Pysyttelempä vielä siellä neljäkymmentäluvun puolivälissä.
Silloinkin kesä oli kauneimillaan ja vietimme Raudaskylän opistolla ystäväpariskunnan hääjuhlaa.
Meitä nuoria oli kokoontunut opiston lukusaliin iso joukko. Mukamas huumorimiehenä sanoin eräälle Hellevi nimiselle tytölle, että menisimmekö me naimisiin. Hän vähän niskaa nakellen, mutta nauraen juoksi pois.
Viisivuotta myöhemmin löysin tämän sisarhentovalkoisen Raahesta Gelmannin sairaalasta.
Tänään 18 päivänä kesäkuuta olemme olleet täsmälleen 57 vuotta naimisissa.
Onneksi olkoon Jussi ja Hellevi!
No mutta, eikös tämä juhoman kertoma vaan ole sitä ennaltatietämistä, josta keskustelu on käynyt viime aikoina tällä foorumilla.
Minä olin talkoopuuhissa haalari ja lakkireuhka päässä, kun näin Sirkan ensi kerran. Polveni alko täristä hänet nähdessäni. Oli siinä ihmettelemistä moneksi vuodeksi, kunnes hänestä tuli vaimoni.
Kun nykyistä asuntoamme tehtiin, minulle tuli pakottava tarve käydä vilkaisemassa työn edistymistä. Joka kerran huomasin jonkun seikan, joka ei ollut toteutunut tavalla, josta olin sopinut etukäteen rakennuttajan kanssa. Kirjasin ne ja niitä kertyi 26 kappaletta. Olen laittanut kertomani tapaukset ja muutkin "ennaltatietämiset" Jumalan tiliin. Joku ehkä sanoisi niitä johdatukseksi.
Huom! En halua ylpeillä näillä asioilla, enkä ole hurskas mies.