Herättäjä-Yhdistyksen blogi Kotimaa24:ssä

[Ruuthanna]

Herättäjä-Yhdistys on alkanut blogata.

https://www.kotimaa24.fi/blogistit/blogisti/11112/

Ensimmäinen kirjoitus on Hautalan Jukan (Virsi vai laulu), toinen Hiltusen Kallen pohdintaa mystiikan perinteestä Siionin virsissä. Varmaan kirjoitusaiheet tulevat enimmäkseen liittymään jollain tavalla siioninvirsiuudistukseen.

[Riitta-mummi]

Iloitsen Kalle Hiltusen otteesta kirjoituksessaan kristillisesta mystiikasta.
Nimenomaan koen morsiusmystiikan sekä verimystiikan , en hassuna, vaan pelotellen kutsuvana koukkuna joka oli, eli aikansa, ja onneksi katosi.

En ole asiaan laajasti perehtynyt, mutta mainitut mystikot ja  Seppo A Teinonen, sekä
Pauli Annala ovat opastaneet sen sisältämään Jumalan kokemiseen itsessään, sisällisesti niinkuin seppä Högmankin tiesi.

Tätä tuntuu nyt olevan enemmänkin ilmassa. Rationaalinen körttiläisyys on saanut hengen
syvällisyyttä. Tästä kirjoitetaan ja puhutaan nyt usein. Joten tunteiden tunnistamisen aika on taas.
On vain hyvä erottaa tunteet  tunnelmoinnista.

[Viisveisaaja]

 
Toi tietty mystisyys tulee kuulua virseihin ja kyllä körttivirsissä sitä on, kuten se salattu Jumala virsi tai joku.
Kuten toi kirjoittaja tuolla kotimaa blogissa kirjoitti, niin aiemmin sitä oli enemmän.
Nykyään virret tulee enempi ihmistä ja ihmisen ongelmiin painottuen.

Jotenkin ne virret joissa käsitellään Jumalaa on kiehtovia mystisyydessään.

[juhani]

Toi tietty mystisyys tulee kuulua virseihin ja kyllä körttivirsissä sitä on, kuten se salattu Jumala virsi tai joku.
Kuten toi kirjoittaja tuolla kotimaa blogissa kirjoitti, niin aiemmin sitä oli enemmän.
Nykyään virret tulee enempi ihmistä ja ihmisen ongelmiin painottuen.

Jotenkin ne virret joissa käsitellään Jumalaa on kiehtovia mystisyydessään.

Viissjungailia on herrnhutilainen kuten minäkin.

[Bengt Sandberg]

Paavo Ruotsalainen Sörkassa.

Sörkasta on kirjoitettu muutamia kirjoja kuten esimerkiksi:
Huligaanit: katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan / Kari Koskela.
Sörkän sulattamo: Tosiasioita ja tarinoita Helsingin vankilan ja sen henkilökunnan vaiheista / toimittanut Risto Kettunen.
Sörkan rysäkeisarit : kalastajia, ajureita ja salakuljettajia / Eero Haapanen

Mutta ooppera esiintymiset ovat minulle aivan uusi kulttuuri tapahtuma Sörkassa.
Poikkeuksen tekee kyllä Hämiksellä pikkutunneilla esiintyvät ”maailman luokan tähdet”.


"Pienoisooppera Herääminen sai ensi-iltansa 30.3.2017 musiikkiteatteri Kapsäkissä.
Jaakko Heinimäen kirjoittama libretto ammentaa Paavo Ruotsalaisen elämänvaiheista näkökulmia nykyajan vaatimuksiin, umpikujiin ja armoon",

Ravintola Kapsäkki sijaitsee Hämeentie 68, Helsinki. Karkeasti sanottuna sijainti on Mäkelänkadun ja Hämeentien kulmassa. Itse en ollut paikalla enkä ole nähnyt oopperaa, joten minun mielipiteeni jää blogin kirjoittajan Herättäjä-yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala varaan.
Muutama otos kirjoituksesta hieman pisti minua pohdiskelemaan. Kuten esimerkiksi seuraavat asiat blogista:


"Agraariyhteiskuntaa ja menneisyyttä edustava Paavo löytää yhä tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen. Vai löytääkö?
Samalla kuitenkin pohdin, miten näinkin uskonnolliseen muotokieleen ja esillepanoon puettu kokonaisuus avautuu kuulijalle, joka lähestyy aihetta ulkoapäin. Avautuvatko ”jaksamiseen väsymisen” näkökulma ja armollisuuden näkökulmat silloinkin? Toivottavasti. Teatterilla on tässä vahva missionäärinen tehtävä: puhutella ihmistä.

"Kaiken inhimillisen ja uskonnollisen suorittamisen tiet johtavat umpikujiin ja nurkkiin. Rauha ja lepo voivat kasvaa, kun ihminen tyhjennetään ja armo kirkastuu pitäväksi perustaksi. Tämän on luterilaisuuden ja herännäisyyden keskeistä evankeliumia.

Tuon armon yksinkertaisuuden ja vaikeuden voi pukea rovasti Tuomo Ruuttusen kysymyksiin ansaitsemattoman armon sunnuntaina pitämänsä saarnan aluksi: voiko armo ollakaan muuta kuin ansaitsematonta? Että onko sitä muunkinlaista armoa?"



Ensimmäiseksi en usko että Paavo löytää tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen. Koska ruuhka-Suomessa on monenlaista muutakin monelle ihmiselle kuin Paavo Ruotsalainen ja Herännäisyys. Itse kyllä toivoisin että  Paavo löytäisi edes pienen osan Kehä-kolmosen sisältä. Toisaalta pieni hiipuminen on myös havaitavissa maaseudulla, valitettavasti.

Toiseksi tekstin sisällöstä jäi minulle asioita joita en itse ymmärrä omassa hengellisessä elämässäni edelleenkään.
Kuten rauha, lepo ja armon kirkastuminen. Pidettiin niistä minulle sitten saarna, seurapuhe, ripitys tai vastaava, niin nämä kohdat kalvavat sieluani.

Mutta ehkä Hän sittenkin muistaa minut.

Blogi on luettavissa kokonaisuudessaan seuraavassa osoitteessa:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/paavo-ruotsalainen-sorkassa/

[seppos]

Paavo Ruotsalainen Sörkassa.

Sörkasta on kirjoitettu muutamia kirjoja kuten esimerkiksi:
Huligaanit: katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan / Kari Koskela.
Sörkän sulattamo: Tosiasioita ja tarinoita Helsingin vankilan ja sen henkilökunnan vaiheista / toimittanut Risto Kettunen.
Sörkan rysäkeisarit : kalastajia, ajureita ja salakuljettajia / Eero Haapanen

Mutta ooppera esiintymiset ovat minulle aivan uusi kulttuuri tapahtuma Sörkassa.
Poikkeuksen tekee kyllä Hämiksellä pikkutunneilla esiintyvät ”maailman luokan tähdet”.


"Pienoisooppera Herääminen sai ensi-iltansa 30.3.2017 musiikkiteatteri Kapsäkissä.
Jaakko Heinimäen kirjoittama libretto ammentaa Paavo Ruotsalaisen elämänvaiheista näkökulmia nykyajan vaatimuksiin, umpikujiin ja armoon",

Ravintola Kapsäkki sijaitsee Hämeentie 68, Helsinki. Karkeasti sanottuna sijainti on Mäkelänkadun ja Hämeentien kulmassa. Itse en ollut paikalla enkä ole nähnyt oopperaa, joten minun mielipiteeni jää blogin kirjoittajan Herättäjä-yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala varaan.
Muutama otos kirjoituksesta hieman pisti minua pohdiskelemaan. Kuten esimerkiksi seuraavat asiat blogista:


"Agraariyhteiskuntaa ja menneisyyttä edustava Paavo löytää yhä tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen. Vai löytääkö?
Samalla kuitenkin pohdin, miten näinkin uskonnolliseen muotokieleen ja esillepanoon puettu kokonaisuus avautuu kuulijalle, joka lähestyy aihetta ulkoapäin. Avautuvatko ”jaksamiseen väsymisen” näkökulma ja armollisuuden näkökulmat silloinkin? Toivottavasti. Teatterilla on tässä vahva missionäärinen tehtävä: puhutella ihmistä.

"Kaiken inhimillisen ja uskonnollisen suorittamisen tiet johtavat umpikujiin ja nurkkiin. Rauha ja lepo voivat kasvaa, kun ihminen tyhjennetään ja armo kirkastuu pitäväksi perustaksi. Tämän on luterilaisuuden ja herännäisyyden keskeistä evankeliumia.

Tuon armon yksinkertaisuuden ja vaikeuden voi pukea rovasti Tuomo Ruuttusen kysymyksiin ansaitsemattoman armon sunnuntaina pitämänsä saarnan aluksi: voiko armo ollakaan muuta kuin ansaitsematonta? Että onko sitä muunkinlaista armoa?"



Ensimmäiseksi en usko että Paavo löytää tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen. Koska ruuhka-Suomessa on monenlaista muutakin monelle ihmiselle kuin Paavo Ruotsalainen ja Herännäisyys. Itse kyllä toivoisin että  Paavo löytäisi edes pienen osan Kehä-kolmosen sisältä. Toisaalta pieni hiipuminen on myös havaitavissa maaseudulla, valitettavasti.

Toiseksi tekstin sisällöstä jäi minulle asioita joita en itse ymmärrä omassa hengellisessä elämässäni edelleenkään.
Kuten rauha, lepo ja armon kirkastuminen. Pidettiin niistä minulle sitten saarna, seurapuhe, ripitys tai vastaava, niin nämä kohdat kalvavat sieluani.

Mutta ehkä Hän sittenkin muistaa minut.

Blogi on luettavissa kokonaisuudessaan seuraavassa osoitteessa:

https://www.kotimaa24.fi/blogit/paavo-ruotsalainen-sorkassa/

Nykyisen Kapsäkin tiloissa oli aikoinaan elokuvateatteri Allotria