Keskustelu > Yleinen keskustelu

ensikosketus körttiläisyyteen

(1/2) > >>

Nile:
Hei!

Hienoa, että tällainen foorumi on olemassa - toivottavasti olen "eksynyt" oikealle sivustolle kysymykseni kanssa?!?!

Tapasin vähän aikaa sitten miellyttävän herrasmiehen ja eilen iltasella sitten jonkin asian yhteydessä tuli esille, että hänellä jonkinlainen körttiläistausta (käynyt mm. körttiläisen rippikoulun). Itse kuulun niihin normi-kristittyihin (?), jotka käyvät kirkossa pari kertaa vuodessa jne.
Mies on kotoisin körttiläisyyden syntyseudulta, jossa parin sukupolven takaa kaikki olivat saman aatteen kannalla.

Joten nyt tässä googletettuani ja heräteltyäni vanhoja koulutietoja körttiläisyydestä tuumailen, että onko jotain tiettyjä asioita, joita meidän tulisi ottaa esille näin tutustelemisen alkuvaiheessa jo?

Olemme keskustelleet avoimesti aiheesta kuin aiheesta, uskonnostakin, ja eilen tullut asia jäi mietityttämään. Pystymme keskustelemaan seuraavaksi muutaman päivän päästä työreissujen vuoksi, ja siksi ajattelin että teiltä saattaisi löytyä hyviä näkökohtia asioista, joista itse haluaisitte keskusteltavan kyseisessä tilanteessa.

Kiitoksia jo etukäteen!

Johannes:
Vaikkapa se olisi hyvä pointti, että jokainen on vastuussa itse Jumalalle. Itse arvostan sitä körttiläisyydessä, että ei puututa toisten henk.koht. asioihin ja ohjailla liikaa. Neuvoa ja ehdottaa toki saa (ja pitääkin), mutta viime kädessä jokainen tekee itse omat ratkaisunsa myös uskonasioissa.

llwyd:
Armo on se käsite joka minusta tekee kristinuskon ainutlaatuiseksi ja radikaaliksi - körttiläisyydessä se on korostunut, keskeinen, ja kaikki inhmilliset valtapyrkimykset ovat hämmästyttävässä mitassa jääneet pois. Mutta körttiläisillä on usein tietysti vaikeuksia selostaa liikettä, kun mitään suurta omaa oppia ei ole. On vain hankalasti kuvattava hiljainen lämpö, mikä minusta eniten tätä liikettä eniten yhdistää. Eikä ole mitään "oikeata" vastausta, jonka antamista vahdittaisiin ja mitattaisiin.

Hanna:
Emmepä me olla sen kummallisempia kuin muutkaan. Itse olen tässä nykyisessä opiskelupaikassani keskustellut paljon (syvällisiäkin) luokkakavereitteni kanssa, joista olen ainut körtti. Olen huomannut, että kenties uskonto on minulle suuremmassa osassa elämää kuin useimmille, mutta eniten törmää epätietoisuuteen. Toki riippuu yleissivistyksen määrästä ja yleisestä kiinnostuksesta ja varmaan jo tiedätkin kun olet asioista selvää ottanut, mut körttiläisuus(=herännäisyys) siis on:

Suomen evankelisluterilaisen kirkon herätysliike, eli körttiläiset kuuluvat kirkkoon. Meillä on sama raamattu, mut myös oma virsikirja Siionin virret (jota parhaillaan uudistetaan)

Eikä kannata myöskään sotkea meitä muihin herätysliikkeisiin, eli meidän perheissämme ei ole kymmeniä lapsia.   :lol:  . Evankelisuuden kanssa suurin ero on armokäsitys ja sen mukaisesti muukin (evankelisilla on Siionin kannel, meillä Siionin virret, tosin siikkareiksi kummatkin nimen lyhentävät)

Körttiläisyys on aikalailla aikuisen ihmisen uskoa. Naispappeus ei ole liikkeelle ongelma, eikä körttiläisten uskonnollisuutta ole tarpeen liikkeen taholta vahtia. Ainakin tälläiselle körttisukuiselle muiden suuntien puheet uskoontulosta tuntuvat suorastaan absurdeilta. Ei siihen tarvitse tulla, siinähän on aina ollut.

Meitähän on toki monenlaisia, mut itse tykkään lukea Kotimaa-lehteä. Sen nykyinen linja on mukavan lähellä omaa arvomaailmaani.

Johannes:

--- Lainaus käyttäjältä: "Hanna" ---Suomen evankelisluterilaisen kirkon herätysliike, eli körttiläiset kuuluvat kirkkoon. Meillä on sama raamattu, mut myös oma virsikirja Siionin virret (jota parhaillaan uudistetaan)
--- Lainaus päättyy ---


Millon sitä on ruvettu uudistamaan, ei kai taas....  Pitääkö kaiken aina muuttua? Voi kun eivät niitä vanhoja muuttaisi. En sano vastaan, jos näitä lisävihkon virsiä tulee mukaan, mutta kunhan eivät vanhojen sanoja muuttele. Kirkon virsikirjastakin meni pilalle sen vuoksi monta virttä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu