Jostakin syystä en ole jaksanut kantaa huolta sellaisista synneistä joita en huomaa, sillä Jumala huomaa ne, ja vähän tuon alaviitteen virrensäkeen mukaisesti pudottaa sitten, jos ylpistyn.
En ole osannut pitää kauneuden palvomista niin syntinäkään. Tietysti, jos sanaan itse sisällyttää jotakin pakanallista tai väärää, tilanne muuttuu. Itse taidan vaikka joistakin näkemistäni paikoista mennä vallan pyörälle. Tultiin kerran pikku lenkkeilyn tähden myöhään vaelluksella asentopaikalle, pimeässä, tähtien syttyessä, taivaanrannan ruskottaessa. Tunturin rinteessä pilkotti nuotioita, vaikka itsevtunturin hahmo peittyi pimeään. Sen edessä tyynellä lammella ui kolme joutsenta. Kuinka lampi vielä näytti aivan valoisalta? Oltiin hiljaista sakkia, eikä väsymyksestä. Kauneus, kuten viisaus tai kesyävyys ovat Jumalan luomistyötä. Myös tekijänsä välityksellä annettu.
Ei sovi palvella luotua enemmän kuin Luojaa. En ksi vain saa otetta siitä, kuinka kauneutta palvellaan. Jonkinlainen körttipuvun vastine oli koulussa hiihtarit ja anorakki, opiskeluaikana sammarit ja pusero jossa oli pieni tiedekunnan logo. Kaikilla osapuilleen samanlaiset vetimet, ei ehkä kauniit mutta halvat ja helpot. Ajatuksena kai oli, ettei tarvitsisi haaskata voimiaan vaatteiden miettimiseen. Samoin niihin ei kulunut liikoja rahoja, joita tarvittiin oppikirjoihin sun muuhun.
Ihmisillä on taipumuksena tärvellä moni hyvä juttu antamalla sille merkityksiä joilla mittaillaan sitten milloun mitäkin, luulen. Siinä taitaa unohtua se "omassani kyllin on".
