Jos joltain on jalka amputoitu, niin en rukoile, että siihen kasvaisi uusi jalka tilalle.
Mikset?
Jos minulta jalka amputoitaisiin, saattaisi ainakin alussa minulle olla ainut lohtu toivo, että ehkäpä Jumala ihmisen luojana tuon jalankin takaisin antaisi.
Sitä varmasti rukoilisin ja siitä saisin voimia jatkaa.
Jos joku tulisi siihen tilanteeseen saarnaamaan, että "ei Jumala sinulle sitä jalkaa anna, lopeta rukoileminen", niin pahalta minusta tuntuisi, kun toivoni paremmasta vietäisiin.
Minun tilanteeni oli se, että jalkani olivat sen verran eri pituiset, että sen seisoessani kyllä huomasin.
Eräs henkilö halusi rukoilla puolestani, että jalka kasvaisi.
Laitoin talvikenkien kantapäät yhteen ja annoin hänen rukoilla.
Selvästi tunsin, että rukouksen aikana toinen kantapää meni pienin nytkähdyksin minusta poispäin, koska kantapääni (tai kengän kannat) olivat tiukasti yhdessä. JAlkaani ei vedetty.
Rukoilija sanoi, että yleensä käy näin, että jalka kasvaa nykähdyksittäin. Vieressä olevat kaveritkin näkivät tilanteen.
Kun sitten lähdin kävelemään, niin kävely tuntui vallan toisenlaiselta, askelkin tuntui pidemmältä.
Jalkani puolesta rukoiltiin, ja sitten kävi näin.
Olen tästä ennenkin kertonut täällä. Jampe ei aiemmin tykännyt tästä kokemuksestani.