuhatta vuotta sitten. Ja sentähden apostoli puhuttelee Herran omia pyhiksi, kun lähettää kutsutuille terveisiä - pyhiksi Kristuksessa. Ja silti ne olivat synnin tähden hyvin usein nuhdeltavia. Mutta ne olivat silloin jo Kristuksessa pyhiä, vaikka itsessänsä syntisiä. Ja kumminkin, kun asiat meni sekaisin, niin oli kovasti paljon vielä nuhdeltavaa ja poispantavaa syntiä. Eikö se ole ihme!

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta Jumala, joka on työssänsä rehellinen ja todellinen, eikä ole petollinen, Hänellä on tarkoitus viedä meitä perille, niin totta kuin Hän on rehellinen. Ja Hänellä on siihen oikeuskin, jos kellään.

Juho Malkamäki

[Pena]

Nyt on saatu kuulla puheita aina vaan yhdeltä kantilta, siitä ainoastaan, miten kuolematon sielu pelastuisi. Eikö se tunnu siltä, että opisto toimii liika yksipuolisesti, ettei tänne tullut saa mitään muuta kehitystä kuin hengellistä, ettei saa kehitystä jokapäiväisen elämän vaatimuksissa ja niissä aineissa, jotka kuuluvat tähän maalliseen elämään.
On kahdellaisia velvollisuuksia ajallisessa elämässä, on velvollisuuksia, joista tältä paikalta äsken puhuttiin, kun puhuttiin isänmaan suojelemisesta. Tämä velvollisuus on ehkä ensimmäinen, joka kuuluu ajalliseen puoleen. Mutta on myös velvollisuuksia elämässä muussakin suhteessa, joihin kaipaa kehitystä. Niin siis, kun täällä näin ollaan koolla, voisivat varsinkin edemmäiset ajatella: "Eihän sitä vain veisaamalla ja lukemalla elä, tarvitaanhan sitä elämässä muutakin." Jos täällä on joku, joka niin ajattelee, on se suuri erehdys. Kyllä täällä on oppiaineita ajallisen elämän tarpeitakin varten. Ja kun tarkkaa niiden tuntien toimintaa, niin täytyy nähdä, että oppilaat ovat niihin nähden niin täydessä työssä, ettei sen enempää voi ikinä vaatia. Siinä osoitetaan aivan erinomaista ahkeruutta. Sen näyttävät myöskin ne työn tulokset, mitä on aikaansaatu.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta sitten, kun tämä elämä on niin tyynni lyhyt ja tuleva on iankaikkinen, niin täällä on saatu se armo Jumalalta, että iankaikkisuutta koskevat asiat ovat täällä ensi sijassa. Siitähän sanookin elämän Herra itse: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muukin annetaan teille sen ohessa. Nämä seuraa meille itsestänsä. Ja minä luulen, ettei yksikään nuori ole täällä huonontunut, niin ettei hän mielellään palvelisi vanhempiansa kodissa ja tekisi niitä töitä, mitä siellä on tehtävänä. Ei suinkaan yksikään palvelija ole täällä huonontunut. Kyllä se täältä mentyänsä vastaa siitä, mitä ennenkin. Ei sen aika ole täällä hukkaan mennyt. Päinvastoin täyttää se maallisetkin velvollisuutensa tunnollisesti. Jos se Jumalan Pojan edessä kerran täällä on ollut, niin se pitää kaikki asiansa tunnon asioina ja tekee velvollisuutensa uskollisesti.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tämä on kyllä omituista. Kuka olisi voinut ajatella ja toivoa sellaista. Ei ollenkaan minun tarvitsisi puhua nyt siitä mitä syntisten ja kadotettujen ihmisten suhteen Jumala vaatii ihmisiltä, se on kuultu näiltä opettajilta aivan perinpohjin. Ja me vanhemmat saamme olla äärettömän kiitollisia siitä, että saamme lasten ja imeväisten suusta kuulla Jumalan kunniaa ja Hänen totuuttansa. Näillä oppilailla on nyt sisällistä painoa, ja siinäkin on vähän todistusta siitä, mitä ne ovat täällä saaneet.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se henki, mikä ihmisessä on, se aina sitten jotakin vaikuttaakin. Mutta ei ole muuta kuin kaksi henkeä: Jumalan Pyhä Henki ja maailman ja perkeleen henki. Kumpikin vaikuttaa omalla tavallansa. Mikä henki ihmisessä on, se sitten aina jotakin myös tekee, joko pahentaen toisia, niitä, jotka uskovat Kristukseen, taikka koettaa vetää niitä pois maailmasta ja saada, jos mahdollista, Herran pelkoon.

Juho Malkamäki

[Pena]

Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Vaikka nyt kuinka ihmisen omasta mielestä näyttäisi siltä, ettei hän voi mitään vaikuttaa, niin Herra vaikuttaa hänen tietämättä. Ja sen Herran vaikutuksen kautta on tästä opistosta levinnyt ajatuksia hyvin kauas, ympäri Suomen. Kun täällä on ollut särkyneitä tuntoja, jotka ovat täältä menneet kotiinsa, varsinkin, missä on ollut jo ennestään heränneitä vanhempia ja niiden raukkain välit ovat kylmentyneet lasten suruttomuuden kautta ja oma mahdottomuuskin on alkanut painaa, kun eivät ole saaneet lapsiinsa kasvatetuksi todellista Herran pelkoa. Mutta kun nuoret ovat sitten menneet täältä kotiinsa, ja kun ne ovat siellä alkaneet puhua uudella kielellä Jumalan kunniaksi, niin se on vaikuttanut sen, että lasten ja vanhempain välit ovat tulleet uudestansa likisiksi,vanhemmat ovat päässeet lastensa luo ja lapset vanhempainsa tykö. Ja tämän sai vaikutetuksi Jumalan sana, se veti toistensa luo. Ja siinä sitten onkin vasta oikea rakkaus, joka on taivaasta kotoisin. Siinä syntyy keskinäinen rakkaus, joka ei ole luonnollinen, vaan paljon syvempi.

Juho Malkamäki