Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 10.07.09 - klo:08:35
-
Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi. Ihanaa on myös seuroissa aistittava perspektiivi - seuroissa tajuaa, että 200 vuotta on mahtavasti enemmän, kuin sanokaamme: 23 vuotta! :eusa_clap: :039: :023: :icon_biggrin:
-
Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi. Ihanaa on myös seuroissa aistittava perspektiivi - seuroissa tajuaa, että 200 vuotta on mahtavasti enemmän, kuin sanokaamme: 23 vuotta! :eusa_clap: :039: :023: :icon_biggrin:
Voi Voi. :018:
Nyt tuli Kalistajalle pieni virhe. Seuroissa puhutaan yleensä istualtaan eikä asetuta muiden yläpuolelle seisomaan. Jos puhe menee pieleen se voidaan katkaista aloittamalla virsi sen päälle. Tosin tämä on ylen harvinaista ja olen sen vain kahdesti nähnyt. Täytyy lohdutukseksi myöntää, että puhuja joutuu akustisista syistä eli, että kaikki kuulisivat, joskus seisomaan, mutta perusasento ja -asenne on muiden tasalta. :kahvi:
-
Hengessä noustaan - ja olennaista on ettei lukita suita,vaan annetaan mahdollisuus puhumiseen. Itse olen seurapuheideni aikana paitsi istunut, myös seisonut. Ylemmyyttä tuo seisominen ei ole ollut, vaan selkeyttä! On olemassa monenlaisia seuratupia ja muita seurapaikkoja, tilanne ja paikka on sanellut ja sanelee ratkaisuni. Virren päälle veisaamisen mahdollisuus pitää säilyttää - vaikka harvinaista toki päälleveisaaminen on.
Olennaista on etteivät papit ja muuut päätä vaikkapa valtapoliittisista tai muista arvattavista ja kyseenalaisista syistä sen paremmin perinteisissä seuroissa kuin sähköisissä seuroissa että nyt on keskustelu loppu! Ja ennen muuta: pysytelkäämme totuudessa, jättäkäämme siis huhut ja oletukset omaan arvoonsa ja asioista pois, kuten vaikkapa faktisessa lehtitekstissä yhä - onneksi - maassamme tehdään. :001:
-
Edelliseen on helppo ottaa kantaa, kun ei itse ole seurapuhuja.
Mielestäni ei ole tärkeää puhuuko puhuja seisaaltaan tai istualtaan. Pääasia on mitä hän puhuu. Esimerkiksi, jos on syntymäpäiväseurat, niin on kohtuullista, että puhuja puhuu seisaaltaan. Sillä usein puhe kohdistetaan päivänsankarille.
Seisaaltaan puhujaa tavallisissa körttiseuroissakin kuunnellaan ehkä paremmin.
Yhden kerran olen ollut seuroissa , jossa puhe keskeytettiin aloittamalla virsi.
Se on mielestäni kauhein tilanne mitä puhuja saa kokea.
-
Seuroissa puhutaan yleensä istualtaan eikä asetuta muiden yläpuolelle seisomaan.
Körtti-ideologiaan ymmärtääkseni kuuluu, että minä en ole muita parempi, vaan jos jotain olen, niin muita alempana, muiden palvelija.
(Korjatkaa, jos tulkitsin väärin)
Ainakin Paavali muistaakseni uskoi näin - ja taisi se Jeesuskin tähän suuntaan vihjailla.
(Korjatkaa, jos muistin väärin)
Jos olen siis oikein ymmärtänyt, niin tällöinhän körttiseuroissa puhuvan tulisi istahtaa lattialle, muita alemma.
Ja jos ed. mainittu tulkintani oli väärä, tällöinkin olisi puhujan syytä istahtaa lattialle (mikäli vain kuuluvuus sen sallii), jolloin varmasti vältetään tunne, että puhuja olisi muita ylempänä. Samalla tasollakin istuva puhuja helposti ihmismielissä ylentyy muiden yläpuolelle: puhujahan käyttää sillä hetkellä tietynlaista valtaa (hän kertoo, kuinka uskoo asioiden olevan) ja muut kuuntelevat.
Jos akustiikka on niin huono, että puhujan on seistävä puhuttaessa, tällöin muunkin seuraväen on noustava seisomaan.
Tässä käytännössä on toki se ongelma, että seisomaan nousu saatetaan mieltää kunnianosoitukseksi puhujaa kohtaan.
Ensiarvoisen tärkeää siis olisi se, että seurojen pitämistä pyritään välttämään tiloissa, joissa on huono akustiikka.
Akustiikalla kun on suora yhteys siihen, korotetaanko ihmistä, vaiko ei.
Joskus tulee mietittyä sitä (varmaan moni muukin tätä välillä pohtii), että kuinka pitäisi suhtautua siihen, että ihmiset ovat eri pituisia.
Varsinkin seuroissa ollessa saattaa häiritä se, että jonkun toisen pää on jonkun toisen päätä korkeammalla.
Sinälläänhän tällainen asia on varsin yleinen eri tilaisuuksissa.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että se, jonka pää on toisen päätä korkeammalla saattaa helposti langeta pitämään itseään parempana ihmisenä.
Niitä, joiden pää on alempana, saatetaan pitää vähäarvoisempana.
Ylpeyden syntiä voitaisiin torjua varsin yksinkertaisella tavalla: körttiyhteisössä yhteisesti sovitaan kaksi mittaa: istumamitta sekä seisomamitta.
Mitat pitää sopia sen verran korkeiksi, että varmasti jokainen mahtuu mukaan.
Tämän jälkeen jokainen seuravieras ostaa itselleen tuolin, jota voi ruuvata sen verran ylös/alas, että istualtaan pään yläosa saadaan ennalta määrätyn istumamitan korkeudelle.
Seuratuvan eteisessä on muutamia ylimääräisiä tuoleja niille, jotka unhoittavat oman tuolinsa kotiin taikka ovat ensi kertaa seuroissa mukana.
Näin taataan se, että jokainen olisi tervetullut seuroihin, oli hän sitten ensimmäistä, viimeistä taikka ties kuinka monetta kertaa jo mukana.
Kaikki olisivat siis tervetulleita - kaikki olisivat saman arvoisia - jne...
Seisomaan nousu seuroissa olisi toki edelleen ongelma.
Seisomaan nousu nimittäin paljastaa ihmisten erilaisuuden pituuden suhteen.
Minulla ei ole mitään hyvää ratkaisua siihen.
Toki mielikuvitusta voi käyttää ja ehdottaa jonkinlaisia puujalkoja taikka korkeita kenkiä niin, että kaikkis aisivat tuon pituusmitan täytettyä tasapäisesti.
Käytännössä tällainen järjestely olisi hankala järjestää ja siitä koituisi enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Uskoisin kuitenkin, että hjolalin tapaa seisomamitatkin saataisiin samanlaisiksi kaikille.
Onko kellään ideoita?
Luulen, että käytännössä ainut toimiva tapa kuitenkin on se, että seuroissa vältettäisiin seisomista.
Tämä toki vaatii erilaisia muita järjestelyjä, kuten sen, että akustiikka on kunnossa.
-
Yhden kerran olen ollut seuroissa , jossa puhe keskeytettiin aloittamalla virsi.
Se on mielestäni kauhein tilanne mitä puhuja saa kokea.
Molemmat kerrat kun minun läsnä ollessani on näin käynyt ovat olleet sellaisia, että puhuja ei ole päässyt puheestaan ulos vaan jäänyt pyörimään tavallaan ympyrää. Toisin sanoen se on ollut helpotus eikä häväistys. Toinen oli tavallisesti erinomaisesti puhuva tohtorismies, joka jäi jostain syystä silmukkaan. Kertakaan ei ole sattunut, että puhe olisi sen asiasisällön vuoksi keskeytetty, vaikka joskus olisi kyllä ollut tarve lähellä. Täytynee tähän todeta, että suurempi ongelma on se ettei puhujalla ole sillä kerralla mitään sanottavaa kuin se, että puhuu pehmeitä.
-
Molemmat kerrat kun minun läsnä ollessani on näin käynyt ovat olleet sellaisia, että puhuja ei ole päässyt puheestaan ulos vaan jäänyt pyörimään tavallaan ympyrää. Toisin sanoen se on ollut helpotus eikä häväistys. Toinen oli tavallisesti erinomaisesti puhuva tohtorismies, joka jäi jostain syystä silmukkaan. Kertakaan ei ole sattunut, että puhe olisi sen asiasisällön vuoksi keskeytetty, vaikka joskus olisi kyllä ollut tarve lähellä. Täytynee tähän todeta, että suurempi ongelma on se ettei puhujalla ole sillä kerralla mitään sanottavaa kuin se, että puhuu pehmeitä.
ITse nolostuisin valtavasti, jos puheeni keskeytettäisiin laulamalla.
Toisaalta, jos koko seuraporukka olisi hyviä tuttaviani, silloin nolostuminen ei olisi varmaan suurensuuri, enkä sitä niin pahana pitäisi.
SeppoS'in kokemukset keskeytyksistä ovat kieltämättä varsin hyviä. Tuolla tavalla sitä keskeyttämistointa tulisikin harjoittaa, juuri puhujan tueksi.
-
Minun mielestä tuo ei ole mitenkään hyvä tapa, että kuka tahansa saa puhua seuroissa. Oikeastaan mallikoitten ei tarvitsisi antaa puhua ollenkaan, tai korkeintaan jos oikein tarkan ja kovan seulan läpi joutuisivat käymään jossa tutkittaisiin juurta jaksain miten uskovat ja aikovat puhua. Näitä omien kokemusten jaarittelijoita on liian paljon eivätkä ne rakenna seurakuntaa mitenkään. Ja toinen, että jos puhe keskeytetään veisaamalla, niin millä lihaksilla ne veisaajat katsovat voivansa sen keskeyttää? Onko heillä sitten itsekin samanlaisina maallikoina joku suurempi viisaus arvostella mikä keskeytetään ja mikä ei?
Kyllä se on parempi että pappi puhuu ja muut kuuntelee. Sekin ihmetyttää monesti että kun on kuultu seurapuhe tai jp-puhe niin heti alkaa penkissä arvosteleminen, oliko puhe "hyvä" vai "huono". Ihan kuin oltaisiin tultu arvostelemaan miten hyvin puhuja saarnaa! Sitä olen monesti ihmetellyt että mitä nämä ovat arvostelemaan kun itse istuvat opetettavina tai ovat tulleet kuulemaan?
Arvostelu perustuu useinkin siihen miten hyvin puhe "kolahti" omalle kohdalle mutta sehän on aivan väärin ja humpuukia! Kaikkihan kai on tarkoitettu opiksi eikä sieltä metsästellä kokemuksia ja tuntemisia että mikä tuntuu milloinkin muka osuvan. Se se vasta onkin valikoivaa kuuntelemista! Pappien pitäisi saada kuulustella ihmisiä niinkuin ennenvanhaan on ollut, että ymmärsivätkö ne puhutun oikein vai määrätäänkö lisäläksyjä. Tästä on tietysti taas yksi ja toinen eri mieltä mutta se ei muuta asiaa miksikään.
-
Ja toinen, että jos puhe keskeytetään veisaamalla, niin millä lihaksilla ne veisaajat katsovat voivansa sen keskeyttää? Onko heillä sitten itsekin samanlaisina maallikoina joku suurempi viisaus arvostella mikä keskeytetään ja mikä ei?
Taidat olla oikeassa.
Tavalliselta seuraväeltä pitäisi ehkä ottaa veisuuoikeus kokonaan pois. Tuskin osaavat käyttää oikeuttaan aina oikein.
Voisi olla paikallaan, että seuroissa on aina mukana papeista koostuva veisuukuoro, jolla vin on veisuuoikeus.
Muut kuunnelkoot.
Jos sitten joku maallikko ajautuu jaarittelemaan, tämä papeista koostuva veisuuporukka sitten lopettaa puheen veisaamalla.
Puheen pitäjälläkin on mukava jännitys päällä, että alkaako se veisuu vaiko ei.
Puhetta pitäessä voi seurailla veisuupapistoa. Jos papiston ilme alkaa synkistyä, on se jonkinlainen indikaattori sille, että nyt kannattaa lopetta, tai muutoin veisuu alkaa.
Nythän tiettävästi seuroissa ei ole mitään tahoa, jota seuraamalla voisi päätellä, että milloin ollaan puheessa ollaan menemässä liian pitkälle.
Ainakin jos ajattelen itseäni puhumassa, on varsin todennäköistä, että kohta alkaa veisuu.
Jos voisin seurata jotain mittaria, niin pystyisin lopettamaan ennen, kuin nolaudun.
Jos taasen on sellainen tilanne, että seuraväellä on veisuuoikeus, sitä tulee papiston valvoa.
Jos veisuu menee jostain syytä mahdottomaksi (en ryhdy erittelemään mahdollisia syitä), voi joku papistosta lopettaa veisuun alkamalla puhua kesken veisuun. Tällainen tilanne ei ole edes noloa, koska nolotus ikäänkuin jakaantuu koko veisaavan porukan ylle, eli käytännöllisesti katsoen ei kenekään ylle.
Myönnän, että ideani saattavat olla kovin paljon aikaansa edellä ja on vaara, että foorumilaiset aloittavat veisuun juuri minun uudistusmielisten tekstieni äärellä.
-
Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi.
Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa tätä.
Näin ei ymmärtääkseni ole ainakaan meillä vapaissa suunnissa.
Meidän seuroissa saa puhua - kutsumme sitä todistamiseksi - kuka tahansa, mutta ei voi puhua mitä tahansa.
Puheen pitää olla kutakuinkin niissä raameissa, mikä meillä uskotaan oikeaksi.
Puheen esitystapakin pitää olla tietyissä raameissa. Esim. halleluja-huuto kovaan ääneen saattaa kuulua hyviin tapoihin.
Jos ryhtyy puhumaan vaikkapa "kasteen armosta" taikka lapsikasteesta taikka alatiestä kovin innokkaasti, kokouksen johtaja mitä ilmeisimmin ystävällisesti lopettaa puheen. Tämä voi tapahtua vaikka siten, että hän tulee rukoilemaan puhujan puolesta ja pyytää muitakin rukoilemaan.
Lopetustapoja meillä on useita, ei vain se, että alamme laulamaan.
Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut, että sama kaava toimii myös körttiseuroissa: puhua saa, jos puhe suurinpiirtein pysyy niissä uskomusmaailman rajoissa, jota körttiläisten keskuudessa edustetaan ja jos esitystapa myös pysyy suurinpiirtein totutuissa raameissa.
Väitän, että tämä kaava pätee kutakuinkin kaikkiin uskontokuntiin ja aattellisiin yhdistyksiin - kukaan ei ole siitä vapaa.
Jos oma uskomusmaailma ja tavat ovat yhtenevät oman ryhmän kanssa, saattaa helposti tulla sellainen kuva, että tämä oma ryhmä on varsin suvaitsevainen, joka hyväksyy erilaisuutta paljon. Tämä illuusio johtuu kuitenkin siitä, että henkilö ei ole koskaan joutunt kokeilemaan suvaitsevaisuuden rajoja: hänellä ei ole ollut siihen mitään syytä.
Ryhmät ovat erilaisia - peruskaava on kaikkialla sama.
Näitä kaavoja on pääsääntöisesti hyvä kunnioittaa.
Jos liikut körttiseuroissa, on huomaavaisuutta ottaa se huomioon ja käyttäytyä seurojen arvon mukaisesti.
Jos olet helluntaiseuroissa, voi olla huomaavaista, että huudat puheen väliin jonkun uskonnollisen sanan.
Näitä sanoja huudellessa tulee toki ottaa huomioon se, mitä puhuja sillä hetkellä puhuu.
Väärän paikkaan saarnassa taikka todistuspuheenvuorossa huudettu kipakka uskonnollinen tokaisu saattaa luoda varsin koomisia tilanteita.
-
Kerran olen ollut seuroissa, jossa puhuja yritti aikansa, mutta ei päässyt alkua pidemmälle. Lopulta hän itse totesi, että nyt ei vain onnistu. Sitten aloitimme virren ja sen jälkeen aloitti seuraava puhuja. Ei kait siinä ollut sitten sen kummempaa kuin jatkoimme seuroja.
Karjalaisenkyöstin ehdottamaa veisuun lopettamista en kannata sen takia, että seuroissa veisataan aina siionin virsiä ja ne ovat kaikki hyviä alusta loppuun. Niissä ei ole mitään korjaamista.
Rupesin muistelemaan, että olikohan ennenvanhaan sellainen tapa, että puhujat puhuvat istualtaan. Nykyään toki puhuvat, mutta missä vaiheessa se tuli kuvioihin, en muista. Kyllähän puhe kuuluu hyvin kotiseuroissa, mutta ei välttämättä isossa seurakuntasalissa.
-
Haluan vielä lisätä tähän sen, että Kalistajan tuoma näkökanta on täysin hyväksyttävä ja normaali ja yleinen tapa ajatella.
Niin meillä helluntalaistenkin piirissä ajatellaan, että juuri meidän seurat ovat niitä parhaita, rakkaudelisimpia ja sellaisia, joissa vallitsee suurin vapaus. Sallittakoon tällainen ajatusmalli myös meille.
Ehkä sen näin pitää ollakin, että jokainen vetää kotiin päin, eikä taida olla kovin yleistä, että kukaan pystyy katsomaan puolueettomasti omaa ryhmäänsä.
Sellaista Raamatun kuvaamaa nöyrää alatietä kulkevaa porukkaa, joka pitää toisia itseään parempana, tuskin on olemasakaan.
-
Muistuu mieleeni eräs tapaus, joka minulle on kerrottu.
Seuroissa (meillä kutsutaan seuroja kokouksiksi) eräs henkilö puheensa aluksi (meillä kutsutaan siis puheita todistuksiksi) sanoi, että "todistukseni aluksi luen Apostolien teot läpi".
Todistuspuheenvuoroihin hyvin tavallisesti (ja se on toivottavaa) luetaan pätkä Raamatusta.
Tarina kertoo, että jossain Apostolien tekojen alkupuolella saarnaaja (meillä kutsutaan pappeja saarnaajiksi) tuli lopettamaan tuon todistuspuheenvuoron.
Liekö sana satuttanut.
-
Taidat olla oikeassa.
Tavalliselta seuraväeltä pitäisi ehkä ottaa veisuuoikeus kokonaan pois. Tuskin osaavat käyttää oikeuttaan aina oikein.
Voisi olla paikallaan, että seuroissa on aina mukana papeista koostuva veisuukuoro, jolla vin on veisuuoikeus.
Muut kuunnelkoot.
Juuri näin, Jampe ja Kyösti! Olen kuitenkin KPT-linjalla (Koko Programmi Toimeen). Maallikot pois seuroista! Kyllä niitä pappeja Suomenmaassa riittää seuraväeksi asti. Ihan nuorille papeille pääsykoe. Puhujilta vaaditaan pastoraalitutkinto hyvin arvosanoin. Kuuntelijoille pistokokeita silloin tällöin, niin eivät pääse laiskistumaan.
Tässä on päätoimikunnalle seuraavan strategian pohjaa. Esitän lopuksi yhden omakohtaisen kysymyksen. Jos suorittaa avoimessa yliopistossa 15 opintoviikon yleisen teologian kurssin, saako tulla ikkunan taakse kuuntelemaan?
Mt
-
Maallikot pois seuroista!
Varsin käänteentekevä ehdotus!
Parantaa olennaisesti jo esitettyjä tapoja, joilla seurojen nöyryystasoa saadaan kohotettua.
Jos kerran puhujat on koulutettu, miksi totisesti kuuntelijoiden pitäisi päästä vähemmällä?
Ihminen on luonut avukseen erilaisia mittareita.
Vielä 100 vuotta sitten tuskin osattiin edes uneksia erilaisista mittareista, jotka ovat nyttemmin nykypäivää: nopeusmittarit, säteilymittarit, yms. fyysisiä ilmiöitä mittaavia laitteita.
Viimevuosikymmeninä on jopaopittu mittaamaan ihmisen psyykenmaailman liikkeitä. Valheenpaljastusmittarit ovat tästä esimernokkinä.
On varmaan ajan kysymys, kun saadaan kehitettyä nöyryystasoa mittaava mittari.
Voihan olla, että sellainen on jo kehitetty, taikka kehitteillä - en tosin muista kuulleeni siitä.
Joku ehkä naurahtaa kuullessaan nöyryysmittarista, mutta niin varmaan 100 vuotta sitten olisi naurahdettu valheenpaljastuskojeelle, taikka joku sata vuotta sitten moni olisi naurahtanut lämpömittarille.
Tähänastiset ehdotukset toteutettuna luovat siis hyviä edellytyksiä ja hyvät rakenteet seurojen nöyryystason nostolle.
Kunnianhimoinen tavoite, josta körttiseuroissa voidaan tulevaisuudessa varmasti ylpeillä, on saavuttaa täydellinen nöyryystaso.
Ja tämä taso tietysti varmennetaan siihen tarkoitukseen tehdyllä mittarilla.
Toki ymmärrän, jalat maassa olevana ihmisenä, että ihminen ei voi saavuttaa juuri mitään täydellistä - ei edes nöyryyden saralla.
Tästä johtuen tulee määritellä jokin tietty nöyryyden taso (vähäisessä määrin ylpeyttä on pakko suvaita), josa on saavutettava, ennen kuin seurat voivat alkaa. Seurojen Rakenteita muuttamalla sekä erilaisia asioita kokeilemalla tätä maksimiylpeyden tasoa voidaan ajanoloon sitten seuroissa edelleen laskea.
Joskus nuorena miehenä omistin Commodore 64 tietokoneen.
Meillä helluntaiseurakunnissa kehoitettiin kiittelemään Jumalaa mahdollisimman paljon yhtäjaksoisesti.
Siinä kiitellessä saattoi joskus jopa unhoittaa, että ketä tässä nyt kiitetäänkään ja mistä.
Joskus jatkuva kiitteleminen kävi voimille.
Tein tietokoneelleni ohjelman, joka hoiteli tätä jatkuvaa kiittämistä huomattavasti tehokkaammin ja valtavan paljon nopeammin, kuin minä.
Siinä se kone sitten kiitteli puolestani. Jotain sähkönsyötön kanssa oli ongelmia, kun minun kiittävä ohjelmani kaatui tuon tuostakin.
Vaan, kyllä se ehti paljon kiittääkin.
Selvää lienee, että kone teki tätä tointa huomattavasti nöyremmin ja puhtaimmin mielin, kuin minä olin sitä onnistunut tekemään.
Nöyryysmittarin kehittämisen jälkeen suuntaus körttiseuroissakin lienee sellainen, että jos todellakin halutaan poistaa kaikki eriarvoisuus ja ylpeys sekä ylpeyteen lankeamisen vaara seuroista, kaikki puheet ja veisuut tulevat nauhalta - tekniikka yleensäkin hoitaisi koko jutun alusta loppuun asti.
Mahdolliset puheen keskeytyksetkin hoidetaan koneellisesti: kone keskeyttää koneen.
Ja, jos on riittävän huono ihminen, pääsee seuraamaan seuroja seuratuvan ulkopuolelta, riittävän etäisyyden päästä tuvasta - papisto tietysti lähinnä seuratupaa.
Ja minä takaan: seurojen ylpeysprosentti on nolla.
Herättäjäyhdistyksen kannattaa huolellisesti tutustua tällä palstalla tulleisiin ideoihin, joilla nöyryystasoa voitaisiin nostaa seuroissa ja ryhtyä toteuttamaan niitä ja jatkojalostamaan niitä. Näitä ideoita ei voi toteuttaa yhdellä rysäyksellä, vaan se on pidemmän aikavälin projekti, johon olisi jo syytä ryhtyä.
Voisi olla paikallaan, että jossain (esim. Aholansaaressa) uudistukset ensin testattaisiin, ja sen jälkeen otettaisiin käytäntöön muuallakin Suomea.
Vielä eräs muistikuva, joka tukee sitä, että erilaisilla teknisillä ratkaisuilla voi vaikuttaa oleellisesti seurojen onnistumiseen.
Eräs henkilö Lapuan helluntaiseurakunnasta joskus 80 luvun alkupuolella (olin silloin Lapualla kauppaopistossa) toimi paikallisessa helluntaiseurakunnassa miksarina - hoiti äänentoistoa.
Hän oli huomioinut sellaisen seikan, että jos loppuseuroissa hän oli pitänyt äänentoistoa voimakkaammalla, oli siitä seurauksena se, että monet kokivat Jumalan läsnäolon seuroissa voimakkaampana, kuin silloin, jos äänentoisto oli hiljemmällä.
(Meillä helluntaiseurakunnissa puhutaan paljon "Jumalan läsnäolon" kokemisesta. Körttikielelle käännettynä se lienee jotain hyvänolon tunnetta, jossa ihmisestä tuntuu, että Jumala on siinä aivan lähellä, ellei jopa vieressä. Normaalistihan Jumala on jossain kauempana, jossain harmaiden pilvien tuollapuolen. Se voi olla myös jonkinlainen uskonnollinen voimakas liikutuksen tunne, joka ilmiönä varmaan on tuttu myös körttikansalle, vaikka siitä tunteesta käytetäänkin körteissä eri nimitystä.)
-
Pitäiskö itkee tai nauraa kun lukee teitin kirjoituksianne?
Kaikki valta sanasookeille!!
Papeille valta puhua ja opettaa kuin katolilaisessa kirkossa. Aneet käytäntöön ja kumarrus ja kenkien suutelu kun pappi tulee vastaan.
Onkohan Aurinko paahtanut teitiin liikaa, kun tuntuvat niin levottomilta teitin jutut taas.
Miksi ihmeessä körttiseurojen systeemiäkin pitäisi muuttaa? Muuttaa nöyremmäksi tai hierarkisemmaksi?
Ihan hyvinhän ne pyörii ja muualla on muunlaisia tyylejä.
En tajua mitä Kyösti ajaa takaa tuolla piikittelyllään ja en tajua Jampen hermostumista meihin tyhmiin maallikoihin?
Jos pitää kuunnella jotain intellektuaalisia poikkitieteellisiä puheita niin ylppäriin sitten vaan kuuntelemaan luentoja ja jos haluaa nöyristeleviä messuja, niin ortodoksien tai katolilaisten messuihin.
Katolilaisilla on jesuiittoja ja muita, jotka luopuvat kaikesta ja valitsevat köyhyyden ja vaeltavat kepikerjäläisinä.
Jos nyt körtit on körttejä, niin mikä minä olen heille sanomaan, te olette väärässä ja teitin tulisi näin ja näin vetää seuranne.
Tietysti muutos ja pähkäily on tervetulluttakin, mutta jotenkin tuntuu kirjoitukset enempi kiusanteolta??
Mutta voinen ja varmastikkin olen väärässä, kuten tavallista.
-
Aneet käytäntöön ja kumarrus ja kenkien suutelu kun pappi tulee vastaan.
En näkisi tätä sopivana toteutuksena seurojen kehityksen kannalta.
Tuohan kertaheitolla vesittäisi jo kaiken täällä ehdotettujen parannuskeinojan hyödyn.
Muutenkin tuo soveltuu sangen huonosti herännäisyyden ajattelutapaan, jossa jokainen on tasa-arvoinen.
Mikähän saa Viisveisaajan piikittelemään tänne tuotuja ehdotuksia?
Noh, oli mikä oli, niin kukkikoot vain kaikki kukat: Viisveisaajalla on oikeus uskoa toisin.
varmastikkin olen väärässä
Jos on väärässä jossain asiassa, niin eräs varteenotettava vaihtoehto on silloin vaieta niistä asioista ja keskittyä asioihin, joissa uskooo olevansa oikeassa.
-
Minulle sanottiin, että minun ei valvojana pitäisi osallistua keskusteluun, enkä nytkään sitä tee, vaan pyydän, että siirrytään asiaan.
-
Tämä ketju menee jo lähes seuraperinteen rienaamiseksi ja inhottavaksi näsäviisasteluksi! Suututtaa lukea tällaista omalta rakkaalta körttifoorumilta. Testataanko tässä taas sääntörajoja ja körttien "suvaitsevaisuutta"? Minua ainakin harmittaa tällainen keskustelu eikä se mielestäni kuulu tänne.
-
No niin, mennäänpäs asiaan niin kuin Seppos huomautti.
Muistaako kukaan oikeasti, onko tämä seuroissa istualtaan puhuminen tullut käytäntöön joskus myöhemmin vai onko sitä ollut aina?
Minä en koe itseäni yhtään toisten alapuolella olevaksi, vaikka seurapuhuja seisoo. Jotenkin vain tuntuu, että ennen olisivat puhujat seisseet puheen aikana. Onhan tuota tullut oltua aika monenlaisissa paikoissa seuroissa, pienissä ja suurissa, sisällä, ulkona, kotona ja yleisissä tiloissa.
-
No niin, mennäänpäs asiaan niin kuin Seppos huomautti.
Muistaako kukaan oikeasti, onko tämä seuroissa istualtaan puhuminen tullut käytäntöön joskus myöhemmin vai onko sitä ollut aina?
Minä en koe itseäni yhtään toisten alapuolella olevaksi, vaikka seurapuhuja seisoo. Jotenkin vain tuntuu, että ennen olisivat puhujat seisseet puheen aikana. Onhan tuota tullut oltua aika monenlaisissa paikoissa seuroissa, pienissä ja suurissa, sisällä, ulkona, kotona ja yleisissä tiloissa.
Siinä on tietysti ollut aluekohtaista hajontaa, mutta jo Paavon aikaan puhujat istuivat. Monesti seisominen oli pakollista kuuluvuuden vuoksi
-
Körttiseurojen tietty epämuodollisuus on omalla tavallaan liturgiaa sekin. Sanan ja sävelen lisäksi myös ruumiin kieli on viestintää. Istumisen ja seisomisen viesti suomalaisessa kulttuurissa selkenee, kun alkaa listata niitä tilanteita, joissa noustaan puhuttaessa seisomaan. Entäpä missä tilanteissa puhujan seisomaan nouseminen tuntuu erikoiselta?
Ylitulkinnan riskin uhallakin esitän väitteen: istualtaan puhuva pappi puhuu ilman lipereitä (vai mikä panta se nykyisin lieneekään), siis tavallaan maallikkona, kuulijakunnan tasalta. Kyllä tämän puheestakin kuulee.
Miten lienee, olisiko helpompi puhua vapaasti - ilman käsikirjoitusta tai sen kahleista irrottautuen - silloin kun istuu? Puheen tietynlainen vapaus on minusta seurapuheen arvostettava ominaisuus. Huolellisesti valmistetun puheen kyllä tunnistaa, ellei sen pitäjä ole tosi kova puhumisen ammattilainen.
Olen omalta kohdaltani havainnut, että seurapuheista pisimmäksi ajaksi ajattelemisen aihetta ovat antaneet selvästi paikan päällä syntyneet, retorisesti viimeistelemättömät puheet, joissa näkyvät niin kirveen jäljet kuin pihtien pitämät. Asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan näiden puheiden opillista oikeellisuutta, puhujien uskon oikeellisuudesta puhumattakaan, joihin Jampe viittasi ("...miten uskovat ja aikovat puhua..."). Kyseiset puhujat ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin näitä Jampen tarkoittamia: "omien kokemusten jaarittelijoita on liian paljon eivätkä ne rakenna seurakuntaa mitenkään".
Minulle ne ovat olleet ylösrakennusta, myös silloin, kun olen loppujen lopuksi joutunut toteamaan olevani eri kannalla kuin puhuja. Ovatko ne nostaneet vai painaneet seurakuntaa, sitä en pysty sanomaan. Itse olen kuitenkin näistä puheista kiitollinen. Puhujissa on ollut maallikoita, mutta onpa ollut pappejakin. Niin, ja istuen ovat kaikki sanat suustaan kammenneet.
Mt
-
Suokaa anteeksi, että menen täysin asian viereen, mutta mt:n kuva on aivan yliveto. :eusa_clap:
Pidän myös Johanneksen kuvasta.
-
Minusta Kyöstin pohdinnat siitä, että körtit pääsevät jossain vaiheessa ylpeilemään saavutetulla nöyryystasolla, ovat yksinomaan hauskoja ja tervetulleita piikkejä lihassamme. :)
Aika vähän olen ollut tavallisissa seuroissa (vrt Herättäjäjuhlat) ja itse arvostan hyvin valmistettuja puheita, olipa kyseessä pappi tai maallikko.
-
Minusta Kyöstin pohdinnat siitä, että körtit pääsevät jossain vaiheessa ylpeilemään saavutetulla nöyryystasolla, ovat yksinomaan hauskoja ja tervetulleita piikkejä lihassamme
Tarkoitukseni ei ole misään tapauksessa loukata ketään.
En vain uskalla kaikkea sanoa suoraan täällä, mitä haluaisin - joskus peittelen sanomani rivien väliin.
Oman näkemykseni mukaan täällä on hirvittävä määtä tabuja, joista ei voi puhua suoraan.
Ei se välttämättä paha asia ole, että kaikesta ei voi puhua.
Olen kyllä oppinut kirjoittamaan kieli keskellä suuta juuri tällä foorumilla - viimeaikoina uskon siinä onnistuneenikin.
Nyt kieltämättä tuli kirjoitetua siellä rajamailla.
Välillä kyllä jännittää, että olenko taasen mennyt liian pitkälle.
Ensimmäisen tekstini tässä ketjussa kopioin itselleni, koska vähän pelkäsin, että mahtaakohan se olla sopiva ja kenties se katoaa.
Oikeasti haluan jokaiselle foorumilaiselle pelkkää hyvää.
Siis hyvää illanjatkoa vain jokaiselle, jatkan kieli keskellä olemista, mutta saatan silti joskus provosoitua rajamaillekin.
-
Hei!
Minun käsityksen mukaan körttiseuroissa on seurapuheet puhuttu aina istualtaan. Nehän eivät ole esitelmiä eikä saarnoja. Puhuja on samalla tasolla muiden ystävien kanssa, yksi heistä, ei nous toisia ylemmäksi.
Samalla tavalla minun käsitykseni mukaan heräännäispapit mielellään majoittuivat samoihin huoneisiin muiden ystävien kanssa, nukkuivat "samoilla oljilla" (kun yhteismajoituksessa ei patjoja riittänyt kaikille ja patjatkin oli täytetty oljilla). Puhujille eikä papeille tarvinnut erikseen valmistaa parempia huoneita. Oiva mahdollisuus kamarikeskusteluille!
Vielä nykyisinkin näkee herättäjäjuhlilla teltta-alueella aamuisin joistakin teltoista nousevan unisen papin pään (ja pian sieltä ilmestyy kokonainen pappi). Herännäispapille kelpaa teltta niinkuin muillekin, yhteismajoitus koulun lattialla ja kotimajoitus.
Moni joutuu terveyden tms. syyn vuoksi hakeutumaan korkeatasoisimpiin majoituspaikkoihin. Minä nukuin eka kertaa herättäjäjuhlilla hotellissa nyt Seinäjoella, mutta enpä olekaan pappi. Monia pappeja oli aamuisin samaan aikaan aamupalalla siinä hotellissa. Tiedän, että seurapuhetta puhuessaan he pitävät persuksensa tiukasti penkin kannessa kiinni, vain housut siinä välissä.
pohdiskelee Mauno
-
En vain uskalla kaikkea sanoa suoraan täällä, mitä haluaisin - joskus peittelen sanomani rivien väliin.
Oman näkemykseni mukaan täällä on hirvittävä määtä tabuja, joista ei voi puhua suoraan.
Ei se välttämättä paha asia ole, että kaikesta ei voi puhua.
Olen kyllä oppinut kirjoittamaan kieli keskellä suuta juuri tällä foorumilla - viimeaikoina uskon siinä onnistuneenikin.
Minusta täällä kyllä "loukkaannutaan" vähän liian herkästi. Mitenkähän lienee pärjää tosielämässä, työelämässä jne. jos tällaiset asiat loukkaannuttavat? Jos minut potkaistaan täältä esim. ulos sen takia etten mielistele -läisyyttä tai -laisuutta niin ihan sama. Ei tämä foorumi minulle merkitse mitään eikä kai kukaan järkevä ihminen elä elämäänsä jonkun "foorumin" kautta? Silti tarkoitukseni ei ole loukata liioin ketään. Pyrin sanomaan sen minkä sanoisin kasvotustenkin. Sillä tavalla pysyy itsensä kanssa sinuina parhaiten. Tosin useinkin uskonnollisissa yhteisöissä ryhmäpaine pyrkii jollain tavalla muokkamaan ihmisiä "meidän" -laisiksi eli kriittisyyttä omaa liikettä kohtaan ei esim. kärsitä. Sanotaan nyt vaikka jos seuraperinteen tai muiden perinnäistapojen kriittinen arvostelu koetaan "rienaamiseksi" niin se ei mielestäni ole aivan niinkuin pitäisi. Rienaamisessa kai on kyse aivan erilaisista asioista.
Ja selvennykseksi vielä että minä olen ihan oikeasti sitä mieltä ettei maallikoitten (yleensä) tarvitsisi antaa puhua kirkossa eikä seuroissa. Eri asia mitä keskenään puhuvat kanssakäymisissään. Saarnastuoli on opettajan paikka ja joka sinne nousee, pitää tietää mistä aikoo puhua. sama koskee ehtoollisen jakamista, mielestäni sinnekään ei kuulu maallikot.
-
Paavo ja Wilhelmi (Niskanen) pitivät aikoinaan monta kertaa parempia puheita kuin heidän pappinsa... :icon_wink:
-
No siinäs haukutte ja loukkaatte körteille tärkeitä asioita. Syy miksi älähdän, on se, että kun tuoreessa muistissa on hienon hienot herättäjäjuhlat ystäväkansan parissa ja joissa kokee körttiläisyyden syvimmän olemuksen niin upealla tavalla, on kerta kaikkiaan kummallista, että sitten kun tulee ns. virtuaaliseen körttimaailmaan, on se aivan jotain muuta mitä se todellisessa elämässä on. Ei ihme että joku ulkopuolinen voi saada täällä kumman olon, kun esillä olevat kommentit ovat varsin erikoisia. Enkä väitä, että kyse olisi tabusta, mutta jos tekstin sisältö on luokkaa minkäkokoiset tuolit pitää olla että ollaan tasavertaisia, en ymmärrä kenen asiaa sellainen ajaa. Tulkaa seuroihin ja juhlille ja kansan keskuuteen ehdottelemaan noita kummallisuuksianne, jos kehtaatte, mutta minusta vaan tuntuu ikävältä, että täällä liikutaan rajamailla kokoajan, mikä on asiallista ja mikä vähän epäasiallista. Asioita voi ja saakin kyseenalaistaa, mutta eikö se nyt ole selvä, että jos körttifoorumilla ollaan, oletetaan keskustelun olevan edes vähän körttihenkistä. Ja yhä edelleen väitän, että kyseessä ei ole tabu. Kyseessä on asia, joka on monelle tärkeä (seuraperinne), ja sitä kun aletaan tietyllä tapaa mollaamaan, kyllä siitä sellainen henkilö saakin loukkaantua, jolle se on tärkeä. Mitä rienaamiseen tulee, sanan etymologiaa ja syvintä merkitystä voidaan toki lähteä kaivelemaan, mutta mielestäni kyöstin viesti seuratuoleista yms. oli niin käsittämätöntä soopaa, että kyllä se jo näsäviisastelun puolelle menee.
Tämä körttifoorumi ei edusta minulle enää sitä körttiläisyyttä, mitä oikeassa elämässä koen ja tunnen. En uhkaile lähtemisellä, enkä millään muullakaan, mutta totean, että minä en tässä virtuaalimaailmassa enää tunne oloani kotoisaksi niin kuin joskus aiemmin. Kirjoittelen jos kirjoittelen, mutta pahoilla mielin olen siitä, että jokin täällä foorumissa on levähtänyt ihan käsiin.
-
anteeksi...
-
Ehkäpä se tuolien korkeus ym meni vähän liian pitkälle, vaikka en provosoitunutkaan siitä.
Kun kerran puheeksi tuli tämä loukkaantuminen, niin ei minustakaan kovin mukavalta tuntunut lukea körttifoorumista toisesta aiheesta kirjoitettaessa neuvoja alkoholista pidättäytyvälle, kuinka sitä oppisi juomaan kun kokeilisi niin ja niin hyvän makuisia liemiä. Vaikka olettekin kohtuukäyttäjiä, niin mieluummin soisin, että pitäisitte siiderinne ja kaljanne omana tietonanne.
-
Jos se loukkasi, niin anteeksi. Mutta se ei ollut tarkoitushakuista loukkaamista vaan asiallista keskustelua siitä, että alkoholikin voi olla hyvänmakuista ja sen ei tarvitse maksaa yli 40 e. Halusin vaan tuoda esille senkin kannan, mitä yleensä ei jakseta ääneen sanoa, että olutta tms. alkoholia voi nautiskella ihan sen suurempia intohimoja suuntaan tahi toiseen (liikaa vs. ei yhtään) ja mitä kantaa varmaankin suurin osa edustaa.
-
No joo, mikseipä sitä voisi viitata johonkin siideriin. Mutta kun alkaa tulla pitkä litania liemistä, niin vähän arveluttaa tällaisella foorumilla.
Mielelläni rohkaisisin nuorta ihmistä suosimaan alkoholitonta, jos kerran on tähänkin asti pärjännyt lähes ilman. Vaikka fiksut osaavatkin käyttää kohtuullisesti, niin paljon on heitäkin, joilla se riistäytyy käsistä.
Olen minäkin joskus harvoin maistanut jotain alkoholia, mutta ihan tietoisesti en halua sitä kotiini ostaa, koska tiedän, että ilmankin pärjää. Huomaa siis, minäkään en kuulu sarjaan: ei yhtään alkoholia.
-
Ja höh!
Mikä ihmeen tabu tämä viini nyt on :102:
-
se ei ollut tarkoitushakuista loukkaamista
Onko täällä sitten joku, joka haluaa tarkoitushakuisesti loukata?
Kuka niin paha ihminen olisi?
Itse en usko, että sellaista löytyy.
-
Ehkä tässä on sukupolvien välinen ero. Minulle alkoholi ei edusta pahuutta tai syntisyyttä ja minusta se on ihan ok, että täällä foorumilla voidaan keskustella myös siitä samalla tavoin kuin esim. eri ruoista. Minä voin keskustella körttiystävien ja myös vanhempieni kanssa alkoholista eikä se ole mikään paheellinen asia. Lisäksi Sanneli kuitenkin on jo täysikäinen, joten mielestäni ei ole mitenkään väärin suositella hänelle jotain hyvänmakuista juomaa, jos hän on kerran kokenut, että mikään alkoholijuoma ei ole hyvää. Eikä minulla mitään pitkää litaniaa liemistä ollut, mainitsin oluen, siiderin ja viinit. Pahoittelut, jos tämä aihe tuntuu sinusta ikävältä.
-
Siinä on tietysti ollut aluekohtaista hajontaa, mutta jo Paavon aikaan puhujat istuivat. Monesti seisominen oli pakollista kuuluvuuden vuoksi
Vielä seuroista:
1. On kotiseurat. olohuone on tupaten täynnä ja viereiset kamarit, joihin on ovet auki istu täynnä seuraväkeä.
Aku Räty aloittaa puheen. Kamarien viimeistä nurkkaa myöden kaikki kuulevat tuon voimakkaan puheen.
2. Seurat jatkuu. Hyvä puhuja seuraavana puhuu hiukan eteenpäin kumartuneena , Vain olohuoneessa istuvat kuulevat häneen puheensa. Sielläkin takapenkillä istuvat huononlaisesti. Kamarissa istuvat havahtuvat voimakkaasti aloitettuunvirteen.
3. Seuraava puhuja puhuu sesaaltaan ---------
Sähköposti: Näin sinut kyllä seuroissa siellä olohuoneen perällä, mutta en kaikessa kiireessä kerinnyt tulla jutellemaan. Siksi lähetän nyt tämän meilin, kun minulla olisi vähän asiaa. - -- --
Tulen siihen tulokseen, että katse kontakti puolin ja toisin on aika tärkeää. Mutta:
Seisaalta tai istaalta puhumisesta on turha tehdä tasolle asettumis ongelmaa. :icon_wink:
-
Myöhäisheränneen kommentti:
Minä pidän seuroista sen takia, että olen kokenut, että siellä asiat menevät omalla painollaan.
Tällaisissakin asioissa mennään maalaisjärjen mukaan. Istutaan, jos siltä tuntuu. Seistään jos ei kuulu kunnolla. Puhutaan kaksi lausetta, jos ei ole sanottavaa. Puhutaan pidempään, jos puhetta siunaantuu. Keskeytetään virrellä, jos puhettä siunaantuu liikaa :). Perinteet ovat syntyneet siitä miten hyvä ja järkevää on. Tältä se vaikuttaa ainakin minulle.
-
ei minustakaan kovin mukavalta tuntunut lukea körttifoorumista toisesta aiheesta kirjoitettaessa neuvoja alkoholista pidättäytyvälle, kuinka sitä oppisi juomaan kun kokeilisi niin ja niin hyvän makuisia liemiä.
Ei se nyt ihan noin mennyt. Jos en satu pitämään vaikkapa lakasta, silloin en ole lakasta pidättäytyvä, en vaan syö, koska lakka on pahaa. Mutta jos joku toteaisi, että lakka kyllä maistuu hyvältä jäätelön päällä, oletkos kokeillut, niin kyllä se minusta hyvin ystävällinen neuvo olisi, eikä yritys saattaa mua paheen polulle.
-
Naisväki on kovin innostunut Makujen maailmasta :icon_biggrin:
-
Ei voi yleistää.. kyllä mieskulinaristejakin löytyy. Vaadin tasa-arvoa! :039:
-
mielestäni kyöstin viesti seuratuoleista yms. oli niin käsittämätöntä soopaa, että kyllä se jo näsäviisastelun puolelle menee.
Hmm... ymmärsin, (voi olla että ymmärsin väärin) -että nuo Köystin puheet tuoleista yms. oli tarkoitettu piikiksi minulle, ilmeisesti kuitenkin pilke silmäkulmassa. Niin tai näin, eipä se mihinkään päin kaada. :icon_biggrin: Minusta on tyhmää hermostua nettikeskusteluista, jos ei kerran ihan henkilökohtaisuuksiin tai laittomuuksiin mennä.
-
Ja selvennykseksi vielä että minä olen ihan oikeasti sitä mieltä ettei maallikoitten (yleensä) tarvitsisi antaa puhua kirkossa eikä seuroissa. Eri asia mitä keskenään puhuvat kanssakäymisissään. Saarnastuoli on opettajan paikka ja joka sinne nousee, pitää tietää mistä aikoo puhua. sama koskee ehtoollisen jakamista, mielestäni sinnekään ei kuulu maallikot.
Tiedätköhän Sinä Jampe, mistä nyt oikein puhut. Muista, että Paavo Ruotsalainen ja Aku Räty mm. ovat olleet maallikoita ja meillä on nykyäänkin tosi paljon erittäin hyviä maallikoita. Minä ainakin olen ymmärtänyt, että yleensä seuroissa puhuvat maallikot ovat todella hyvin perehtyneet Raamattuun ja osaavat puhua hyvin. Olen kuullut erittäin hyviä puheita niin maallikoilta kuin papeiltakin. Jos maallikko puhuu ihan omiaan, niin sellaisen puheen saakin keskeyttää virrellä.
Myös kamarikeskustelut voivat olla seuroissa todella antoisia. Niissä saamme me tyhmemmätkin sanoa jotain ja viisaammat voivat korjata, jos näkevät sen tarpeelliseksi.
Sekin on hyvä, että seurapuheet eivät ole liian pitkiä. Toki pitkäkin puhe voi olla hyvä ja lyhyt puhe ei aina automaattisesti ole hyvä. Joka tapauksessa minusta on hyvä, että puhujan ei tarvitse katsoa kellosta, että vielä ei ole tuntia kulunut ja jatkaa tyhjänpäiväista jappasuaan niin, että seuraväki nukahtaa.
-
Ja höh!
Mikä ihmeen tabu tämä viini nyt on :102:
Ei se ole mikään tabu, mutta minusta jokainen saa käyttää tai olla käyttämättä alkoholia. Jos joku haluaa ottaa kohtuudella, niin siitä vaan. Jos taas joku ei välitä, niin annetaan hänenkin olla ottamatta ihan rauhassa. Tasapuolisuutta, eikö vain!
-
Muudan Elenius määritteli seurapuheen pituudeksi yhden ajatuksen, enintään ja vähintään.
-
Tämä aihe on mennyt vähän kompastellen. Olisiko se viinan syytä .
Enintään tai vähintään :icon_biggrin:
-
Tämä aihe on mennyt vähän kompastellen. Olisiko se viinan syytä .
Enintään tai vähintään :icon_biggrin:
Älä siinä irvistele, kyllä tässä on enimmäkseen puhuttu seuroista. Kun minä aloitin ketjun TABU, niin siinä ukot alkoivat jaarittelemaan pierusta, eikä siitä meinannut tulla loppuakaan.
Kirjoita vain itsekin seuraperinteestä, mitä olet mieltä. Yleensäkin olisi hyvä välillä vilkaista otsikkoa, mitä siinä lukee ja palata siihen. Toisaalta on ihan ymmärrettävää ja sallittavaakin, että välillä poiketaan tekstistä. Niinhän se menee oikeassa elämässäkin.
-
ilmeisesti kuitenkin pilke silmäkulmassa.
En tuota tekstiäni kovin vihaisena kirjoittanut, joten oikein arvasit, sitäpaitsi taisin pitää tämän keskustelun alla olevista teksteistäsi.
Niissä oli rohkeita keskustelunavauksia, totutusta poikkeavia ehdotuksia.
Lähinnä rivien välistä kritisoin liiallista pelkoa siitä, että nyt joku yrittää olla muiden yläpuolella opettamassa.
Menee helposti lapsi pesuveden mukana. (Tuo ei ollut sinun tekstisi kommentoimista).
Se, että onko tällä foorumilla liiallista pelkoa tästä, on toki toinen juttu. Kokemusmaailmani ei ole jumalallinen mittari, joka antaa varmasti oikeita tuloxia.
Tämäkään tekstini ei ole pahantahtoinen heitto, vaan omakohtaisia huomioita.
Vallan mainiosti pystyn elämään tämän asian kanssa - ja ehkäpä olen ainut, joka edes kiinnittää tällaiseen huomiota.
-
ovat todella hyvin perehtyneet Raamattuun
Omien seura-havaintojenikin mukaan tuo käytännöllisesti katsoen aina pitää paikkansa.
Osaavat Raamatun jopa niin hyvin, että kyseistä kirjastoa ei tarvitse muassaan kantaa.
Meillä helluntaiseurakunnissa pitäisi pyrkiä samaan.
-
Älä siinä irvistele, kyllä tässä on enimmäkseen puhuttu seuroista. Kun minä aloitin ketjun TABU, niin siinä ukot alkoivat jaarittelemaan pierusta, eikä siitä meinannut tulla loppuakaan.
Kirjoita vain itsekin seuraperinteestä, mitä olet mieltä. Yleensäkin olisi hyvä välillä vilkaista otsikkoa, mitä siinä lukee ja palata siihen. Toisaalta on ihan ymmärrettävää ja sallittavaakin, että välillä poiketaan tekstistä. Niinhän se menee oikeassa elämässäkin.
Yllä pirskahtelee kirpeästi ihan joku muu kuin väljähtynyt viini. Juhoma sanoi veikeästi ja hyvin. :023:
-
PIRSKA: Kyllä körttiseuroista olisi paljonkin kirjoitettavaa. Ensimmäiset seurat, jotka hyvin muistan olivivat kotonani 76 vuotta sitten.
En kovin paljoa näistä seuramuistoista halua kirjoitella.
Pelkään että ne täällä hyvin lämpimät muistot vikkelästi " Vesittyvät " :icon_wink:
-
Minun muistoni kantavat vain kahden vuoden ajan. Yhdet kotiseurat, yhdet pihaseurat ja puolentoistakymmentä kertaa "saliseurat".
Toimikunta järjestänee puhujat, virret ehdotetaan penkistä, ja kai sieltä puhuakin saisi.
Istuviltaan ovat lähes kaikki puhuneet ja hyvin on kuulunut.
Puheen koskettavuus on aina omakohtaista, ja monesta asiasta riippuva. Jos olen tavan vuoksi lähtenyt saattaa mieli ollakin jo kotiinlähdössä. Jos olen sanankuuloon lähtenyt ruokkii murunenkin nälkäistä. Virrenveisuu on virrestä riippuen mahtavaa tai vaivaista. Silti ei ole koskaan ollut turhautunut jälkimaku.
Minulle körttiseurojen hiljainen hartaus ja hyrinä on kotiintuloa.
-
PIRSKA: Kyllä körttiseuroista olisi paljonkin kirjoitettavaa. Ensimmäiset seurat, jotka hyvin muistan olivivat kotonani 76 vuotta sitten.
En kovin paljoa näistä seuramuistoista halua kirjoitella.
Pelkään että ne täällä hyvin lämpimät muistot vikkelästi " Vesittyvät " :icon_wink:
Upeaa, mahtavaa, että jo 76 vuotta sitten. Tosi on, että varmaan vesittyvätkin. Joo, äläpä sitten kerrokaan, kuvittelemme vain mielessämme, että ihanan kotoista on ollut ja turvallinen rakastava ympäristö.
-
Upeaa, mahtavaa, että jo 76 vuotta sitten. Tosi on, että varmaan vesittyvätkin. Joo, äläpä sitten kerrokaan, kuvittelemme vain mielessämme, että ihanan kotoista on ollut ja turvallinen rakastava ympäristö.
Kylläpäs Pirska jaksaa piikitellä Juhomaa. :018: Pirskan elämästä ja vaiheista en tiedä mitään, mutta sen tiedän tasan tarkkaan että herännäisyydessä on ollut monin paikoin sen pitkän joskin tosin vaiheikkaan historian aikana usealla lämpimän kotoista ja turvallinen ja rakastava ympäristö. Kuvitella ei tarvitse, faktat puhuvat puolestaan ( ja sitä faktaa lyön halutessani hyllystä pöytään lähes kahdensadan vuoden ajalta, ja tuossa faktassa on muutakin kuin kirjoja ja lehtiä, siinä on myös kirjeitä) Ja vielä:Juhoman ikäisiä - sen ikäisiä kuin mitä Juhoma on nyt - jututin paljon, enkä vain lehtiin, 1970- ja 1980-luvulla. He olivat rehellisiä ihmisiä, jotka kertoivat vaiheikkaasti kaikkea, mutta herännäisyydestä heille oli jäänyt koko elämän kestänyt hyvä maku, osin juuri lämmön ja kotoisuuden takia. :023: :icon_lol:
-
Kylläpäs Pirska jaksaa piikitellä Juhomaa.
Miten niin eri tavoin ihmiset tulkitsevatkaan toistensa tekstejä.
Itse olen lukenut joitain Pirskan toisia tekstejä ja niiden tekstien perusteella sitten tuli aivokopassani tietyti analysoitua tätäkin tekstiä samalla, kun sen luin, eikä aivoni antaneet sellaista singaalia, että tässä piikiteltäisiin.
Aivan positiivisia tunteita ja tarkoitusperiä koin tuon lainaamasi tekstin sisältäneen.
Tekstien ja ihmisten tulkinta on eräs ala, joka minua kiinnostaa ja johon haluan panostaa.
Ehkäpä vielä joskus selviää, mikä oli oikea tulkinta tähän Pirskan tekstiin.
Eli käytin siis tulkinnassani hyväksi Pirskan aiempaa tuotantoa, jolla perustelen ed. väitteeni.
-
Kylläpäs Pirska jaksaa piikitellä Juhomaa. :018: Pirskan elämästä ja vaiheista en tiedä mitään, mutta sen tiedän tasan tarkkaan että herännäisyydessä on ollut monin paikoin sen pitkän joskin tosin vaiheikkaan historian aikana usealla lämpimän kotoista ja turvallinen ja rakastava ympäristö. Kuvitella ei tarvitse, faktat puhuvat puolestaan ( ja sitä faktaa lyön halutessani hyllystä pöytään lähes kahdensadan vuoden ajalta, ja tuossa faktassa on muutakin kuin kirjoja ja lehtiä, siinä on myös kirjeitä) Ja vielä:Juhoman ikäisiä - sen ikäisiä kuin mitä Juhoma on nyt - jututin paljon, enkä vain lehtiin, 1970- ja 1980-luvulla. He olivat rehellisiä ihmisiä, jotka kertoivat vaiheikkaasti kaikkea, mutta herännäisyydestä heille oli jäänyt koko elämän kestänyt hyvä maku, osin juuri lämmön ja kotoisuuden takia. :023: :icon_lol:
Tulkitsit täysin väärin tämän toisen tekstini. Tarkoitin ihan oikeasti , että upeaa, mahtavaa. Olen itse nimenomaan kokenut todella lämmintä ja rakastavaa ilmapiiriä herännäisseuroissa ja luulin alun pitäen Juhomaa paljon nuoremmaksi. En olisi noin vanhalle ihmiselle edes kirjoittanut tyyliin äläpäs irvistele, jos olisin arvannut iän. Minulla tuli niin mieleen oma isäni ja muutama muu vanha körttiukko, jotka ovat niin ihanan mahtavia persoonia, että sellaisia harvoin kohtaa. Juuri heidän takiaan minulla on niin hyvä itsetunto eikä minun ole tarvinnut koskaan pähkäillä miehet vastaan naiset.
Sinänsä hyvä, että kirjoitit tuon, koska tuosta olisi moni muukin voinut päätellä, että halusin olla ilkeä. En todellakaan halunnut olla. Karjalaisenkyösti tulkisi ihan oikein.
Anonyymina haluan esiintyä siksi, että täällä saa purkaa sellaista, mikä torjutaan itse seuratilanteessa. Siksi en uskalla kauheasti paljastaa taustaani.
-
Tiedätköhän Sinä Jampe, mistä nyt oikein puhut. Muista, että Paavo Ruotsalainen ja Aku Räty mm. ovat olleet maallikoita ja meillä on nykyäänkin tosi paljon erittäin hyviä maallikoita.
Joo ja ei! Valitettavasti A. Räty ja P.Ruotsalainen eivät ole minulle mitään idoleita. A.Rätyä en tunne mutta Ruotsalaisen teksteihin ja uskonkäsityksiin olen aikoinani perehtynyt ihan riittävästi. Mielestäni hän oli tyypillinen suomalaisen herätyskristillisyyden eli pietismin perikuva. Saarnasi että omia kokemisia pitää olla ennen kuin autuaaksi tullaan. Taisipa oikein laatia jonkinlaisen armon "järjestyksen" jossa kohta kohdalta määrättiin välttämättömät kokemisen vaiheet. mm. Hedbergiä syytteli siitä kun tämä "ajaa vaunuilla taivaaseen ohi järjestyksen" ja päästää muitakin sinne ilman ansioita.
Siihen asiaan, onko meillä "tosi paljon" maallikoita jotka tuntevat hyvin raamattua voin vastata yhtyväni, mutta raamatun tunteminen ja se mitä saarnaa, on kokonaan eri asia. Äärikarismaatikotkin tuntevat hyvin raamatun, ehkäpä paremmin kuin keskiverto pappi, vaan silti on niin kovin erilaiset puheitten sisällöt. En minä sitä raamatun tuntemista moiti mutta kirkossa tai kirkon nimissä ei saisi päästää saarnaamaan kaikkia halukkaita. Joka pyhä ja muulloinkin on kuultavana pappien saarnoja (niitäkin on monenlaisia toki), kyllä niissä riittävästi on pureskeltavaa ettei lisäsanojia tarvita. Kirkot kumisevat tyhjyyttään kun kirkon jäsenet istuvat omien kuppikuntiensa rukoushuoneissa, joissa jokainen opettaa omaa oppiaan. Jotkut jo kovin kaukana Lutheruksen opista.
-
Joo ja ei! Valitettavasti A. Räty ja P.Ruotsalainen eivät ole minulle mitään idoleita.
Niin Jampemaista! :icon_biggrin:
Siihen asiaan, onko meillä "tosi paljon" maallikoita jotka tuntevat hyvin raamattua voin vastata yhtyväni, mutta raamatun tunteminen ja se mitä saarnaa, on kokonaan eri asia. Äärikarismaatikotkin tuntevat hyvin raamatun, ehkäpä paremmin kuin keskiverto pappi, vaan silti on niin kovin erilaiset puheitten sisällöt. En minä sitä raamatun tuntemista moiti mutta kirkossa tai kirkon nimissä ei saisi päästää saarnaamaan kaikkia halukkaita. Joka pyhä ja muulloinkin on kuultavana pappien saarnoja (niitäkin on monenlaisia toki), kyllä niissä riittävästi on pureskeltavaa ettei lisäsanojia tarvita. Kirkot kumisevat tyhjyyttään kun kirkon jäsenet istuvat omien kuppikuntiensa rukoushuoneissa, joissa jokainen opettaa omaa oppiaan. Jotkut jo kovin kaukana Lutheruksen opista.
Ei minustakaan kaikkia halukkaita saisi päästä saarnaamaan, mutta joitakin halukkaita kiitos hyvin mielellään.
On kyllä sellaisia pappejakin, että jos minulla olisi valta niin kuin on mieli, niin eivät saarnaisi hekään.
Aikaisemmin kuitenkin sanoit, että ei ketään halukkaita maallikoita saisi päästää saarnaamaan.
Toivottavasti kirkot eivät kumise tyhjyyttään ainakaan körttiläisten takia.
-
Luinpa juuri koko tämän ketjun, ja kovasti hämmästytti, että joku loukkaantui Kyöstin mainioista pohdiskeluista körttiseuroja ja helluntailaiskokouksia vertaillen. Minua niin hymyilytti moinen verbaali-iloittelu! :icon_lol:
Tällä foorumilla näyttää käyneen samoin kuin monella muullakin: toisten kirjoitteluja tulkitaan omista lähtökohdista aivan toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut, ärsyynnytään helposti, vastataan kärkevästi jne. Ja kun jonkun henkilön jokin mielipide ärsyttää, aletaan häntä tulkita jatkossakin kriittiseen sävyyn. Huumorintajussakin tuntuu olevan kovin suurta vaihtelua.
Varsinaisesta aiheesta sanoisin, että ainakin meillä päin on etäännytty aika kauas ideaalista, jossa jokaisella on mahdollisuus puhua tai aloittaa virsi. Saattaa se toimia vielä kotiseuroissa, varsinkin oman ystäväpiirin keskeisissä, mutta seurakunnan tiloissa järjestetyt seurat ovat kyllä todella kaavamaisia - näin ainakin entisessä kotiseurakunnassani, jossa oli tapanani käydä silloin tällöin seuroissa. Papit puhuvat (sopivat puhejärjestyksen ennen seurojen alkua) ja ehdottavat myös liukkaasti virret ennen tai jälkeen oman puheensa. Ei puhettakaan, että kukaan maallikko ehtisi virttä etsimään saati sitten aloittamaan. (Täytyy tosin tunnustaa, että viime käynnistäni ko. seuroissa on jo useampia vuosia. Kotiseurat tuntuvat niin paljon "oikeammilta".)
Aikanaan opiskelijaseuroissa tilanne oli rennompi ja kiireettömämpi, ja sitä kaipaisin nykyisinkin. Varsinkin sitä hiljaisuutta virsien ja puheiden välissä, jolloin edellisen puheen ajatukset vielä väreilevät ilmassa ja seuraava virsi ikään kuin etsiytyy paikalleen. Kuuluu vain kevyttä siioninvirsikirjan lehtien kahinaa. Toisaalta muistan sellaisenkin tilanteen, jolloin minun kodissani olleissa seuroissa oli eräs körttiläisyyttä tuntematon ystävä mukana. Hän kertoi myöhemmin kokeneensa nuo hiljaiset tauot, jotka minulle olivat seurojen parhaita hetkiä, niin ahdistavina, ettei hän halunnut enää koskaan seuroihin. Hän luuli, että tilaisuus meni pieleen, kun kukaan ei tiennyt, kenen vuoro oli puhua!
Puhujan seisomisesta ja istumisesta on jo mainittu monta hyvää näkökulmaa. Eiköhän ole parempi, että puhe kuuluu, kuin että noudatetaan orjallisesti esimerkiksi tapaa puhua istuallaan... Varmaan nöyrän puheen voi pitää seisaallaankin. :-\
-
Olen minäkin ärsyyntynyt melko monta kertaa ja vastannut ehkä liiankin kärkevästi, kun en ole hirveän pitkään harkinnut kirjoittamistani. Jos istuisi oikein hartaasti koko ajan koneen ääressä, niin voisi tulla paljon järkevämpiä vastauksia. Jälkeenpäin lukiessani aikaisempia kirjoituksia olen tullut huomaamaan, että en ole tarpeeksi paljon paneutunut minulle lähetettyihin vastauksiin ja ne on tullut tulkittua väärin.
Minusta on oikein hyvä, että Kalistaja (hänhän se taisi olla) mainitsi parista kirjoituksestani oman tulkintansa. Olin aivan yhtä hämmästynyt molemmista tulkinnoista. Hyvä, että pääsin korjaamaan. En voisi kuvitellakaan provoilevani eri henkilönä. Se voisi pidemmän päälle olla vaikeaa, kun siinä helposti puhuisi itsensä pussiin.
Eräässä toisessa foorumissa tahtoivat asiat mennä niin, että hyvään aloitukseen tuli melkein järkiään piikikkäitä vastauksia ja kirjoitusvirheistä tuli aina huomautuksia ja vinoilua. Joillakin ihmisillähän on lukihäiriö ja he eivät kertakaikkiaan saa aikaiseksi virheetöntä tekstiä. Onneksi tässä ei ole sellaista ilmiötä.
-
(vieläkin)
Varsinkin sitä hiljaisuutta virsien ja puheiden välissä, jolloin edellisen puheen ajatukset vielä väreilevät ilmassa ja seuraava virsi ikään kuin etsiytyy paikalleen. Kuuluu vain kevyttä siioninvirsikirjan lehtien kahinaa. Toisaalta muistan sellaisenkin tilanteen, jolloin minun kodissani olleissa seuroissa oli eräs körttiläisyyttä tuntematon ystävä mukana. Hän kertoi myöhemmin kokeneensa nuo hiljaiset tauot, jotka minulle olivat seurojen parhaita hetkiä, niin ahdistavina, ettei hän halunnut enää koskaan seuroihin. Hän luuli, että tilaisuus meni pieleen, kun kukaan ei tiennyt, kenen vuoro oli puhua!
Minä puolestani koen seurapuhujana hiljaiset hetket hyvinä ja haasteellisinakin. Jos pitkä hiljaisuus seuraa puhettani, ajattelen puheeni olleen niin puhuttelevan, että kaikki hiljenivät (Vanhan Aatun tuomia ajatuksia sisimmässäni). Ehkä useimmin kuitenkin ajattelen puheeni olleen niin huonon, että kaikki jäävät hämmästelemään, miten tuo on taas päästetty puhujan paikalle (huono itsetunto). Päättely jää itseni varaan, koska seurapuheita ei arvostella.
Puhujan seisomisesta ja istumisesta on jo mainittu monta hyvää näkökulmaa. Eiköhän ole parempi, että puhe kuuluu, kuin että noudatetaan orjallisesti esimerkiksi tapaa puhua istuallaan... Varmaan nöyrän puheen voi pitää seisaallaankin.
Tilanteesta riippuvainen. Kotiseuroissa ja pienissä tiloissa puhutaan perinteisesti istualtaan. Suurissa tiloissa ja suuremman seuravierasjoukon läsnäollessa puhutaan seisoaltaan ja käytetään vahvistinta.
-
seurapuhe on vaikein puhe... :icon_confused:
-
seurapuhe on vaikein puhe... :icon_confused:
Kerrankin Juhanilta selkokieltä :icon_biggrin:
Juhani varmasti tietää, mistä puhuu. Helppoahan se on istua seurapenkissä ja kuunnella valmista (ja arvostella jälkikäteen). Joskus olen huomannut, että puhuja pinnistelee valtavasti, että saisi jotenkin kasattua puheen kokoon. Silloin on tullut rukoiltua Jumalaa, että tämä puhuja saisi sanotuksi edes jotakin. Koen suurta myötätuntoa puhujaa kohtaan sellaisessa tilanteessa. Ei kukaan voi olla aina parhaimmillaan.
-
seurapuhe on vaikein puhe... :icon_confused:
Ilman muuta...sanoi Mulman Iita.