Keskustelu > Yleinen keskustelu

Terveyteni

(1/22) > >>

Leena:
Minul on hyvä ystävä joka harrastaa ystäviensä hyvää, ja totesi minulle että olen liian painava.  Vaarallisen lihava.  Vakuutin, että hän on aivan oikeassa, mutta asia ei jäänyt tähän. Selviteltiin BMI, paino ja kolmen viikon kuluttua todettiin etten syö. Siis hänen lihavat kaverinsa paitsi minä syö liikaa  napostelee tai syö herkkuja.
No en ollu kiinnittänyt huomiota kunnes sitten kiinnitin huomioni ja pelästyin. Ongelma ei ratkennukkan normien mukaan.


Mietin kaksi yötä, miten näyttää ruokaohjelman muistiinpanot, ettei hän suutu: Takuulla ei ole kaikki tässä. 

Ei hän yhtään suuttunut. Hän on hyvä ystävä.


Siis elämä meni, kun baletti jäi, etsiessäni päiväntarkkaa historiaa kotikaupungin talvisodasta ja Talvisodasta noin yleensä, kuinka varhain se jo ennakoitiin.  Ja näin. Pikkulotista ja suojeluskuntapojista ja noin ja noin.

Baletti jäi kun kaksi päkiän luuta hajosi.  Päkiä on baletissa jotenkin välttämätön. Vaikka yrittäisi selittää, ettei tämä onnistu, ellei sitten kärkkäreillä. Niilläkin tarvitaan päkiää.

Siis.  Olin vain elänyt ja puuhastellut Talvisotaa ja hoitanut siilejäni. En katsonut mitä söin ja söinkö.

.................

Huoleton luonteenlaatuni otti rauhallisesti, siis ensin.  Totesin että kiva kun joku totesi ongelman, nyt voisi vaihteeksi elää terveellisesti. Kuvittelin, että juttuhan on piece on cake. Korjataan ruokailu, olen varmaan vetänyt jotain kolmetuhatta kaloria.

Puhkesi syvä epätoivo kun totesin, ikään ja sukupuoleen ja noin, kuuluu laskennallisesti tietty energiantarve. Minä en syönytkään sitä viisinkertaisesti. Minä söin enimmillään puolet, yleensä viidesosan. Joku jugurtti ja leipäpala juustoviipaleella. Ei ateriaa.

Itsellä ei mitään havaintoo koko asiasta, se meni niin hitaasti vinksalleen.

.................

Muistinkin, että viimeinen kohtaaminen työterveyshuollossa julisti:  Kyseessä on kyllä tila, jossa elimistö kuvittelee, että on nälänhätä, käy säästöliekillä, näläntunne on kadoksissa ja kulutus tiedä mitä, muttei ainakaan tuo periaatteessa oikea. Siis ilman liikuntaa.

Talvella heikotti, väsytti ja kaikkea niin, etten jaksanut edes siivota. Onneksi on sisar. Mutten voi olettaa, että hän täällä vie roskat jne kun ei edes asu täällä.

........................

Yksi yö meni parkuen. Vähät lihavuudesta, mutta siihen kuolee. Jokin lohtu nyt löytyi siitä, että elämä on ollut liikunnallista ja urheilullista ja vaeltelullista ja tanssimuksellista, eli kun lihas painaa enemmän kuin läski, minussa ja painossani ehkä on niitä lihaksia tallella.

Ja sovimme, että opettelen jälleen syömään.

Hän on hyvin hyvä ystävä.

Leena:
Hyvä ystävä suuttui ja henkisen terveyteni tähden toivon ettei hän ole pitkävihainen. 


Muuten.   Kumppaninsa mykisti minut kerrassaan ilmoittamalla että maaperässämme on niin niukalti ravinteita, että on täyttä puppua väittää meidän saavan ravintoaineemne terveellisestä ruoasta. Kuten joskus käy minä mykistyin.

Hän selitti että tulee syödä kaikkia hiveniä purkeista, magnesiumia jodia vitamiineja ja mitä nyt on myydä.


Kun hän totesi epilepsian paranevan hivenillä, sanoin kyllä että eeeeisunkaan.  No jostainhan se johtuu sanoo hän.  Joopa kyllä, synnyin pahasti napanuoran hirttäytyneenä ja olen tämmöinen tyypillinen aivovauriolapsi, itkuinen kaksivuotiaaksi ja hakkasin päätä lattiaan, että näin opettivat. Kunhan tulee ruokavalio hän sanoo...  Saa olla aika valioruokaa, totesin.  Ja että on koetettu ihan kaikkee, porkkanamehuakin yritettiin ja mitäs vielä. Kättenpäällepanoa myös.


Kertokaa, mikä on maaperämme laatu.  Minä en häntä usko. Muttei minulla ole liioin mihin vedota. Kuulemma ihmiset lihoaa, kun ruumis huutaa jotain hivenainetta.  Tää ns hyvä ystävä, en nyt käytä ilmauksia joilla hän katkaisi välit kun täällä ei saa, vetää rautaa kuusi tablettia päivässä, on näitä ferritiiniuskovaisia jotka kymmenen vuotta sitten tahtoi kilpirauhashormonia.  Ne raudat on luontaistuotekaupasta, meinaan mennä vilkaiseen, onko ne jotain kalsiumjuttua joka ei imeydy.  Hänhän se rahat menettää, en minä. 


Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.   

Leena:
He saapuivat kello 24 ja paukuttivat, minkäs verran lääkiksessä oli opetusta ruoasta.

Olihan se lähellä etten sanonu, ulos siitä. Mie nukun nyt. Mutta kerroin mitä kursseja oli ja että kaikkiin kliinisiin liittyi syömisasiaa.

Luulen että tiedekunnan nimi johtaa harhaan.  Yleisin käsitys kun on että opiskellaan lääkeaineita ja noin nelisen vuotta,  että mentäis 6+6. vuotta on jotenki liian vaikeaa, mutta siis sen sanoin että jos ootte tyytymättömiä, otatte yhteyttä ensin esimiesläökäriin, ette enää ikinä tänne.  Että olen kuunnellu kiltisti kaikkia mutta enää en, eli jos ei teillä ole muuta asiaa niin sopis lähtee,...   Kun osoite on aivan väärä.  Silloin oli kello jo puoli kaksi ja väsytti.


Vielä löyty esitelmää, toisella on ex-anoppi ihan lasten onkologian rohvessori ja tietää kaiken ja ainakin varmaan enempi kuin minä.  No niitä riittää täs maailmassa kun tietää enempi kuin minä eli tämäkö se asia oli sitte?  Kun se ei vois minua enempi kiinnostaa. 

Ainaki he lähti meneen. Mikä tempaus tää oli?  Ei kirkastu, ei kirkastu. Miksei he menny alkujaan sen rohessorin tykö?  Mitä he tänne pölähti keskiyöllä?   

Riitta-mummi:
No olipa sinulla yövieraat !

Tässä tietoa mahdollisten jatko-argumentointien varalle:

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/maapera/maa-ravinnevarasto

Kohdassa Hyvän peltomaan ominaisuusia sanotaan toki että Suomessa on melko ravinneköyhä maaperä, hapan. Sen suhteen maanviljelijä tekee parhaansa.

Suositteliko vieraasi ehkä myös hopeavettä ?   :icon_lol:

öppiäinen:

--- Lainaus käyttäjältä: Leena - 25.08.19 - klo:10:08 ---Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.

--- Lainaus päättyy ---

Ehkä ei. Toisaalta joitakin ravinteita voi olla luonnostaan vähemmän kuin mikä olisi optimaalista ihmisen terveyden kannalta. Takavuosina ainakin kohuttiin tätä seleenistä. Sitä ruvettiin sitten lisäämään lannoitteisiin.

Mutta johonkin joka tapauksessa kuolee ja useimmille tulee tauteja ennen sitä. Saahan niitä yrittää välttää toki, ja elää terveellisesti, mutta ei kai terveydestä itselleen uskontoa tehdä tarvitse? En ymmärrä kun suomalaiset sanovat että tärkeintä elämässä on terveys. Jotenkin luulisi että perhe ja ystävät menisivät edelle, mutta ei kai sitten.

Itse nappaan purkista magnesiumia ja D-vitamiinia. Ensinmainittua, kun se kai voisi ehkäistä lihaskramppeja, joihin minulla tuntuu olevan taipumusta, ja jälkimmäistä kun en kovin paljon voi auringossa oleskella.

Jos joku tunkee puoliltaöin pitämään ravitsemussaarnaa niin ei ehkä ole hänellä kaikki kunnossa. Johtuneeko ravinnosta vai mistä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu