Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin.
Jospa Rakennuttaja korjaisi ne rakenteeliset virheet(maailmassa) ja toisaalta minä taas hyväksyisin(maailman) omat rakenteeliset vääristymät.
Niin ei tulisi vaivuttua niin helposti itsesääliin, eikä muihinkaan heikouksiin.
Taistelukenttää riittää.
Toisaalta, eikös se taistelu käyty jo Ristillä.
Mutta korvatillikka,herätykseen.
Ei kyllä nyt suremalla tule, kun vain uskaltaisin kohottaa katseeni Häneen ja kohdata madonluvut.
Vai onko se aivan turhaa kohottaa katsettaan Häneen ja toivoa herätystä?
Olisiko siis parempi että antaisin joen virran vain viedä, nukkuisin veneen pohjalla ja hukkuisin koskeen?
ps.
Kooma on ylisana
"kooma" ei taas ollut minulle tässä muodossa ilmaistuna ylisana, mutta taas tässä muodossa sana
kooma ilmaistuna, on minulle, käytetään nyt sitten vaikka ylisanaa.