Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: jUHOMA4 - 28.02.08 - klo:14:16
-
Muutaman vuoden ajan olen kirjoitellut muistelmia omasta elämänkaarestani(aikani kuluksi). Niitä on tullut jo useita kymmeniä A4 sivuja. Aluksi ihmettelin, kuinka hyvin kahdeksankymppinen voi muistaa niin elävästi tapahtumia neljävuotiaasta lähtien, jotka alkavat sieltä kyrönjoki varresta. Vuosi vuodelta edetessä olen kohta reaaliajassa.
Tästä syystä olen joitakin tapauksia tuonut tähän forumiinkin, ajattelematta tarkemmin kuuluuko ne edes tänne. Täytynee innostusta vähän rajoittaa. :roll: :roll:
-
Minusta ainakin on ollut mukava lukea eli ei häiritse ainakaan minua. Päinvastoin mukava on lukea! :D
-
Erittäin hyvä!!! :D
-
:shock: On mukava lukea ajasta, jolloin heränneitä eli körttiläisiä vielä oli... :roll: Joten: jUHOMA4, anna palaa!!! :D
-
Kalistajalle sanoisin, että miljoona ihmistä täällä syntisellä pääkaupunkiseudulla ovat körttiläisiä. Ei he tiedä, mutta me tiedämme. :wink:
-
juhani! En laskenut mukaan mahdollisia körttiläisiä, en satunnaishengailijoita, tai siipeilijöitä; en puhu periaatteessa herännäisyyteen myönteisesti suhtautuvista enkä niistä sadoista papeista , jotka ovat l ä h i n n ä körttiläisiä.
Toki on koteja joissa plarataan Siionin virsiä, toki seuroihin vielä jotkut kulkevat.
Foorumill meitä on kirjautunut viisisataa - Kauppakeskus Jumbossakin Pakkalan- Kartanonkosken liepeillä taitaa lauantaisin olla enemmän vkeä. Herättäjäjuhlilla käy kansaa vain puoli olympiastadionillista.
Mutta niinhän se on kuten jääkiekkoliigan valmentaja X sanoo ( Niillä mennään, jotka ovat käytettävissä ja pelikunnossa).
Eli että ei tämä hääppöistä ole. :shock:
-
Mutta olen optimistinen. 50 000:n ahdistuneen polku kulkee Espoon stadionille. :wink:
-
Eilen vietettiin kunniakasta veteraanipäivää. Pääjuhlaa katsellessa muistui mieleen se veteraani, jonka parhaiten tunnen.
Isäni oli Karhumäen opiston oppilaana v. 1918. Kesken opistokauden hän lähti vapaus-sotaan (vapaaehtoisena) ja oli mukana siinä surullisen kuuluisassa Tampereen valtauksessa.
Talvisodan aattona kotonani oli seurat. Seuraavana aamuna isä nousi linja-autoon ja matkusti sovitulle kohtauspaikalle. Siellä hän tapasi vanhan ystävän opettaja Jussi Liljan. Lilja oli tulevan komppanian päällikkö , ja isä halusi välttämättä hänen komppaniaansa koska tiesi , että lähtö olisi rintamalle. Niin matka vei Kuhmoon ja sillä rintamalla hän oli etulinjssa koko talvisodan ajan.
Jatkosodan syttyessä hän lähti mukaan heti ensimmäisten joukossa. Silloin katsottiin hänet yli-ikäiseksi rintamalle ja niin hän joutui koulutuskeskukseen , paikkakuntana Porokylä. Siellä hän toimi komppanian vääpelinä koko jatkosodan ajan. Lapinsodan alkaessa hänet kotiutettiin. Siinä oli yhden veteraanin sotahistoria.
-
Suomussalmen herättäjäjuhlilla v-87 Aarne Kyllönen seurapuheessaan mainitsi, kuinka hän meni erään vanhahan sairaan ystävän luokse Suomussalmen syrjäiseen torppaan.
Aikansa lohduteltuaan sairasta vanhusta, kuului sängynpohjalta vaimea ääni.
"Puukstaviviisautta, Puukstaviviisautta" :?:
-
Suomussalmen herättäjäjuhlilla v-87 Aarne Kyllönen seurapuheessaan mainitsi, kuinka hän meni erään vanhahan sairaan ystävän luokse Suomussalmen syrjäiseen torppaan.
Aikansa lohduteltuaan sairasta vanhusta, kuului sängynpohjalta vaimea ääni.
"Puukstaviviisautta, Puukstaviviisautta" :?:
Niin se varmaankin on, että ensimmäisellä portilla ja viimeisellä portilla ei voi muuta kuin sanoa totuuden. Tässä välissä yritetään sitten kekkaloida miten kuten, useimmiten ei sitäkään.
Tai noo, kyyllä jotain kuitenkin saadaan aikaan - yksissätuumin - talkoo-/kökkähengessä. Niin haluan uskoa. Niin toivon. Sitä rakastan.
-
minä kirjoitin aikanaan isäni (eli silloin) muistelmat asepalveluksesta 1938-44.sisältäen sotatapahtumat yms.lähetin ne silloiseen sota-arkistoon,joka talletti ne kokoelmiinsa.
-
Aivan ehdottomasti mielestäni tänne kuuluvat kaikki muistelukset ym. siinä missä muutkin asiat, ja ehkä enemmänkin, sillä ne ovat tehneet meistä sen mitä olemme. Lisäksi ne ovat arvokasta kulttuurihistoriaa. Vasta sitten voi syvällisesti ymmärtää oman maansa ja kansansa historiaa, kun kykenee samaistumaan siihen aikaan eläneisiin ihmisiin. Toki on yleissivistystä tietää esim. sotien alkamis-ja päättymisvuosilukuja, mutta todellisen merkityksen ymmärtää vasta, kun on kyennyt samaistumaan mahdollisimman monen asian kokeneen tuntemuksiin ja muistoihin. Ja juuri tässä on yksi muistelmien suuri ansio. Usein saamme lukea "suurten ja mahtavien" (tai ainakin omalla alallaan menestyneiden) muistelmia, mutta saako niihin todella samaistumispintaa? Parhaimmillaan saa, mutta eiköhän kaikkein parhaimman tuntuman saa siihen, kun kuulee kuinka aivan tavalliset ihmiset pystyivät elämään, hyvääkin elämää ja arkeakin, hyvinkin poikkeuksillisissa ja vaikeissakin oloissa.
Minä en arvota eri aikakausia tai körttiläisyyden paremmuutta. Minulle körttiläisyydessä henkistä kotia edustaa juuri se, että tällainen syntinen ja epäuskoinenkin kelpaa. Tottakai maailma muuttuu koko ajan ja sen myötä myös uskomisen ulkoiset puitteet. Onko kuitenkaan mikään olennainen muuttunut? Kansa vaeltaa herättäjäjuhlille körttipuvun sijaan hellemekoissa ja shortseissa (jos Luoja suo tai sitten sadetakissa ;)), mutta onko meidän maallisen tomumajamme verholla tosiaan uskon kannalta olennaista merkitystä? Toivottavasti ei. Eikö olennaisinta ole se, että kokoonnumme ja saamme jos hyvin käy henkistä ja hengellistä matkaevästä tulevan vuoden varalle.
-
[quote author=jUHOMA4 link=topic=911.msg23593
Tästä syystä olen joitakin tapauksia tuonut tähän forumiinkin, ajattelematta tarkemmin kuuluuko ne edes tänne. Täytynee innostusta vähän rajoittaa. :roll: :roll:
[/quote]
Yksi muisto kuitenkin lisää, näin Juhannuksen alla :icon_exclaim:
Juhannusaattona -40 luvulla oli Padingissa Nyrhisen talossa nuortenseurat. Seurojen jälkeen myöhään illalla menimme joukolla Järvelän ja Vilkunan samanikäisten nuorten kanssa kotiimme Veneojalle. Äiti oli laittanut 10 litran pänikän kaivoon juhannusheraa, eli "punaistaheraa". Siellähän se pysyi hyvin kylmänä, kun ei jääkaappia siihenaikaan ollut.
Seuraavana aamuna äitini sanoi leveästi hymyillen: - Tekipä punainenhera hyvin kauppansa- Eikä ollut yhtään pahallatuulella. :icon_biggrin:
-
Pysyttelempä vielä siellä neljäkymmentäluvun puolivälissä.
Silloinkin kesä oli kauneimillaan ja vietimme Raudaskylän opistolla ystäväpariskunnan hääjuhlaa.
Meitä nuoria oli kokoontunut opiston lukusaliin iso joukko. Mukamas huumorimiehenä sanoin eräälle Hellevi nimiselle tytölle, että menisimmekö me naimisiin. Hän vähän niskaa nakellen, mutta nauraen juoksi pois.
Viisivuotta myöhemmin löysin tämän sisarhentovalkoisen Raahesta Gelmannin sairaalasta.
Tänään 18 päivänä kesäkuuta olemme olleet täsmälleen 57 vuotta naimisissa. :icon_wink:
-
Oletko, Juhoma, nähnyt Wanhan Karhumäen opiston Körttimuseon? Jos olet, millaisia muistoja se nosti pintaan?
-
Meillä oli sukukokous Karhunmäessä ennen , kuin körttimuseo syntyi. Eikä ole öllut tilaisuutta mennä käymään. Nyt voi olla jo myöhäistä. Siellä olisi ollut mukava käydä.
-
Wanhan Karhumäen opiston Körttimuseon?
Itsekään en ole tuossa museossa vielä käynyt mutta paikasta on levollisia muistoja, jotenkin sellainen "lintukoto". Olen tosin "asunut" siellä vain lyhyen kielikurssin ajan muinoin mutta aikoinaan ollut seuroissa useastikin, tai ainakin lapsena siltä tuntui :)
Juhannusseurathan ovat siellä kai vieläkin, niissä muistan olleen paljon seuraväkeä. Ja kun samalle reissulle yhdisti Kauhavan lentonäytöksen ja muun yöajelun, niin aattoiltahan sujui hyvin.
-
Pysyttelempä vielä siellä neljäkymmentäluvun puolivälissä.
Silloinkin kesä oli kauneimillaan ja vietimme Raudaskylän opistolla ystäväpariskunnan hääjuhlaa.
Meitä nuoria oli kokoontunut opiston lukusaliin iso joukko. Mukamas huumorimiehenä sanoin eräälle Hellevi nimiselle tytölle, että menisimmekö me naimisiin. Hän vähän niskaa nakellen, mutta nauraen juoksi pois.
Viisivuotta myöhemmin löysin tämän sisarhentovalkoisen Raahesta Gelmannin sairaalasta.
Tänään 18 päivänä kesäkuuta olemme olleet täsmälleen 57 vuotta naimisissa. :icon_wink:
Onneksi olkoon Jussi ja Hellevi!
No mutta, eikös tämä juhoman kertoma vaan ole sitä ennaltatietämistä, josta keskustelu on käynyt viime aikoina tällä foorumilla.
Minä olin talkoopuuhissa haalari ja lakkireuhka päässä, kun näin Sirkan ensi kerran. Polveni alko täristä hänet nähdessäni. Oli siinä ihmettelemistä moneksi vuodeksi, kunnes hänestä tuli vaimoni.
Kun nykyistä asuntoamme tehtiin, minulle tuli pakottava tarve käydä vilkaisemassa työn edistymistä. Joka kerran huomasin jonkun seikan, joka ei ollut toteutunut tavalla, josta olin sopinut etukäteen rakennuttajan kanssa. Kirjasin ne ja niitä kertyi 26 kappaletta. Olen laittanut kertomani tapaukset ja muutkin "ennaltatietämiset" Jumalan tiliin. Joku ehkä sanoisi niitä johdatukseksi.
Huom! En halua ylpeillä näillä asioilla, enkä ole hurskas mies.
-
Olen tainnut aikaisemmin jo kertoa, että olen kirjoittanut muistelmia pitkästä elämäni kaaresta. Numeroinnin mukaa niitä on nyt yli 30 A/4:sivua.
Kun muistot ovat jo reaaliajassa huomaan , että sinne on piirtynyt henkilökuvua foorumiltakin. aina Kyöstistä - Judeen saakka. Puhumattakaan teistä läheisistä.
Kohtapuoleen sinne taitaa Pirskakin joutua, kunhan huomaan millä ansioilla :icon_lol:
-
henkilökuvua foorumiltakin. aina Kyöstistä - Judeen saakka
Siinä mielessä olen körttiläinen, että minua kiinnostaa*) se, mitä muut minusta puhuvat.
Jos muistelmat tulevat joskus myyntiin, niin ilmoittele.
*) Ps. Oikeastaan tuo piirre ei ole körttiläisten yksinoikeus, vaan sitä löytyy vähän kaikkialta.
PpS. En halua loukata (pitäisiköhän tämä laitta sloganiksi, niin ei tarvitsisi alinomaa tätä toistella, joku vielä loukkaantuu, jos aina sitä jankkaan)
-
Kyösti: Ei tule koskaan myyntiin. Vain jälkipolville luettaviksi.
Muistoissa on vain hyvät muistot, ikävät muistot yritän unohtaa :icon_exclaim:
-
ikävät muistot yritän unohtaa
Oletko joutunut unohtamaan paljon minuun liittyviä muistoja?
-
pohjalainen sananlasku > "Kunnia on menny mutta maine kasvaa"... :eusa_angel:
-
Oletko joutunut unohtamaan paljon minuun liittyviä muistoja?
En ole :icon_lol:
-
Olen tainnut aikaisemmin jo kertoa, että olen kirjoittanut muistelmia pitkästä elämäni kaaresta. Numeroinnin mukaa niitä on nyt yli 30 A/4:sivua.
Kun muistot ovat jo reaaliajassa huomaan , että sinne on piirtynyt henkilökuvua foorumiltakin. aina Kyöstistä - Judeen saakka. Puhumattakaan teistä läheisistä.
Kohtapuoleen sinne taitaa Pirskakin joutua, kunhan huomaan millä ansioilla :icon_lol:
Voi kauheaa, vieläkö tässä ehtii tsempata, ettei aivan hirveää ansioluetteloa (lue: syntilistaa) tule. Leikki leikkinä, vastarannankiiski mikä vastarannankiiski. :icon_lol:
-
minä tunnen yhden ja ainoan vastarannankiiskin... vaimoni... :icon_confused: