Viimeksi olen tietty käynyt lukemattomissa kirkoissa. Kaunein muisto taisi jäädä kahdesta pikkukappelista, kumpikin korkealla vuorella: käytiin "täydellisen ilon" saarnan paikassa Monte Subasiolla, josta kuitenkin jäi korviini ihan muuta: Psalmin sanat, Herra, kuka saa asua Sinun pyhällä vuorellasi, joka tietty ei psalmin kirjoittajalle ole Subasio. Mutta näin on. Auttamatonta.
Sitten kiivettiin sateessa ylös Greccoon, ensimmäisen jouluseimen paikalle. Pidin siitä ettei kumpaakaan paikkaa ole tärvelty mauttomuuksilla eikä liikakoristelulla.
Orvieton Duomo on vähän liiankin mahtava. Teki mieleni livistää Ehtoolliselle sillä ehtoolliskäsitys on meillä niin sama, etten käsitä eikä moni muu, mikä estää. Johan joku roomalaiskatolinen on kirjoittanut Lutherista " Kirkon opettajana" ja ja ja... Ehkä ehkä ehkä. 2017 merkkivuonna saattaa, saattaa, saattaa tapahtua jotakin.
Samoin vanhurskauttamisesta on jo yhteinen julistus ollut vuodesta 1999. Omistinkin sen välillä, arveluni mukaan Dietricus Docens jonka me porukalla kanonisoimme on sen hukannut täällä
kuten kanonisoimme muuten myös Paavo Ruotsalaisen kun oli piispa Eero Huovinenkin siinä ja totesi.
Mutta oma messu meillä oli Assisissa vanhastaan siellä fransiskaanien konventin kellarissa jonne Isä Silvestron ansiosta päästään. On Roomal katolisen kirkon ekumeenisten asioiden viisausmies. Paljon työtä hänellä. Ottaisi minut avuksi aina ajattelen.