Keskustelu > Seuratupa

Keskustelua herännäisjulistuksesta

<< < (27/27)

vn:
Mun on välillä vaikea uskoa ja "alistua" ja nöyrtyä siihen että "Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa"
Viime aikoina moni tilanne aiheuttaa mielen kuohahtamista ja tuntuu että "tarttis tehrä jotain"...enkä nyt puhu tästä foorumista

Riitta-mummi:
Asioihin puuttuminen on 'kaksiteräinen miekka'. Toisaalta meitä velvoitetaan tekemään asioita jotka katsomme oikeiksi. On vain niin eyyä vastapuolista ei ehkä olekaan niin, vaan päinvastoin.

Hallitseminen on vallankäyttöä. Siihen lähes kaikilla on taipumus. Olen itsekin ollut perheen matriarkka. Olen tarkoittanut vain hyvää kaikille ja toiminut ymmärrykseni mukaan.

Toisille se on ollut hyvinkin tarpeen. Jos en ole ollut apuna, he ovat hiukan kuin ' tuuliajolla'.  Silloin heidän omat taidot ovat koetuksella.
Näin ei voi jatkua ikuisesti, koska kuolemme ajallaan kuitenkin. Omien siipien pitää silloin kantaa.

On taito antaa apua niin että se ei pakota mihinkään, ei loukkaa ja on molemminpuoliseksi hyväksi.

On kumarruttava ensin itse ylhäältä apua saamaan. Rukoilla viisautta ja ymmärrystä toimia sen mukaan.

Olemme vain ihmisiä, siksi vajavaisia ja toimimme mielialojemme mukaan.

Kaiken tällaisen voi jättää Herramme kannettavaksi. Omavoimaisuus on synti siinä missä välinpitämättömyys ja vihakin.  Meille annetaan syntimme anteeksi, niin Kristus on luvannut.

Hänen nimessään. Nämä eivät ole ipetusta, vaan ajatuksia.

Riitta-mummi:
Kiitos YLE lle uusintalähetyksestä Paavo ja minä, viimeisten kiusausten tarina jota kuljettaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

https://areena.yle.fi/1-62069783

Tuttu lämpö astui tupaan kun näin Aholansaaren Paavon Pirtin ja maisemat.
Ohjelma sisältää muutamia aarioita Viimeisistä kiusauksista.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu