Riitta-mummille: saitkin jo hyviä vinkkejä. Jos et itse halua leipoa, kahvikekkereille löytyy taviskaupankin pakastehyllystä mm. mantelipohjaista, gluteenitonta ja ihanan imelää suklaakakkua. (Itse varaan aina tuolliasen, koska se maistuu muillekin. Osa gluteenittomista on monen mielestä pahoja.)
Tuttavaperheen keliaakikko on mallia "ehdoton" (siis pienikin häivähdys gluteenia on pahasta), eli periaatteessa hänelle pitää valmistaa leipomukset eri astioissa, joita ei ole käytetty kuunaan tavallisiin leipomuksiin. Hänellä on myös oma voi (levite)rasia, jota muut eivät sorki omilla, mahdollisesti jauhoisilla veitsillään. Liemikuutiot ovat luonnollisesti pannassa, samoin esim. osa soijakastikkeista.
--
Koska tämä on urputustopic, urputan omianikin: radiosta kuulin äskeittäin gospelkipaleen, jonka sanat hieman hätkähdyttivät. "Ethän sä tänne jää, kun luona Jeesuksen on paljon siistimpää" menetteli vielä nippa nappa (no, onhan siellä taatusti siistimpää kuin läävässäni), mutta tämä oli liikaa: "Toinen meistä (=viisun minäkertoja) ja toinen helvettiin (=viisun minäkertojan rakastettu, jonka kohtaloa minäkertoja murehtii)". Että silleen, kiva kun edes jotkut ovat vitivarmoja taivaspaikastaan ja tietävät myös läheistensä kohtalon.
Ikä kai painaa, kun viisutoleranssi alkaa käydä muutenkin yhä kehnommaksi. Inhoan useimpia jenkkirenkutuksia, joissa Suurta Uskonnollista Tunnetta korostetaan (minun korviini) teennäisellä herkistelyllä tai yhtä teennäisellä reipastelulla ja kaikenmoisella sydämeenkäyvällä uh-hah-hahtelulla. (Ja sanat ovat ihan jostakin puppugenerattorista.) Saattaa johtua epämusikaalisuudestani. Pidän siitä, että a) saan laulujen (hyvistä) sanoista selvän ja b) ne esitetään jotakuinkin neutraalisti.
Ugh, olen urputtanut.
